Uunijuureksia ja korkeita sykkeitä

Nam, nam ja nam! Löysin uuden maustamisvinkin uunijuureksille Liikuntapäiväkirja-blogista. Pakkohan se oli heti testata, kun juureksiakin oli kaikenlaisia jääkaappi pullollaan.
Pilkoin pari bataattia, neljä punajuurta, puolitoista lanttua, neljä porkkanaa ja kaksi punasipulia ja levitin ne uunipellille leivinpaperin päälle. Mausteeksi ripottelin ruususuolaa, mustapippuria, kanelia ja raastoin inkivääriä. 
Ei muuta kuin pelti uuniin 200 asteeseen 30 minuutiksi ja valmista tuli! 
Tuoksu oli aika mahtava kanelin ja inkiväärin sekoituksesta ja vesi tuli kielelle heti. Iltapalaksi menikin aika iso annos noita juureksia ja hyvää oli! Kieli meinasi mennä mukana, mutta onneksi ei mennyt, koska jälkkäriksi oli vielä viimeinen maistamaton Wheyhey jätskeistä, vaniljan makuinen. Oli sekin hyvää, mutta kyllä se suklaa vaan se paras on. 


Uunipellille mausteiden kanssa
Nämä meni palasiksi




















Ja valmista syötäväksi


Kannattaa siis kokeilla noita uunikasviksia, eikä niiden kanssa tarvitse kuin kanafileen tai kalaa.

Eilen illalla oli Vauhtisammakon juoksutreenit. Puoli kahdeksalta lähdettiin kohti Kupittaan puistoa, joka onkin yksi meidän vakiopaikoista. Edessä oli vetotreenit, juostiin yhtä ja samaa reittiä ympäri ensin 20 minuutin ajan ja pienen tauon jälkeen jatkettiin vielä toiset samanlaiset. Itse en kuulu meidän ryhmän kärkipään juoksijoihin, vaan olen usein siellä häntäpäässä, mutta onneksi en ole siellä yksin. Ja jonkun on aina oltava siellä loppupäässä. Pysyin kuitenkin suhteellisen hyvin porukassa mukana ekat kierrokset. Ihan kaikista viimeisimmällä kierroksella alkoivat kuitenkin voimat loppua ja henki meinasi loppua kesken, mutta Anni tsemppasi takana ja käski oikaista juoksuasentoa vähän etukenoon. Nojasin ilmeisesti taaksepäin. Tuo Annin tsemppi sai vielä puristamaan viimeisetkin voimat itsestä samalla tavalla kuin Kaarinan Syysmaratonilla ja otinkin loppukirin. Juoksin muutaman juoksijan ohi ja maaliin päästyäni meinasi jalat pettää. Eikä ihme, kotiin tultuani huomasin, että löysin uuden maksimisykkeen taas. Syke oli tuon loppukirin aikana kohonnut 191:n. 
Sitä se treeni ja tsemppi tuottaa, jaksamista ja kehittymistä.


Tauon paikka juoksutreeneissä

Kovat sykkeet mutta vähän kaloreita...


Kotona mua odotti valmis texmex-salaatti. Tuo mies on vieläkin kipeänä eikä ole päässyt mukaan treeneihin vähään aikaan. Oli sitten tehnyt iltapalan valmiiksi ja saunakin oli lämpimänä. On se ihan kivaa välillä, kun ei itse tarvitse noita tehdä. 


Ruokaa, nam!


Tänään tulin töistä kotiin syömään pienen välipalan ja melkein teki mieli jäädä päiväunille ja luistaa salitreeneistä. En kuitenkaan mennyt päikkäreille, vaan lähdin kohti Leaf Areenan salia. Oli muutama muukin tehnyt samoin. Parkkipaikka oli aivan täynnä, vaikkakin suurin osa taisi olla lapsiaan salibandytreeneihin tuoneiden vanhempien autoja. Salilla oli tilaa ihan mukavasti. 
Vuorossa oli yläkroppatreeni eli penkkiä, vipunostoja, dippejä, ylätaljaa, kulmasoutua ja hauista. Aiemmin olen tottunut treenaamaan miehen kanssa yhdessä ja mies on ollut varmistelemassa ainakin penkkipunnerruksessa viimeisiä toistoja ja katsonut etten jää tangon alle jos voimat loppuukin. Nyt kun mies ei ole ollut mukana, ei ole ollut varmistajaa joten treenit on jäänyt vähän vajaiksi siinä suhteessa. Kyllähän siellä muita treenaajia olisi paikalla, mutta jotenkin en saa kysyttyä vierailta ihmisiltä apua. 
Paitsi maanantaina oli pakko... Joku oli jättänyt kyykkytelineessä tangon aika korkealle ja kun minä 154 cm pitkän varteni kanssa menin siihen alle, en uskaltanut edes pelkkää tankoa yrittää nostaa alas. Tanko painaa kuitenkin sen 20 kiloa ja jos seisoo varpaillaan eikä silti saa tukevaa otetta tangosta, on parempi pyytää apua. Onneksi vieressä oli yksi salin personal trainereista, joka nosti tuon tangon alemmaksi. :)




Nyt ei muuta kuin nokka kohti alakertaa ja tyynyä ja peittoa. Se on hyvää yötä!




Kommentit

  1. Hyvä että teit noita juureksia, nam nam. =)

    Hyvä juoksutreeni sulla ollut ja lopulta voi olla parempi kun pääsee treenaamaan itteään kovempien kanssa, silloin ehkä ottaa itsestään enemmän irti. =)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu on se hyvä treenata kovempien kanssa niin yrittää väkisin roikkua mukana :) Ei pääse löysäilemään ollenkaan.

      Poista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Fatbike eli läskipyörä on varma valinta maastoon kuin maastoon

Tärkeimmät saliliikkeet juoksijalle

Viikon treeninä vauhdikas puolimaraton