Ystävänpäivän ylämäkitreeni

Ylämäki on ystävä. Näin meidän juoksukoulun ohjaajat ainakin väittää :)
Siihen voisi vielä lisäksi siteerata yhtä juoksukoululaista "Ylämäen jälkeen tulee aina uusi ylämäki".

Ystävänpäiväsuklaat


Koska tiistaina oli ystävänpäivä ja juoksutreenipäivä niin tietysti teemana oli tuo ylämäki on ystävä. Heti treenin aluksi päästiin kuitenkin ystävystymään ja tekemään lähempää tuttavuutta juoksukavereiden kanssa, kun meidät jaettiin muutamaan joukkueeseen, joissa jokaisessa oli vähintään 6 juoksijaa. Päästiin myös halaamaan juoksukavereita, vaikkei kuitenkaan niin läheisissä merkeissä kuin yleensä ystävänpäivänä. Ensimmäinen juoksuetappi nimittäin juostiin reppuselkäjuoksuna. Koko joukkueen oli pysyttävä kasassa ja koko ajan yhden oli oltava jonkun reppuselässä. Kantaja ja kannettava vaihtui, kun edellinen alkoi väsymään. Itse sain olla aika paljon reppuselässä jostain ihmeen syystä. Oli kyllä mullakin kaveri repparissa välillä :)
Jäinen alusta toi kuitenkin pieniä haasteita juoksuun, mutta pahemmilta vaurioilta selvittiin.

Ylämäkijuoksu


Repparijuoksun jälkeen oli vuorossa nuo kaikkien ystävät eli ylämäkivedot. Tässäkin juoksussa päästiin olemaan ystäviä. Juostiin pareittain ja yhteensä 6 ylämäkivetoa. Vuorotellen autettiin kaveria työntämällä selästä yksi veto kerralla. Mäki oli pitkähkö ja jalat oli ihan hyvin hapoilla, kun päästiin mäen päälle. Samoin kyllä käsivarretkin oli hieman hapoilla, kun työnsi kaveria selästä.
Pakko kyllä myöntää, että auttaa jo huomattavasti, kun kaveri vain laittaa käden selälle, kun juostaan ylämäkeen. Ei paljon tarvitse työntää voimalla, niin askel kevenee.

Itse huomasin, että kun juostiin pareittain jaksoin itsekin paremmin ja vaikka hengitys välillä meni aika raskaaksi, onnistuin tsemppaamaan itseni ylös saakka ja sain jopa tasattua hengityksen kesken ylämäen. Uskoa on, että kyllä se Ylläs onnistutaan selättämään kesällä :)

Matkalla takaisin kohti Vauhtisammakon tiloja, juostiin parijonossa ja vaihdeltiin juoksukaveria "speed dating"-tyylisesti ja tutustuttiin muihin juoksukoululaisiin. Se oli ihan kivaa, koska mukaan on syksyn jälkeen tullut paljon uusia kasvoja eikä nimiä ole jäänyt mieleen. Ei ne nimet vieläkään niin hyvin ole mielessä, mutta ainakin on jutellut monien kanssa ja tietää vähän kenellä on mitäkin tavoitteita kesäksi ja kuinka paljon kukakin on juossut aiemmin. Sai jutella juoksujuttuja ilman, että kukaan leimaa "juoksuhulluksi". Sori työkaverit, joudutte silti jatkossakin aina välillä kuuntelemaan mun juoksujuttuja :D Ei vaan, itsehän välillä kyselette miten treenit menee :)

Tiistain treenien lopputulos oli mun mielestä rankka, mutta kiva treeni!

(Ylämäki ei vielä ole mun sydänystävä kuitenkaan)


Uphill is a friend. That's what our running school trainers keep telling us. And because it was Valentine's day on Tuesday, we went for an uphill training. And I can tell You, uphills are no friends of mine :D 

Kommentit

  1. Kuulostipa mukavalta tuo ystävänpäivän ylämäkiharjoitus. Porukassa treeni kulkee yleensä helpommin kuin yksin puurtaessa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meillä on aina kivoja treenejä Vauhtiksella 😊 Yksin juostessa jotenkin jää se viimeinen puristus tekemättä. Yhdessä treenatessa on paljon helpompi haastaa itsensä, kun ei halua jäädä sinne perälle juoksemaan 😄

      Poista

Lähetä kommentti

Suositut tekstit