Maratonin jälkeen

Viime kesänä seisoin maratonin lähtöviivalla kaksi kertaa. Maaliin pääsin kuitenkin vain yhden ja sekin oli kovan työn ja tuskan takana. Mies tsemppasi, kun usko alkoi loppumaan ja jouduin tukeutumaan astmalääkkeeseen pari kertaa jälkimmäisen puolikkaan aikana.

Lähdössä vielä hymyilytti



Törmäsin jokin aika sitten somessa (Runners Worldin FB-sivu) juttuun, jossa käytiin läpi 11 ajatusta, jotka jokaisella juoksijalla on mielessä maratonin jälkeen. Lukiessani niitä pystyin samaistumaan ainakin muutamaan.

1. Maaliin päästyäsi on olotilana vuorotellen ns "runner's high" ja "en koskaan enää juokse". Niinkuin en koskaan.
- Tuo fiilis on tuttu. Tallinnan maratonin maaliviivan jälkeen olin ensin innoissani. Väsynyt, mutta onnellinen. Melkeinpä onnen kyyneleet tuli silmiin sen urakan jälkeen. 
10 minuuttia myöhemmin se tuli. Tyhjä olo. Siinäkö se nyt oli? Maratoni. En ollut tyytyväinen juoksuun. Aika oli 40 minuuttia tavoitetta huonompi ja päätös siitä, etten kävele sen aikana ei toteutunut. Pyllylleenhän se juoksu meni. Mies yritti nostaa fiilistä ja sanoi, että mitäs luulen, kuinka moni omasta lähipiiristä on juossut maratonin tai edes kuinka iso prosentti suomalaisista on juossut maratonin. Ei sen väliä. Juoksu oli huono, en enää koskaan juokse. Ainakaan maratonia. Lenkkarit joutaa narikkaan. Otan ne esille sitten seuraavana keväänä jos huvittaa. 
Nopeasti se olotila kuitenkin tasoittui. Jo samana iltana aloin miettimään seuraavaa juoksua ja seuraavaa kesää. 
Tässä sitä nyt sitten ollaan taas. Kalenterissa on tulevalle keväälle, kesälle ja syksylle jo nyt 2 kymppiä, 2 puolimaratonia, 1 polkujuoksu 12 tai 21 km, 1 polkujuoksu 26 km tunturissa ja 1 polkujuoksu 23 km :D


Ja puolivälissäkin vielä hymyilin


2. Olet niin onnellinen, yli-innokas siitä, kun sat mitalin, että annat ison halauksen henkilölle, joka tuon mitalin sinulle ojensi.
- Tätä ei tapahtunut itselleni tuolla Tallinnassa, sillä oli kiire muiden maaliin tulijoiden jaloista pois. Ja olin myös aivan liian väsynyt liikkuakseni yhtään ylimääräistä. Sain kuitenkin halauksen omalta mieheltäni :)


Siinä se nyt on, mun eka maratonmitali


3. Yhtäkkiä reunakivetykselle astuminen tuntuu siltä, kuin yrittäisi kiivetä Mount Everestille.
- No, Everestistä en tiedä, mutta jostain kumman syystä halusi kiertää kaikki portaat ja korotukset. Maalialueella olisi ollut ohjelmaa ja ruokaakin siellä olisi saanut, ja oluttakin kuulemma. Mutta halusin päästä hotelliin niin pian kuin mahdollista. Kävelymatkaa oli ehkä kilometri maksimissaan puolitoista, mutta se tuntui ainakin kymmeneltä. Melkein jo normaali askellus tuotti tuskaa :D

4. Mutta suihkun löytäminen ja sinne saakka pääseminen on kyllä kaiken tuo tuskan arvoista.
- Tallinnassa ilma oli todella lämmin, helteinen. Meillä oli hotellilta varattuna saunavuoro noin tunti maaliin pääsyn jälkeen. Ja kyllä. Se suihku tuli tarpeeseen. Jalkoja jomotti, ihoa kuumotti ja naama oli punainen vieläkin. Osittain syy oli ehkä auringossa. En ollut varautunut juoksemaan auringonpaisteessa niin kauan. Olihan startti sentään aamulla yhdeksältä ja syyskuu. Suihku virkisti enemmän kuin koskaan aiemmin.

5. Tuntuu siltä, kuin voisit syödä kaiken, jota ei ole pultattu kiinni mihinkään.
- Jano oli ehkä päällimmäisenä mielessä juoksun jälkeen, mutta kun tuo jano oli taltutettu tuli se nälkä. Mulla yleensäkin tulee nälkä nopeasti, mutta tuolloin se tuli kyllä todella yllättäen. Hotellihuoneessa meillä oli banaaneja, sipsejä ja suklaata. Mitä parhaimpia tankkausaineita pitkän juoksun jälkeen. Ainakin jos multa silloin olisi kysytty :D
Ainoa paha vain oli se, että söin liikaa niitä kaikkia sekaisin ja liian nopeasti. Meinasi tulla huono olo. Nopeat päikkärit ja menoksi. Illaksi oli jo ennalta suunniteltu, että mennään syömään johonkin Tallinnan keskustassa pitkän kaavan mukaan. Istuttiin Olde Hansan terassille ja valittiin menu kahdelle hengelle, jossa tuli todella monta eri ruokalajia. Mutta kyllä se oli hyvää. Tuli vaan syötyä niin paljon, ettei sen jälkeen jaksanut enää tehdä muuta kuin kävellä hotellille nukkumaan :D

6. Sinä iltana myös harkitset vakavasti mitalisi ripustamista kaulaan seuraavan päivänä töihin.
- En, sitä en edes harkinnut. Ja onneksi olin ottanut vielä seuraavan päivän vapaata töistä, niin ei olisi ollut edes vaaraa sille. Mitalit on ihan kivoja muistoja kaikista juoksuista, mutta se riittää. Kotona säilytän niitä laatikossa enkä edes ole laskenut kuinka monta mitalia olen saanut näiden 3 vuoden aikana, jotka olen juoksua harrastanut.

7. Saavutuksesta saamastasi tunteesta huolimatta päätät pitää taukoa maratoneilta.
- Näin ensin, mutta päätös ei pitänyt. Vielä en ole seuraavaa lyönyt lukkoon, mutta kyllä sitä on tuon Tallinnan jälkeen jo laitettu hakemusta Berliinin maratonin arvontaan, kun Lontoon maratonille ei arpaonni osunut kohdalle. Ei se kyllä osunut kohdalle myöskään Berliinin osalta.  


Aika lähellä totuutta, jos kysyy heti maaliintulon jälkeen


8. Pääsi osuu tyynyyn ja olet samantien untenmailla.
- Juuri näin. Unta ei pahemmin tarvinnut odottaa varsinkaan, kun sai vielä vatsan täyteen hyvää ruokaa. Se ei kuitenkaan ollut syvää unta. Heräilin vähän väliä jalkojen levottomuuteen tai siihen, että oli liian lämmin. Kroppa oli vielä melkein ylikierroksilla, vaikka juoksun lähdöstä oli yli 12 tuntia. 

9. Itsesi vuoteesta ylös kampeaminen on seuraavana aamuna lähes mahdotonta.
- Kyllähän se uni olisi maittanut, mutta huonosti nukutun yön jäljiltä oli jo nälkä. Aamupala houkutteli enemmän kuin lakanat :D

10. Työpaikallasi, vaikka jättäisit mitalisi kotiin, saat lukuisia outoja katseita. Uusi mantrasi:
Hoipertele ylpeydellä.
- Todellakin hoipertelin. Jalat oli jumissa. Portaat oli viholliset. Matka bussipysäkille kesti vähintään 5 minuuttia, kun siihen normaalisti menee 1. Eikä olisi tullut mieleenkään juosta pysäkille, vaikka olisit sen vuoksi jäänyt kyydistä. Tuleehan niitä seuraavia. Katseet ei ollut outoja, ehkä enemmänkin huvittuneita tai sääliviä :D

11. 24 tunnin sisällä olet jo ilmoittautumassa seuraavalle maratonille.
- Ihan ei 24 tunnin sisällä, koska olihan meillä jo arvat odottamassa tulosta Lontoon maratonin osalta. Jos ei olisi ollu, niin voi olla, että ilmoittautuminen olisi lähtenytkin :D 

Mitenkäs te muut, pitääkö väittämät yhtään paikkaansa? Onko mietteet ollut samat?
Ja miksei myös kympin tai puolimaratoninkin jälkeen voisi olla ihan samat ajatukset.



Kommentit

Suositut tekstit