tiistai 3. tammikuuta 2017

Uusi vuosi ja lupauksia, uhka vai mahdollisuus?

Kaikki, jotka ovat joskus haastaneet itsensä tai joutuneet kaverin haasteen kohteeksi, huutavat nyt hep! Täältä yksi hep!



Haasteita voi olla monenlaisia, ne voivat liittyä työhön, opiskeluun, liikuntaan tai vaikka syömiseen. Usein vuoden alussa tehdään uudenvuoden lupauksia ja nekin ovat oikeastaan itsensä haastamisia. Haasteeseen lähteminen on helppoa ja helposti tulee myös uhottua, että kyllä mä siihen pystyn ihan leikiten. Uusi harrastus, uusi ruokavalio, kaikki uusi innostaa yleensä toteuttamaan ja aluksi se onkin todella kivaa. Ei millään malttaisi pitää salilta lepopäivää eikä suoda itselle mitään herkkuja vaan tiukan linjan mukaan mennään.
Näin sujuukin helposti muutaman viikon, pari kuukautta, kunnes lopulta jostain syystä innostus loppuu yhtä nopeasti kuin alkoikin. Ensin tulee syitä miksei pääse treenaamaan tai miksi ei voinut syödä terveellisesti. On kiire, ei ehdi, väsyttää, ulkona sataa vettä, ei voi lähteä lenkille. Tekosyitä on monia. Myös äkillisesti aloitettu liikuntaharrastus ilman tarpeeksi paljon lepoa voi aiheuttaa vammoja, revähdyksiä, lihasjumeja, You name it. Keho tarvitsee myös lepoa, samoin kuin uuden ruokavalion aloittamisen voi tehdä asteittain. Ja muutenkin kannattaa kuunnella ammattilaista (näihin en itse lukeudu, olen vain harrastelija) elämäntapojen muutosta miettiessä. Se mikä sopii yhdelle ei välttämättä sovi kaikille.
Muistan kuinka itse pari-kolme vuotta sitten karsin hiilareista. En karpannut, mutta vedin ne aika minimiin. Jaksoinkin hetken ihan hyvin, kunnes alkoi tulla väsymystä. Kovan treenin takia kroppa ei jaksanut liian vähällä energialla. Polttoainetta pitää saada. Ja koska ylimääräistä rasvaa ei tuolloin pahemmin ollut alkoi juoksu syömään myös lihaksia. Oravanpyörä. Oli pakko lisätä syötyjen hiilareiden määrää, mutta tällä kertaa ne tulivat kaikesta muusta kuin pullamössöleivästä tai pastasta. Löysin kasvikset, ruoka-aineet joita olin karttanut todella pahasti aiemmin. Opettelin valmistamaan juureksista kiusauksia, kasviksia uunissa, wok-pannulla tai ihan erilaisia salaatteja. Nykyään meidän perusruokavalioon kuuluu niin lanttu kuin pinaattikin, kukkakaali ja kesäkurpitsa. On harvoja kasviksia joita en tänä päivänä syö.





Samaan aikaan tuon ensimmäisen hiilarivähennyksen aikaan oli töissä useimmiten mukana välipalaksi rahkaa tai turkkilaista jugurttia ja mehukeittoa. Proteiinin takia. Lievästä laktoosi-intoleranssista kärsivänä voin kertoa, ettei ollut kovin hyvä vaihtoehto. Vatsa oli jatkuvasti turvoksissa enkä voinut hyvin. Ja tuon huomaamiseen meni aika pitkä tovi. Samoihin aikoihin mulle alkoi kuin hiipien kerääntyä lisäkiloja. Treenasin kovempaa ja enemmän kuin koskaan, mutta paino nousi, eikä se ollut vain lihasta.
Olen joskus kertonut, että aloitin salitreenin ihan sen takia, että mulla ei ollut lihaksia lainkaan. ei myöskään rasvaa. Olen 154 cm pitkä ja painoin vielä 6 vuotta sitten noin 44 kiloa! Olen aina ollut pienikokoinen, mutta nyt jos katson meidän hääkuvaa reilun 7 vuoden takaa, kauhistelen teräviä olkapäitä ja langanlaihoja käsivarsia.

23.7.2009 ja hoikka sohvaperuna

Loppuvuosi 2015 ja hieman terveemmän näköinen treenaaja


Välillä paino nousi jopa 57 kiloon, mutta olen saanu karsittua vähän siitä ja nyt viimeisen vuoden on vaaka pysähtynyt 52-53 kiloon. Silti tuosta maitotuotteiden ylenpalttisesta ahmimisesta on jäänyt jälkensä. Kuten melkein kaikilla naisilla on nuo kaikki rasvat jääneet reisi-vatsa-peppu sektorille. Ja voin kertoa, että nyt on ova työ saada ne pois ja lihasta tilalle.
Treenaan edelleen paljon. Tällä hetkellä on vielä pientä taukoa juoksusta, mutta joulutauko on ohi ja muu treenaaminen taas käynnissä. Tammikuun puolivälin jälkeen alkaa taas kaikki treenit olemaan arjessa mukana. Juoksua 3 kertaa viikossa ja salitreeniä 3 kertaa. Kehonhuoltoa unohtamatta. Ohjelmaa on kaikille päiville, myös lepopäivänä venytellään tai huolletaan kehoa jollain muulla tavalla.



On mullakin hetkiä, jolloin ei kiinnostaisi yhtään lähteä treeneihin tai haluaisi vaan hautautua sohvalle salmiakkipussi sylissä. Salmiakki, mun heikko kohta :D
Tästä syystä mulla on oltava jotain tavoitteita tulevalle vuodelle ja ne asetetaan jo alkuvuodesta viimeistään. Välillä tuntuu, että pari haastetta kesäksi olisi ihan sopiva, mutta kyllä se nälkä kasvaa syödessä ja tämän vuoden tavoitteet alkaa olla jo aika korkealla. Niistä kerron lisää ihan pian :)
Ruokavaliosta mainitsin jo aiemmin. Pyrin jättäytymään maidottomalle ruokavaliolle eikä se kovin vaikeaa ole, kunhan vaan muistaa sen joka kerta, kun töissäkin ottaa lounasta. Maito on nykyään niin prosessoitua ja käsiteltyä, että sen terveysvaikutukset on mitättömät. Maitotuotteiden kuten kahvimaidon ja jugurtin tilalle olen nyt valinnut kauramaitotuotteet. Viimeksi kerroin, että vaihtoehtoina on myös soijamaito ja kookosmaito, mutta mieleni muuttui, kun sain tuon kirjoituksen jälkeen viestin Facebookin kautta, jossa avattiin hieman myös niiden tuotteiden terveellisyyttä ja sitä, että ne eivät välttämättä ole niin terveellisiä, kuin mitä annetaan ymmärtää.
Tarkoituksena on tutustua näihin tuotteisiin lähemmin, kunhan löydän hyvän lähteen ja ehdin.  (Heh, ehdin... Tekosyykö? )
Ei se terveellisempi elämäntapa meille ihan vahingossa tullut. Siihen on pääsyynä miehen diabetes, ykköstyyppi, joka puhkesi aikuisiällä vasta reilu kolmekymppisenä. Ruokailuun on tullut säännöllisyys ja annoskoot. Itse söin jossain vaiheessa rekkamiehen annoksia, mutta nykyään jo hieman maltillisemmin. Mies on liikkunut koko ikänsä, pelannut lätkää, salibandya ja käynyt salilla. Juoksu tuli hullun haasteen kautta molempien elämään. Siitä saadaan kiittää mun suurta suuta ja juuri sitä kuuluisaa haasteuhoa :D Mutta hyvä haaste se oli. En omistanut lenkkareita enkä edes ajatellut ostavani sellaisia. Nyt kolmisen vuotta myöhemmin multa löytyy muutama pari juoksukenkiä, on nopeaa kenkää, on pitkän matkan kenkää, on nastoitettua ja on maastokenkää. Ja niistä en aio luopua!

Mulle ainakin osa haasteista ja lupauksista on uhkaa, mutta suurin osa mahdollisuuksia. Mahdollisuuksia voittaa itseni, ylittää omat odotukset. Mahdollisuuksia voida hyvin, vielä paremmin.  Ne on ne endorfiinit rankan mutta hyvän treenin jälkeen. Suosittelen :)



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti