torstai 26. maaliskuuta 2015

Kun liikkumisesta tulee elämäntapa

Vielä reilu 3 vuotta sitten olin nainen, joka ei ollut koskaan harrastanut minkäänlaista liikuntaa, muuta kuin satunnaisesti muutamia kertoja käynyt jossain ryhmäliikunnassa. Ne kerrat on hyvin laskettavissa kahden käden sormilla. Koululiikunnasta alkoi olemaan vuosia aivan liikaa ja kaupunkilaistuttuani 8 vuotta sitten, kaikki ylimääräinen liikkuminen jäi. Lisäksi toimistotyö ei yhtään edesauttanut laiskistumista ja nuukahtunutta oloa. 
Siinä vaiheessa, kun kaikki mahdolliset flunssat tuli podettua ja huomasi, ettei jaksa puuskuttamatta kävellä kovinkaan pitkiä matkoja, oli pakko ottaa itseään niskasta kiinni. Tuo laiskistuminen oli myös aiheuttanut ruokahaluttomuuden ja söin todella väärin, ihan kaikin tavoin. Olen aina ollut todella pienikokoinen, 154 cm pitkä (pätkä) ja paino oli huidellut aina teini-iästä tuohon päivään saakka 42-45 kg:n välillä lukuunottamatta 3 raskausaikaa, jolloin painoa tuli hurjasti lisää. Viimeisen kohdalla lisäkiloja tuli reilusti yli 20, joka on aika karmea lisä prosentuaalisesti. Paino tietysti tippui taas heti lapsen syntymän jälkeen joka kerta ja jo parin-kolmen kuukauden kuluttua olin takaisin lähtöpainossa. 
Paino on aina ollut alhainen, mutta en ole silti ollut aneeminen tai anorektinen, ruoka on maittanut ja olen koko ikäni syönyt aika suuria ruoka-annoksia. Kaverit aina kyselivät, että mihin sen kaiken ruuan ahdan, kun ei näy missään. 




Nyt kuitenkin tuo liikkumattomuus sai aikaan vielä sen, että ruoka ei maittanut ollenkaan. Ikä ja huonot tottumukset alkoivat tehdä tehtävänsä. Hääkuvassa reilu 5 vuotta sitten, on hoikan naisen laihat käsivarret ja kapeat posket. 

Aika narukädet oli tuolloin...

Onneksi mies kävi salilla tuolloin ja on koko ikänsä kuitenkin harrastanut liikuntaa jossain muodossa. Vielä kun työkaveri sai houkuteltua mukaan ryhmäliikuntatunneille, niin siitä se sitten lähti. Alkuun kävin pari kertaa viikossa zumbassa, sen jälkeen mukaan tuli kahvakuula ja spinning. Spinningissä loppui happi aika nopeaan ja jalat meni hapoille, kunto oli todella kehno. Puoli vuotta meni mukavasti niissä treeneissä, mutta kesän tullen, suurin osa ryhmäliikuntatunneista järjestettiin sellaiseen aikaan, että töissä käyvän oli aivan mahdotonta käydä niillä. Sopimus oli kuitenkin vuodeksi tehty, joten pakko oli vaan niellä ja käydä vuosi loppuun vanhassa paikassa. 
Vuoden vaihteessa oli vanhan paikan soppari irtisanottu ja uudelle salille jäsenyys otettu. Siitä on nyt 3 vuotta aikaa. 
Olin joskus sanonut miehelleni, että mä en koskaan ala käymään salilla. Siis ihan salin puolella, ehkä ryhmäliikunnassa. Tuolloin 3 vuotta sitten kuitenkin otin itselleni salikortin, johon kuuluu myös ryhmäliikunnat ja sain vielä samaan hintaan ohjaajan laatimaan mulle sopivaa saliohjelmaa. Taisi ohjaajaa naurattaa, kun sanoin, että en mä mitään lihaksia halua, vähän vaan kiinteytystä ja muokkausta. Nauraisin minäkin! Mitenköhän kuvittelin kiinteyttäväni jos en halua lihaksia?? Ongelmakohdiksi nimesin tuolloin vatsalihakset, takapuolen ja ojentajat. Vaikka mikään kohta ei kuitenkaan ollut kunnossa. 

Vähän pyöreämmät käsivarret ja olkapäät


Sain itselleni ohjelman, jota tein alkuun pari-kolme kuukautta ja todella pienillä painoilla. Muistan, kun tuon alun jälkeen mies katsoi mulle uutta ohjelmaa, niin en suostunut edes ajattelemaan penkkipunnerrusta tai kyykkyjä, ja vielä vähemmän jotain maastavetoja. Ekaa kertaa, kun mies pakotti mut kokeilemaan penkkipunnerrusta, en saanut edes sitä 20 kilon tankoa nousemaan. Pieni kiukku siitä nousi! Vaihdettiin tanko kevyempään 10 kilon tankoon ja sillä sain muutaman sarjan tehtyä. Eka vuosi meni kyllä ihan hukkaan, en uskaltanut lisätä painoa tarpeeksi, enkä myöskään tehdä uusia vieraampia liikkeitä.
Lopulta, kun mies sai mut kesäloman aikana suostuteltua kokeilemaan vähän muita kuin perus vipunostoja, hauisliikettä ja dippejä kippilaitteessa, totesin, että ihan kivaahan tämä on. 
Nyt vasta reilun vuoden ajan olen uskaltanut lisätä painoja oikein kunnolla ja nyt niitä tuloksia vasta alkaa tulemaan. Teen kyykkyjä, maastavetoja ja penkkipunnerruksia ja ne onkin ihan kivoja, varsinkin kun näkee tuloksia. 

Salitreenin lisäksi aloin harrastamaan juoksua viime keväänä. Edellisenä syksynä, kun menin hulluna haastamaan mieheni. Heitin vitsinä, että jos juostaisi puolimaratoni seuraavana kesänä. Kilpailuhaluisena mies tietysti otti haasteen vastaan ja ei siinä muu auttanut, kuin ostaa lenkkarit. Eka syksy meni siihen, kun yritin kohottaa kuntoa sen verran, että jaksan juosta 5 km. Aika työ siinä oli. Eka pari kuukautta meni siihen, että hölkkäsin ja kävelin vuorotellen. Ja juri kun aloin päästä kiinni hölkän sijasta juoksuun, iski keuhkokuume ja sain täysikiellon kaikelle liikkumiselle 2 kuukaudeksi. Sitten tulikin talvi, liukas ja kylmä keli, joten tottumattomana en lähtenyt juoksemaan talvella ollenkaan. Maaliskuussa kaivoin netistä puolimaratonia varten juoksuohjelman, jossa aloitettiin ihan nollatasolta. Toukokuussa liityin Vauhtisammakon juoksukouluun, josta onkin tullut todella paljon hyviä neuvoja ja vinkkejä. 

Kuuluisat Kuuvuoren portaat, ne vanhat

Ekalle puolimaratonille laitoin tavoitteeksi päästä maaliin ja mielellään alittaa 2h 30 min. Se onneksi toteutui, joten jatkoin juoksua innolla. Kesällä kuitenkin alkoi iskiashermo kiukutella ja jouduin pitämään taukoa juoksusta jonkin verran.  Ilmoittauduin kuitenkin Ruisrääkkiin, mutta sen jouduin keskeyttämään alle puolimatkan, koska pakara ja reisi jumittivat niin pahasti ja sykkeet huitelivat huipussa. Onneksi syksyllä oli vielä Kaarinassa Syysmaratoni, joten sain otettua revanssin tuosta apinasta, joka olkapäällä roikkui. Siellä juoksu kulki hyvin, kaameasta vastatuulesta huolimatta ja puolikkaan aika parani reilusti Suvi-illan 2.23:sta 2.17. 
Tuon vuoden viimeisen puolikkaan jälkeen tulikin takapakkia sitten kunnolla. Vasen lonkka kipeytyi ja ensin luulin sen johtuvan iskiashermosta ja jumissa olevista lihaksista. Pidin juoksusta taukoa ja kipu helpotti. Parin juoksutreenin jälkeen se tuli taas takaisin. Pidin taas taukoa kuukauden ja pääsin juoksemaan sen jälkeen parit treenit taas, kunnes kipu tuli takaisin ja pahempana. Hieroja onneksi tajusi etsiä kipukohtaa vähän laajemmin ja huomasi lonkan sivussa kohdan, joka oli hieman turvoksissa ja joka oli kosketusarka. Sain käskyn mennä lääkäriin, joka määräsi lonkan limapussin tulehdukseen tulehduskipulääkettä ja passitti fysioterapeutille. Fyssari taas on tehnyt kaikenlaisia havaintoja, jotka vaikeuttavat juoksua. Sain ohjeita, joilla jalka pitäisi tulla parempan kuntoon ja olenkin tehnyt vaikka mitä sen eteen. Ilmeisesti kuitenkin lähdin taas juoksemaan liian aikaisin, koska lonkka kipeytyi jälleen. Nyt olen päättänyt pitää juoksusta taukoa huhtikuun loppuun saakka, jonka jälkeen yritän päästä valmistautumaan kesän ekaan puolimaratoniin, joka on kesäkuun alkupuolella. 
Jotta saisin myös aerobista kuntoa ylläpidettyä, ostin viime viikonloppuna uuden polkupyörän ja aion pyöräillä työmatkoja aina, kun se on mahdollista. 
Tällä viikolla olen jo pyöräillyt reilu 50 km, vaikka tänään menin autolla. Mulla tulee työmatkaa 11,8 km /suunta, joten se on ihan riittävä tällä hetkellä. Maanantaina menin töistä suoraan salille ja pyöräilin kotiin salitreenin jälkeen. Ajallisesti matkaan ei mene kuin vajaa 10 minuuttia enemmän kuin autolla ja melkein vähemmän kuin bussilla. 

Tämän liikuntaharrastuksen myötä olen myös alkanut entistä enemmän kiinnittää huomiota siihen mitä syön. Turhat hiilarit on jätetty pois kokonaan jokapäiväisestä ravinnosta. Todella harvoin tulee syötyä vaaleaa leipää tai pastaa ja riisiä. Treenipäivinä syön yhden aterian, jossa on joko pastaa, riisiä tai perunaa. Pääsääntöisesti syödään kasviksia ja lihaa tai kalaa. Lihana useimmiten kanaa. Maitotuotteiden käyttöä olen myös vähentänyt todella paljon. Ensinnäkin maito turvottaa ja toiseksi olen tykästynyt enemmän soijamaidon makuun. Aamuisin teen smoothien johon tulee hedelmiä ja soijajogurttia ja -maitoa. Kaurapuuron joukkoon sekoitan kookosrasvaa ja vähän soijamaitoa. Lisäksi on kuppi kahvia. 

Paleo kalakeitto


Tykkään leipoa ja kokata myös. Viime aikoina, viimeisen vuoden ajan oikeastaan, olen innostunut raakaravinnosta ja raakaleivonnasta. Ennen pystyin syömään vaikka kokonaisen suklaalevyn kerralla tai joka päivä pari suklaapatukkaa. Viikonloppuisin tuli ostettua irtokarkkeja ja muuta herkkua. 
Nykyään pystyn syömään suklaata maksimissaan muutaman palan kerralla, jonka jälkeen se maistuu jo liian makealle, ellei kyseessä ole todella tumma suklaa, jota taas vahvan makunsa vuoksi ei voi syödä kuin pari palaa kerralla.
Raakakakuissa olen huomannut sen, että niissä tulee kaikki maut esille todella paljon paremmin, kuin jauho-sokerikakuissa. Olen tehnyt "juusto"kakkuja, täytekakkuja ja suklaakakkuja. On pyöräytelty raakasuklaata, proteiinipatukoita ja energiapatukoita. Lisäksi on tehty lasagnesta kasvis-lihaversio ja opeteltu käyttämään enemmän juureksia ja kasviksia. 

Raaka"juusto"kakku
Mansikka-vaniljaraakakakku




















Niin sitä voi elämäntyyliään muuttaa aika helposti, kun vaan haluaa. Entisestä laiheliini-sohvaperuna-herkuttelijasta on tullut liikkuva ja terveellisesti syövä melkein 10 kiloa painavampi, iloisempi ja terveempi reilu nelikymppinen nainen!

Ja vielä kun nuo melkein 10 kiloa on lihasmassaa, ei voi muuta kuin olla tyytyväinen.
Ei mulla silti ole mikään bodarin kroppa, enkä todellakaan ole huipputimmi fitnesstypy, mutta sopusuhtainen ja terveenoloinen ja -näköinen keho on paljon kivempi kuin tuo vanha. Ja saahan sitä aina kovalla työllä vielä muokattua jos niin haluaa :)


Paleo kalakeiton resepti löytyy täältä.
Raaka"juusto"kakun resepti täältä.
Mansikka-vaniljaraakakakun resepti on täällä.

2 kommenttia:

  1. Mahtavaa Tanja! Oot tehnyt suuria muutoksia elämässäs ja on hienoa nähdä tuollainen rakkaus liikuntaan! :)

    VastaaPoista