Forssan Suvi-ilta, paluu juurille

Myös tänä vuonna kesäkuussa, kuten jo kolmena kesänä aiemmin, olemme menossa juoksemaan Forssan Suvi-iltaan. Palaamme juurille, paikkaan josta meidän molempien juoksuharrastus oikeastaan sai alkunsa. Siellä juostiin noviiseina parin kuukauden treenin jälkeen ensimmäiset puolimaratonit.



Ei ollut tietoa siitä miten puolimaratoniin pitäisi valmistautua tai miten sellaiselle juoksulle tulisi varustautua. Matkaan lähdin hieman kauhuissani ja epävarmana siitä, tulenko edes jaksamaan maaliin saakka. Miehen kanssa asettauduttiin lähtöviivalle vieretysten ja samaa matkaa juostiin jonkun matkaa alussa. Lopulta annoin miehelle luvan lähteä juoksemaan omaa juoksuaan ja jäin jatkamaan yksin. Tai olihan siellä muutamia muitakin juoksijoita kuin vain me, mutta eihän sitä ventovieraiden kanssa voinut juosta.

Koko idea osallistua Forssan Suvi-iltaan lähti siitä, kun sohvalla maatessani heitin vitsin miehelle; mitä jos juostaisi puolimaratoni seuraavana kesänä. Tuon sammakon siis päästin suustani elo-syyskuussa vuotta aiemmin, jolloin en edes omistanut lenkkareita. Mies tarttui haasteeseen.
Oli pakko ostaa lenkkarit ja alkaa liikkua. Alkuun käveltiin suurin osa matkasta, koska mä vaan en jaksanut juosta. Syksyllä vielä sairastuin keuhkokuumeeseen ja ennen kuin edes olin alkanut juosta, jouduin kolmen kuukauden pakkolepoon. Ei juoksua siis ollenkaan.
Maaliskuun puolivälissä, ehkä huhtikuun alussa aloin taas juosta säännöllisesti. Aikaa oli vajaa kolme kuukautta saada itsensä puolimaratonkuntoon.
Huhtikuussa kävin Vauhtisammakolla muutamalla tekniikkatunnilla ja toukokuussa aloitin juoksukoulun ryhmässä juoksemisen. Pikkuisen alkoi tulla lisää kestävyyttä juoksuun, mutta ei se vieläkään mikään hyvä ollut.

Valmistautumista ekaan puolikkaaseen


Kun tuo päivä lopulta koitti, jolloin me seistiin Forssassa lähtöviivalla, olin päättänyt olla tyytyväinen jos pääsen maaliin saakka. Tavoiteaika oli asetettu noin 2:30:00 ja jos sen alittaa niin voi olla tyytyväinen. Jo alkumatkasta sai huomata, että vaatetta oli ainakin liikaa. Lämminhän siinä tuli. Eikä muuten omia juomapulloja tarvitse...
Maaliin pääsin ajassa 2:23 ja risat. Olin tyytyväinen. Maalissa ja alle tavoiteajan. Mä tein sen!

Ennen lähtöä jännitti vielä
Alkumatkasta vielä samaa matkaa


Seuraavana vuonna lähdettiin taas puolimaratonille Forssaan. Se ei mennyt ihan putkeen. Oli kesän ensimmäinen kuuma päivä, katupölyä ja siitepölyä. 8 kilometriä ja henkeä alkoi ahdistaa. En tajunnut yhtään mikä mulle tuli. Oli pakko pysähtyä ja haukoin happea. Matka jäi kesken. Astmaa? Ei mulla ole astmaa... Paitsi, että nyt on. Vuosi tuon tapahtuman jälkeen mulla diagnosoitiin rasitusastma ja sain lääkityksen.

Lappu irti ja DNF


Viime kesänä ilmoittauduin Suvi-iltaan 10 km matkalle, koska kaksi viikkoa sen jälkeen mulla oli edessä ihan eka maratoni, josta olen jo täällä aiemmin maininnut.
Tuo kymppi oli myös mun ihan eka kymppi lappu rinnassa. Olin kuullut, että reitti on raskas juosta ja päätin, että jos nyt alle tunnin pääsen niin on hyvä. Varsinkin, kun olen juuri aloittanut astmalääkityksen. Keli oli hyvä. Vesisadetta ennen starttia, mutta lopulta se aurinkokin tuli esille. Reitti oli aika raskas, mutta yllättävän hyvin jaksoin. Loppuajaksi jäi 0:53:24 ja se oli reippaasti alle tunnin tavoitteen.

Maalissa ekan kympin jälkeen


Mikä sitten saa meidät palaamaan Forssaan juoksemaan vuosi toisensa jälkeen? Ja miksi tuo eka puolikas juostiin juuri Forssassa?
Forssan Suvi-ilta siksi, että mies on kotoisin Forssasta ja tiesi kertoa, että siellä on aivan mahtava fiilis juosta. Ja paikkaahan se piti. Jo silloin ensimmäisenä vuotena, kun olin epävarma ja melkein peloissani alkumatkasta, niin ensimmäisten kilometrien aikana sain huomata, miten paikalliset asukkaat olivat tulleet matkan varrelle kannustamaan. Joillakin oli mukana puutarhakalusteet ja grillit. Oli musiikkia ja kannustusta. Koko keskusta-alueella oli kadun varret täynnä kannustajia ja keskustasta Tammelan suuntaan lähdettäessä oli myös ihmisiä kokoontunut tien varrelle ja talojen pihoille. Lapset olivat innoissaan heittämässä ylävitosia ja kannustivat kaikkia naurussa suin.
Kaikki tuo auttaa jaksamaan ja uskomaan itseensä.
Lisäksi tapahtuma on todella hyvin järjestetty. Jäähallilla toimii huolto ja oheisohjelmat erittäin hyvin. Maaliin tulon jälkeen on tarjolla lämmin ateria kaikille juoksijoille ja hallilla pääsee suihkuun jos ei halua odottaa kotiin saakka. Myös matkan varrella on riittävästi huoltopisteitä.

Tänä vuonnakin ollaan menossa Forssan Suvi-iltaan juoksemaan, kuten jo alussa kerroinkin. Matkan pituus on vielä omalta kohdaltani hieman avoinna, mutta se on joko kymppi tai puolimaratoni. Se, että tuota kympin reittiä sanotaan rankaksi on mielestäni hyvä haaste. Ei kaikkien kisojen kuulukaan olla helppoja ja nopeita reittejä :) Ja tuo, että reitti olisi raskas on vain mun mielipide, onhan reittiennätys viime vuodelta naisten yleisessä sarjassa kuitenkin 0:34:05!
Puolikkaan reitti on mun mielestä mukava juosta. Alun ja lopun kaupunkimaisemat sekoitettuna Tammelan enemmän maalaismaisemaan. Ja samaa reittiä kulkee myös maratoni, joskin se kiertää kahteen kertaan tuolta Tammelan kautta.

Mulla on tämän kevään valmistautuminen hieman vaiheessa pahan flunssakierteen vuoksi, mutta kyllä tästä hyvin vielä ehtii saada itsensä juoksukuntoon. Viikonloppuna ostin uudet pyöräilykengät ja lukkopolkimet niin pääsee ottamaan kaiken hyödyn irti työmatkoistakin.
Kunhan paranen kunnolla, pääsee taas käymään salilla, juoksutreeneissä ja pyöräilemässä. Ja jos vielä mietit, että miten saa itsensä puolimaratonikuntoon kesäkuuhun mennessä, niin netistä löytyy kyllä juoksuohjelmiakin, esim täältä.

Joko innostuit? Sainko sinutkin lähtemään Forssaan juoksemaan kesäkuussa? Jos kyllä, niin laita ihmeessä ilmoittautumista menemään täältä (click/adlink)Kun teet sen 31.3. mennessä, saat sen vielä edullisempaan hintaan, ennen kuin hintaporras nousee ja lisäksi osallistut vielä New Balancen lenkkareiden arvontaan.
Mukana on niin huippu-urheilijoita kuin kuntoilijoitakin, kaikki mahtuu mukaan :)


(yhteistyössä Forssan Suvi-ilta)


Kommentit

  1. Mä täällä painiskelen keuhkokuumeen kanssa.... olin ajatellut osallistua HCR:n mutta se jää pakostakin tänä vuonna väliin. Ekaa kertaa elämässäni tällainen tauti iski ja toivottavasti myös viimeistä kertaa :(
    Mä olen tosi keskinkertainen juoksija ja tavoite aikani pyörii puolimaratonilla 2:30 ajassa. Tavallaan tasoni junnaa paikoillaan, kun en osaa itse oikein kehittää lenkkejä tai tehdä niitä oikein eri tempoisesti. Tämän vuoden päätavoite on Munchenin puolikas lokakuussa, 5 muuta ystävää lähtee maratonille sinne

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No voi harmi! Toivottavasti paranet pian, keuhkokuume vaatii tarpeeksi pitkän palautumisen. Lähde tuonne Forssaan juoksemaan, fiilis on todella mahtava siellä.
      Mä olen ekaa kertaa menossa HCR:lle tänä vuonna ja haaveissa olis uusi ennätys. Saa nähdä miten käy.
      Tsemppiä sinulle paranemiseen ja treeneihin kohti Münchenin, kyllä tuo sun tavoite on saavutettavissa 😊
      Netistä löytyy tosi paljon hyviä treeniohjelmia jos lähistöllä ei ole juoksukouluja. Itse oon tykännyt käydä porukalla juoksemassa.

      Poista
    2. Oi, kiitos kutsusta Forssaan... täytynee vaikka ensi vuodelle pistää kalenteriin ylös. Olen meinaa ilmoittautunut 10.6. juostavaan HHM puolikkaalle. Toivottavasti vaan siihen mennessä olen kunnossa. Viimeiset lääkkeet otan tulevan viikon keskiviikkona. Yskä on vielä aikamoinen ainakin aamuisin

      Poista
    3. Kannattaa ottaa ihan maltilla alku keuhkokuumeen jälkeen, ettei vaan tule mitään ikäviä jälkitauteja. Onneksi HHM:llekin on vielä hyvä aika treenata, vaikka ottaisitkin iisisti vielä pari-kolme viikkoa.
      Mä aloitin tänään myös allergialääkityksen, alkoi uhkaavasti aivastuttaa pidemmän ulkoilulenkin jälkeen. Flunssaa se ei onneksi ole, salitreeni ainakin kulki todella mukavasti.

      Poista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Fatbike eli läskipyörä on varma valinta maastoon kuin maastoon

Tärkeimmät saliliikkeet juoksijalle

Viikon treeninä vauhdikas puolimaraton