keskiviikko 20. marraskuuta 2013

Kateellisiako??

Tänään töistä kotiin tultuani löysin keittiön pöydältä tuoreimman Fit-lehden. Luin nopeasti kannen otsikot ja aloin tekemään ruokaa.
Tänään oli muuten niinkin eksoottista ruokaa kuin riisiä ja possua. Lounaaksi söin salaattibuffetista kootun runsaan ja todella maittavan annoksen. Työpaikan läheisyyteen on avattu uusi lounaspaikka joka on avoinna myös iltaisin ja viikonloppuisin bistron muodossa. 
Ruokaa syödessäni luin tuota lehteä ja silmiin osui ensimmäisenä juttu jossa ihmisiltä oli kyselty, että kadehditaanko treenaavaa naista. 
Vastauksia oli tullut sekä kyllä, että ei osioon, mutta myös en osaa sanoa kohtaan. 
Itse aloin miettiä asiaa myös. Ensimmäiseksi tuli mieleen, että miksi joku kadehtisi, jokainen voi halutessaan treenata. Mutta sitten ajattelin että ehkä on niitä, kenellä ei oikeasti aika anna periksi tai ei yksinkertaisesti ole varaa ostaa sitä jäsenkorttia tai kymppikertakorttia. 
Mulla ei ole tullut vastaan yhtään oikeasti kateellista ihmistä. Kyllähän kaverit ja työkaverit välillä sanoo että taasko sä sinne salille oot menossa. Tai että miten sä jaksat aina kuntoilla. Mutta en mä ota sitä kateellisuutena. Enemmänkin se tuntuu positiiviselta palautteelta. Samoin kuin kommentit, että sähän voit syödä mitä vaan kun treenaat niin paljon. Vaikkakaan se ei pidä paikkaansa. Olen viime aikoina vähentänyt hiilareiden syöntiä. Ja herkkupäivä on korkeintaan kerran viikossa. Tämä entinen herkkujen suurkuluttaja on päässyt eroon jokapäiväisestä herkuttelusta. Ennen saattoi todellakin mennä suklaapatukka joka päivä. Jogurtit oli maustettuja=makeutettuja. Nyt en meinaa saada syötyä niitä enää vaan mielummin syön rahkaa sokeroimattomalla mehukeitolla tai Pro Feel vihreä omena jogurttia. Muut on joko liian teollisen makuisia tai liian makeita. 
Aamuisin syön joko pari palaa ruisleipää ja kahvin tai kaurapuuroa ja kahvin. Aamupäivän välipala on joko jogurtti, hedelmä tai puolikas rahkapurkki mehukeitolla. Lounaaksi salaattia ja pari leivänsiivua tai keittolounas. Iltapäivällä taas välipalaa, yleensä samaa kuin aamupäivällä. Alkuillasta syön joko kunnon ruokaa tai jos lounas on ollut raskaampi, on tämä ateria kevyt salaatti leivällä. Iltapalaksi joko rahkaa tai voileipää. 

Lehdessä oli myös kommentti siitä, että treenaava nainen on itsekeskeinen ja katsoo nenänvartta pitkin pyöreämpiä. Tätä en myöskään allekirjoita. Tai voihan näitä olla vaikken itse ole siihen törmännyt. 
Miksi katsoisi pyöreämpää nenänvartta pitkin? Koskaan ei tiedä syytä siihen miksi toinen on pyöreä. Syy voi olla sairaus, masennus, ihan mikä vaan. 
En koskaan tuputa omia mieltymyksiä muille, en koskaan voisi sanoa kenellekään että hänenkin pitäisi kyllä vähän harkita treenaamista, paitsi jos joku sattuisi kysymään neuvoa miten päästä eroon kiloista tai herkuttelusta. Tällöin voin sanoa omat vinkkini ja mielipiteeni. 

Melkein jokainen voi treenata, mutta se aloite pitää tulla itseltä, ei kenenkään painostuksesta. Jos todella haluat treenata ja tehdä ruokailutottumukseen muutoksen, pystyt siihen. 
Helppoa se ei ole, mutta tahdonvoimalla ja muiden tsemppauksella onnistut!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti