perjantai 26. toukokuuta 2017

Porrastelua Turussa

Turusta löytyy paljon erimittaisia portaita, joita juoksemalla saa kulutettua paljon aikaa ja poltettua paljon kaloreita.

Lähtö ja maali, Turun Tuomiokirkkopuisto

Meidän piti miehen kanssa osallistua keskiviikko-iltana Vauhtisammakon neljän tunnin yöviestiin, mutta ohjaajien sairastumisen takia viesti jouduttiin perumaan ihan viime tipassa. Koska oltiin jo suunniteltu illaksi juoksua ja koska mun uudet juoksukengät saapuivat postin mukana, päätettiin lähteä toteuttamaan jo jonkin aikaa mielessä ollutta juoksureittiä ja treeniä.
Olin aiemmin kuullut ystävältä, että hän oli käynyt juoksemassa keskustan alueella monissa erilaisissa portaissa ja netistä löydettiin myös ohjeistukset sekä kartta jonka mukaan lähdettiin juoksemaan.
Auto jätettiin lähelle jokirantaa ja hölkättiin lähtöpisteeseen Turun Tuomiokirkon eteen.

Reitillä on yhteensä 18 portaat, joista osan sekoittaa helposti muihin lähistöllä oleviin portaisiin, mutta mies oli ladannut Nomadi-mobiilisovelluksen ja kädessä ollut puhelin värähti joka kerta, kun oltiin oikeiden portaiden vieressä.
Osa portaista oli lyhyempiä ja osa hieman haastavampia ja pidempiä. Jotkut portaat oli tarkoitus vain juosta alaspäin, mutta osa juostiin edestakaisin. Yhdet portaat jäi kuvaamatta, nro 13 Martin portaat ja ne mentiin vain alaspäin. Omasta mielestäni rankimmat oli ehkä kohteen 6 Wecksellin portaat tai 9 Samppalinnan musiikkipaviljongin takaa nousevat portaat.

En kirjoittele enempää fiiliksistä tai muutenkaan portaista, vaan kuvat saavat kertoa lisää. Jokaisen kuvan alle kirjoitan portaiden nimet tai nimityksen kartalta. Kuvien jälkeen löytyy vielä portaista listaus ja niiden askelmien määrä.

1. Tuomiokirkon portaat

1. Tuomiokirkon portaat
Ylimääräiset bonusportaat


2. Ryssänmäenrinteen portaat

3. Taidonportaat
4. Tiedonportaat

5. Pyhän Kerttulin oikopolun portaat
6. Wecksellin portaat

7. Mustainveljesten portaat

8. Olavinpuiston portaat

9. Samppalinnan musiikkipaviljongin takaa lähtevät portaat

10. Neitsytpolun portaat

11. Portaat Urheilupuistoon
12. Martinkirkon portaat kirkon ympäri


Martinkirkon portaat

14. Eerikinrinteen portaat

14. Kakolanmäeltä alas Linnankadulle tai toisin päin

15. Varvintorin portaat

16. Veistämönaukion portaat

17. Mikaelinkirkon portaat

18. Portaat Puolalanmäelle
Reitti Suunnon Movescountista


1. Tuomiokirkon portaat ylös ja alas, 32+38=70 askelmaa
2. Ryssänmäenrinteen portaat, 18 askelmaa
3. Taidonportaat, 49 askelmaa
4. Tiedonportaat ja portaat Koskenniemenaukiolle, 67+81=148 askelmaa
5. Pyhän Kerttulin oikopolun portaat, 51 askelmaa
6. Wecksellin portaat, 130 askelmaa
7. Mustainveljesten portaat, 52 askelmaa
8. Olavinpuiston portaat, 90 askelmaa
9. Samppalinnan musiikkipaviljongin takaa lähtevät portaat, 101 askelmaa
10. Neitsytpolun portaat, 23 askelmaa
11. Portaat Urheilupuistoon sekä alas Martinkadulle, 23+52=75 askelmaa
12. Martinkirkon portaat ympäri, 40 askelmaa
13. Martinportaat, 70 askelmaa
14. Eerikinrineen portaat ylös Sairashuoneenkadun ja Eerikinkadun risteyksestä, alas Linnankadulle, 38+90=128 askelmaa
15. Varvintorin portaat, 21 askelmaa
16. Veistämönaukion portaat, 32 askelmaa
17. Mikaelinkirkolle johtavat portaat ja Mikaelinkirkon portaat, 32+35=67 askelmaa
18. Portaat Puolalanmäelle, 91 askelmaa

Yhteensä reitillä tulee 1233 askelmaa, jos menee ihan tuon reittikartan mukaan. Meillä tuli matkan varrella yhdet bonusportaat ihan alussa, kun ei oltu varmoja oikeista portaista.
Reittejä on eri pituisia ja me tehtiin tuo pisin merkitty. Lyhin reitti taitaa olla 2 km.

Reitin voit käydä lataamassa itsellesi täältä tai täältä.

Osa portaista on tullut jo aiemmin tutuiksi Vauhtisammakon treeneistä, mutta löytyi sitä uusiakin tuttavuuksia. Ehkä loputkin saadaan jossain vaiheessa juoksukoulun ohjelmistoon ;)
Ja jos yhtään kiinnostaa lähteä mukaan katsomaan, niin kesäkausi alkaa ensi viikolla ja mukaan mahtuu vielä! Ei muuta kuin ilmoittautumaan ja juoksemaan hyvällä tavalla outoon porukkaan :D


torstai 25. toukokuuta 2017

#TBT Matkailu avartaa - Lontoo

Lontoo, tuo jalkapallon mekka. Ainakin meille :)

Lontooseen päästiin tutustumaan huhtikuussa 2014. Ja myös tällä reissulla riitti yllättäviä käänteitä. Matkaan lähdettiin Helsinki-Vantaalta Norwegianin lennolla Gatwickiin. Kentältä otettiin meille tuttuun tapaan junakyyti Lontoon keskusrautatieasemalle Victorian asemalle, josta jatkettiin metrolla hotellin asemalle, joka oli Earls Court.

Jo tuossa vaiheessa saatiin todeta Lontoon metrokartan laajuus. Onneksi kuitenkin oltiin ennalta tutkittu asiaa ja tiedettiin hieman millä linjalla päästään hotellille ja miten meidän tulee toimia. Olin myös saanut työkaverilta lainaksi Oyster Cardin, paikallisen julkisen liikenteen kortin, jolle saatiin ladattua lisää matkarahaa.
Hotelli löytyi helposti. Jätettiin kamat sinne ja jatkettiin samantien tutkimaan lähiympäristön katuja. Pian jo saatiin huomata, ettei lähistöllä ollut paljon muuta kuin ruokakauppoja ja pubeja. Koska ilta alkoi jo pikkuhiljaa hämärtää, etsittiin sopiva ravintola, josta saataisi illan ateria. Löydettiin pieneltä sivukadulta pienen pieni intialainen ravintola, jossa hädin tuskin mahtui liikkumaan. Silti sinne mahdutettiin parikymmentä jollei jopa kolmekymmentäkin ruokailijaa. Ruoka oli maittavaa ja ilmapiiri rento. Siitä oli hyvä jatkaa kaupan kautta hotellille ja unten maille.

Se uusi London Bridge

Tower Bridge
The Tower


Seuraavana päivänä lähdettiin heti aamupalan jälkeen kohti Lontoon keskustaa. Hypättiin pois metron kyydistä ja napattiin kahvit mukaan. Lähdettiin kävelemään kohti Thames-jokea, joka ylitettiin London Bridgeä pitkin, toista joen vartta pitkin käveltiin kohti Tower Bridgea, jota pitkin mentiin takaisin toiselle puolelle.
Towerin jälkeen hypättiin taas metroon ja ajettiin Liverpool Streetin asemalla, josta jäätiin tutustumaan Shoreditchin seinämaalauksiin ja pop up-storeihin.
Shoreditchista palattiin metrolla Oxford Streetille ja shoppailemaan. Tai enemmänkin ikkunaostoksille. Ihmispaljous kaupoissa ahdisti, joten halusin niistä nopeasti ulos. Ostin lopulta kaksi paria kenkiä, yhteensä 9 euroa ja yhden t-paidan.

Shoreditch

Seinämaalauksia


Koska ei jaksettu kaupoissa tunkeilla muiden kanssa, päätettiin jatkaa turistikierrosta Piccadillylle ja sieltä Harrodsille. Pakkohan se Harrodsilla oli käydä ja sitä käyntiä en kadu. Aika mahtava putiikki.
Turistikierros jatkui kävellen kohti Buckinghamin palatsia läpi ihanien puistojen.
Muutaman valokuvan jälkeen hypättiin taas metroon ja nyt takaisin hotellille. Käytiin syömässä hotellin lähellä ja tietysti kulmapubissa yhdellä.

Harrods
Piccadilly

Minä ihan itse



Buckingham Palace


Koska meillä oli pari kuukautta reissun jälkeen edessä ensimmäiset puolimaratonit, niin tietysti käytiin myös aamulenkillä. Yhtenä aamuna :D Sekin jäi lyhyeksi, kun ei yhtään oltu ennalta tutustuttu lähiseutuun. Mutta lenkki kuitenkin.
Loppupäivä vietettiin ensin Camdenissa kauppoja kierrellen ja street foodia nauttien ja sen jälkeen taas Lontoon tutumpia nähtävyyksiä katsellen. Löydettiin London Eye, Big Ben, Trafalgar Square ja Westminster. Turistikierros jatkui.

Camden

Camden

Camden Streetmarket




Welcome to the Darkside



Maanantaina oli matkan kohokohta ja syy koko reissulle. Iltaa varten lähdettiin jo ajoissa metrolla kohti Islingtonia, jossa sijaitsee Arsenalin kotistadion, Emirates Stadium.

Emirates Stadium

Clock End

Kenttä odottaa pelaajia ja katsomo kannustajia


Odotettavissa oli peli jossa Arsenal sai vastaansa Newcastlen ja tietysti voitti pelin. Pelin jälkeen odottikin jännät paikat. Lontoossa oli nimittäin pelin aikana alkanut metrolakko ja koko kaupungin julkinen liikenne oli sekaisin. Olimme jo onneksi ennalta nähneet ilmoitukset tästä alkavasta lakosta ja osasimme varautua siihen. Tai no, eihän siihen voi mitenkään varautua. Kyseltiin vaan paikallisilta, että millä bussilla päästään takaisin vaikka Piccadillylle, josta voisi ottaa toisen bussin hotellille. Onnistuttiin pääsemään määränpäähän, mutta siitä eteenpäin hotellille olikin eri juttu. Täydessä bussissa oli niin kauhea meteli etten kuullut mitä kuski sanoi neuvoksi, joten päätettiin nousta pois kyydistä jonkin matkan päässä. Siellä sitten käveltiin Lontoon katuja suunnilleen hotellin suuntaan puolen yön aikaan.
Seuraavana aamuna oli todella aikainen herätys, sillä meidän piti olla kentällä viimeistään puoli 8 ja metrot oli edelleen lakossa. Hotellilla neuvottiin lähteä kävelemään kohti Lontoon keskustaa ja ottaa taksi lennosta. Onneksi saatiin taksi jo 10 minuutin kävelymatkan jälkeen ja päästiin Victorian asemalle, josta junat lähtivät Gatwickille.

Myös Lontoo teki meihin molempiin vaikutuksen ja sinnekin varmaan joskus lähdetään uudestaan. Tarkoitushan oli lähteä jo tänä keväänä, mutta ei ollut onnea Lontoon Maratonin arvonnassa, joten se jäi väliin. Ehkä joku toinen vuosi sitten :)

maanantai 22. toukokuuta 2017

Viikkotreenit 20 ja polkujuoksua

Jälleen viikko taputeltu ja toukokuu lähenee loppuaan. Viikko sitten oli käyty juoksemassa Helsinki City Runilla lämpimässä ilmassa ja ihana lämpö on jatkunut myös tällä viikolla. Varsinkin nyt viikonloppuna on lämpötilat huidelleet hellelukemissa. Muuten ollaan vain nautittu olosta, mutta sunnuntaina käytiin juoksemassa poluilla. Ja koska koko ajan ei voi tallata samoja polkuja, piti lähteä testaamaan Yläneelle Kuhankuonon luonnonsuojelualueelle Vaskijärven reittiä.



No... Itse juoksu meni muuten ihan hyvin, mutta loppumatkasta lämpö meinasi väsyttää ihan kokonaan. Ja reittikään ei mennyt ihan putkeen. Tarkoitus oli juosta lenkki vastapäivään, mutta jo alussa jäi joku kyltti näkemättä ja lähdettiin juoksemaan myötäpäivään. Missään vaiheessa matkan aikana ei sitä tajuttu, paitsi paluumatkalla, kun huomattiin, että juostaan samaa polkua kuin alkumatkasta :D





Tehtiin myös ylimääräinen lenkki, koska kadotettiin jossain vaiheessa reittimerkinnät kokonaan ja vasta noin 12 km juostuamme katsottiin kännykästä karttaa ja omaa sijaintia. Hieman oltiin kartalta ulkona, mutta onneksi ei kovin pahasti ja matka piteni 18 kilsasta noin 23 kilsaan :D
Maisemat oli hienoja vaikka ei nähtykään niitä järvimaisemia mitä oltiin odotettu.

Reitti sellaisena, kuin se piti juosta

ja meidän juoksema reitti 


Mitä muuta viikkoon sitten mahtui? Vähän salitreeniä, hieman enemmän pyöräilyä ja myös juoksua.

Maanantai, työmatkapyöräily

  • 1:19:00 / n 23,5 km
  • keskivauhti 17,4 km/h
  • max vauhti 29,6 km/h
  • keskisyke 135 bpm
  • max syke 156 bpm
  • kulutus 407 kcal
  • pte 2.2
Tiistai, juoksu porrastreeni
  • 1:01:33 / 4,15 km
  • keskivauhti 7:25 min/km
  • max vauhti 2:58 min/km
  • keskisyke 137 bpm
  • max syke 191 bpm
  • kulutus 288 kcal
  • pte 2.3
Keskiviikko, työmatkapyöräily
  • 1:20:00 / 23,5 km
  • keskisyke 135 bpm
  • kulutus 410 kcal
  • pte 2.1
salitreeni
  • maastaveto 10x20kg, 5x40kg, 5x40kg
  • yhden jalan maastaveto, 8kg+8 kg / 5x5+5
  • reiden ojennus, 5x5/20-30 kg
  • reiden koukistus, 5x5/20-30 kg
  • ylätalja, 10x20kg / 10x25kg / 6x30kg
  • yläsoutu, 10x20 kg / 10x25 kg / 10x30 kg
  • vatsat 3x10
Torstai, juoksu vetoja
  • 1:26:10 / 13,23 km
  • keskisyke 146 bpm
  • max syke 176 bpm
  • keskivauhti 6:30 min/km
  • max vauhti 3:37 min/km
  • kulutus 474 kcal
  • pte 2.7
Perjantai, lepopäivä

Lauantai, lepopäivä



Sunnuntai, polkujuoksu
  • 3:35:52 / 22,8 km
  • keskisyke 148 bpm
  • max syke 188 bpm
  • keskivauhti 9:27 min/km
  • max vauhti 5:12 min/km
  • kulutus 1039 kcal
  • pte 2.8
Ja tietysti kehonhuolto joka päivä vähintään 20 minuuttia. 



torstai 18. toukokuuta 2017

#TBT Matkailu avartaa - Perth ja Western Australia

Joulukuu 2013
Tätä reissua oli odotettu monta vuotta, koska edellisestä reissusta Ausseihin oli kulunut jo 7 vuotta.
Miksi Australia, Länsi-Australia ja Perth? Suurin osa suomalaisista sinne päin matkaavat lähtevät toiselle puolelle mannerta kohteena joko Sydney tai Melbourne. Omalta osaltani Western Australia ja Perth ovat itsestään selvyys, koska siellä on serkku, itse asiassa kaksi serkkua. Olen myös tästä reissusta kirjoittanut aiemmin täällä.

Loman viimeisen illan auringonlasku
Ja kuun loiste Wave Rockilla


Koko Australian manner on erittäin kiinnostava erikoisen luontonsa ja ihmisten rennon elämänasenteen vuoksi. Sieltä löytää paljon kuivaa hiekkamaata alkuasukaskylineen, pitkiä hiekkarantoja koralliriuttoineen sekä vihreää viinialuetta. Mikään ei ole ihanampaa lentokoneessa istuessa, kuin pohjoisesta Perthiä lähestyttäessä aamulla auringonnousun aikaan ihailla valeaa rantaviivaa, jota jatkuu pohjoisnurkasta ihan etelään saakka. Merivesi on niin kirkasta, että hyvällä tuurilla voit bongata vaikka sinivalaan poikasineen matkaamassa kohti etelää.

Me lähdettiin matkaan Helsinki-Vantaalta perjantaina 13.12. kahden välilaskun kautta aamulla 7 aikaan. Ensimmäinen välilasku oli Amsterdamissa, jossa vaihtoaikaa oli vajaa kolme tuntia. Rauhassa käveltiin kentällä kohti lähtöporttia ja napattiin pientä evästä matkalla. Seuraava lento olikin hieman pidempi, määränpäänä Kuala Lumpur. Kyllä vaan, sama reitti ja sama lentoyhtiö, jonka kone sai ikävän lopun reilu puoli vuotta myöhemmin Ukrainan yllä.
Tuo lentomatka vei hieman yli 13 tuntia meidän matkasta, mutta onneksi sain nukuttua lennolla hyvän pätkän. Kuala Lumpurissa vastassa oli valtava lentokenttäkompleksi, jossa opastekyltit kertoivat kuinka paljon aikaa meiltä kuluu kävellä omalle lähtöportille. Muistaakseni kyltti uhkasi 40 minuutilla, mutta koska meillä oli taas kolme-neljä tuntia aikaa koneen lähtöön ei kiirettä tullut missään vaiheessa. Kaiken kaikkiaan tuo matka Helsinki-Vantaalta Perthiin taisi viedä noin 26 tuntia. Ei paha, kun tiesi, että perillä odottaa aurinko ja lämpö.

Kuivaa peltoa

Löydettiin pieni varjo autolle tauolla

Lake Joondalup


Serkku oli perheineen vastassa kentällä, josta napattiin mukaan myös meidän vuokra-auto, joka oli varattu viikoksi jo kotimaasta käsin. Ensimmäinen ajatus oli, että ai niin, täällä ajetaan väärällä puolella. Niin ja autossa myös istutaan väärällä puolella, arvatkaa kuinka monta kertaa olin sen reissun aikana menossa kuskin paikalle, vaikka piti istua viereen :D

Kaksi ensimmäistä päivää vietettiin serkun perheen kanssa, mutta sen jälkeen ohjattiin auton nokka kohti sisämaan karuja kuivia seutuja. Vastaan tuli ihania pikkukaupunkeja, kuin suoraan 1800-luvulta.

York

York

Yorkin pääkatu


Parissa pysähdyttiin levähtämään, mutta muuten ihailtiin maisemia ja luontoa auton ikkunoiden läpi. Kuumuus oli niin paahtava, ettei pitkiä pysähdyksiä jaksanut tehdä. Määränpäänä meillä oli ensimmäisenä päivänä pieni kylä nimeltä Hyden. Hydenissa oli majapaikaksi vuokrattu pieni leirintäalueen mökki aivan paikan päänähtävyyden juurelta. Paikka on tunnettu suuresta kivestä, joka on vuosisatojen saatossa muokkautunut auringon ja veden yhteistyöllä suuren aallon näköiseksi. Siitä syystä suuren kallion tai kiven nimi onkin Wave Rock. Kuumuus tuolla kuuden tunnin ajomatkan päässä rannikolta oli tukahduttava. Varsinkin, kun olin kuukausi aiemmin ollut keuhkokuumeessa. Kallio hohkasi kuumuutta, koska se oli koko päivän kerännyt lämpöä auringosta. Vielä illalla auringon laskiessa tunsi tuon kuuman kiven pinnan.



Paikallista metallitaidetta

Hevoskyyti

Taksillakin pääsi joskus


Itse Wave Rock

Wave Rock


Seuraavana päivänä ajettiin takaisin rannikolle Mandurahiin, läpi karujen aukeiden ja lähempänä rannikkoa vihreiden metsien. Jo tuon matkan aikana saatiin kokea mantereen monimuotoisuus. Kuusi tuntia kuulostaa pitkältä ajalta ja voisi kuvitella, että sinä aikana ajaa pitkälle mantereella, mutta eipä vaan. Kun katsoo mantereen karttaa, on Perthistä Hydeniin vain pieni kivenheitto.
Mandurah on suosittu lomapaikka myös Perthin asukkaiden keskuudessa ja se vaikuttaa melkein Etelä-Euroopan turistikaupungilta. Kaunis paikka kanaaleineen muistuttaa hieman Venetsiaa, mutta rakennukset ovat hieman eri tavoin loisteliaita. Kanaaleja reunustaa toinen toistaan hienommat kivitalot, joiden edessä on asukkaiden veneitä varten omat laiturit. Ja koska me oltiin reissussa joulun aikaan, oli kaikki talot koristeltu mitä värikkäimmillä valoilla.

Meidän hotelli Mandurahissa ja vanha puu

Kanava Mandurahissa

Mandurahissa paikallisten asumuksia


Mandurahista jatkettiin vielä noin 2 ja puoli tuntia etelän suuntaan Yallingupiin, jossa oli seuraava yöpaikka. Matkalla oli kuitenkin pakko pysähtyä Busseltonissa, jossa taas on yksi maailman pisimmistä puulaitureista, Busselton Jetty. Pitkin laiturin kävellessä sai taas ihastella kirkasta merivettä ja vaaleaa hiekkarantaa, joka jatkui loputtomiin.

Busselton Jetty


Yallingupissa majoituttiin Seashells-hotelliin, joka oli 10 minuutin kävelymatkan päässä rannalta. Oltiin varattu meille kahden hengen huone, mutta hotelliin saapuessa meille tarjottiin kahden hengen huoneistoa, joka tietysti ilomielin otettiin vastaan. Syy miksi meidän huonetyyppi korotettiin selvisi aika pian. Olihan kouluista alkanut joululoma ja koska Yallingup on suosittu surffailupaikka, täyttyi sen hotellit aika pian opiskelijoista. Saatiin siis rauhallisempi ja tasokkaampi huone omalla maaterassilla. Suoraan omalta ovelta päästiin hotellin puutarhaan, rannalle vievälle polulle ja grillipaikalle.

Canal Rocks, Yallingup

Auringonlasku Yallingup

Meidän takapiha, Yallingup


Yallingupista käsin ajettiin myös Margaret Riverin viinialueelle ja käytiin tutustumassa muutamaan viinitarhaankin. Harmittavaa vain oli, että toinen meistä oli kuskina, niin ei voitu niin paljon nauttia niiden antimista. Jotain kuitenkin ostettiin mukaan kotiinviemisiksi ja serkun luo joulua varten.
Tuo lounaisnurkka Australian mantereesta on ihanan vehreää ja kauniin kontrastin vihreälle värille antaa vaaleat hiekkarannat ja turkoosi vesi. Harmittaa, ettei oltu varattu enempää aikaa kierrellä sitä osaa. No, ensi kerralla sitten :)

Vasse Felixin viinitila, Margaret River

Yallingupista palattiin Perthiin pari päivää ennen jouluaattoa ja majoituttiin jälleen serkun kotiin. Ehdittiin aaton aattona vielä käydä katsastamassa Rottnest Island, joka on puolen tunnin lauttamatkan päässä Perthin kaupungista. Saari joka on kuuluisa somessakin paljon nähtävistä pienistä kengurun näköisistä eläimistä. Quokkan kuvia löytää Instasta helposti satoja tuhansia. Kaverit ovat niin kesyjä, että tulevat melkein syömään eväitä turistien kanssa.
Me oltiin lainattu serkun perheeltä polkupyörät tuota reissua varten, koska saarella ei ole autoliikennettä muuten kuin huoltoautoja. Sieltä löytyy muutama hotelli, pari kauppaa ja ravintolaa. Mutta niiden lisäksi saarella on uskomattomia lahdenpoukamia ja ihania syrjäisiä rantoja. Unohtamatta liskoja ja käärmeitä... Keskellä Rottnest Islandia on myös vaaleanpunainen järvi tai lampi, Pink Lake.

Rottnest Island

Quokka ja lisko

Rottnest Island

Rottnest Island

Quokka tuli moikkaamaan


Loppuloma vietettiin taas mantereen puolella. Joulu auringossa ei ollut yhtään hullumpi kokemus. Käytiin päivällisellä loistavassa ravintolassa, käveltiin paljain jaloin korkkarit kädessä pitkin rantakatua, siis minä ja serkku, miehillä ei ollut korkkareita :D Vietettiin aikaa rannalla ja käytiin myös koirarannalla, joka sai tuolla reissulla hieman eri käsityksen kuin täällä kotimaassa. Koirille tarkoitettu pari kilometriä pitkä vaalea hiekkaranta, jollaisista Suomessa vaan voi unelmoida. Tutustuttiin myös Perthin keskusta-alueeseen ensin kauempaa King Parkista katsellen ja sen jälkeen pitkin ostoskatuja kulkien.

Perth CBD ja Kings Park

Kengurukaverukset

ja koko suku


Ihana kaupunki, kauniit rannat, rento ilmapiiri ja lämmin aurinko. Hyvä d-vitamiinilisä keskellä pimeintä aikaa. Voisin palata takaisin ihan koska vaan ja vaikka pidemmäksikin aikaa.