torstai 27. huhtikuuta 2017

Maantieltä poluille

Parin kuukauden kuluttua on kulunut 3 vuotta ensimmäisestä puolimaratonistani, jonka juoksin heti juoksuharrastuksen alkuaikoina noin 3 kuukauden treenin jälkeen.
Sen jälkeen on puolikkaita tullut juostua useampia, kaksi kymppiä ja yksi ja puoli maratonia. Puolikas tulee viime kesän DNF:sta Paavo Nurmi maratonilla, josta olen kertonut aiemmin täällä.  Kolmisen vuotta on siis maantiellä juostu ja kilometrejä on monia. On juostu lyhyempää kovatempoista lenkkiä, kevyempää hitaampaa lenkkiä ja välillä intervallityylisiä vetoja. Olen juossut yksi, kaksin ja porukassa. Suurin osa kilometreistä on varmaankin saavutettu Vauhtisammakon juoksukoulun porukan kanssa. Tylsimpiä lenkkejä on ihan selkeästi olleet yksin juostut pitkät lenkit joiden olisi pitänyt olla hidastempoisia pk-lenkkejä. Ja voin kertoa, että noilla lenkeillä vauhdin pitäminen tarpeeksi hitaana on ollut vaikeinta. Jotenkin se vaan kiihtyy ihan huomaamatta aina.



Viime syksynä kävin ensimmäistä kertaa testaamassa polkujuoksua muutaman kilometrin verran miehen kanssa. Olin aika varautunut polkujuoksun suhteen ensin, mutta niin siinä vaan kävi, että se vei mukanaan täysin. Annoin pikkusormen, mutta se vei koko käden. Polkujuoksussa alati vaihtuvat maisemat  tekevät juoksusta mielekkäämmät kuin pitkin pyöräteitä juossut lenkit. Hiljaisuus ja metsän tuoksu tulevat myös kaupan päällisinä, puhumattakaan pehmeästä juoksualustasta, joka on kropallekin armollisempi kuin asfaltti. Muuten polkujuoksu on rankempi laji kuin maantiejuoksu, koska lukuisat nousut ja laskut vaativat jalkojen ja keskikehon fysiikalta vielä enemmän kuin maantiellä rullailu. Porrastreenit ja mäkivedot kunniaan ;)
On myös pysyttävä skarppina koko ajan ja katse on hyvä pitää aika lähellä jalkoja ainakin alussa. Itse katson suunnilleen parin metrin päähän välillä katsetta nopeasti nostaen, jotta näen millaista polkua ja reittiä on tulossa.


Porrastreeniä

Syksyllä ostin polkujuoksukengät ja alettiin miehen kanssa käydä pidempiä lenkkejä metsässä vähän ennen kuin maa jäätyi ja ensilumi satoi. Liukkaiden kelien tullessa ei enää lähdetty liukkaille kallioille tai pitkospuille. Pari kertaa käytiin talven aikana Ruissalon poluilla juoksemassa, koska siellä maasto oli kuitenkin aika hyvä juosta. Välteltiin pahimpia kallioita.
Nyt kevään tullen on taas polkujuoksukausi avattu ja ostettiin uudet polkujuoksukengät ja juomareput. Nuo uudet kengät on enemmän suunnattu pidemmälle polkulenkille, kun taas ensin ostetut on enemmän lyhyempiä ns sprinttimatkoja varten. Tämä kun olisi kerrottu meille ostovaiheessa syksyllä, olisimme valinneet toiset kengät heti alkuun.
Varusteiden ja maisemien lisäksi polkujuoksu eroaa maantiejuoksusta vauhtien osalta. Koska poluilla voi olla jos jonkinlaista estettä tai hidastetta, kuluu matkaan enemmän aikaa myös. Reitti on usein mäkisempi, kivikkoisempi ja juurakoitakin löytyy poluilta. Muistan jostain lukeneeni, että polkujuoksussa voi arvioida oman juoksuaikansa siten, että lisää maantiellä saman matkan juoksemiseen kulutettuun aikaan noin 40%. Esimerkiksi jos juokset maantiellä 10 km tuntiin, kuluisi siihen poluilla noin 1:24:00. Tämäkin tietysti riippuu hieman juostavasta maastosta, vähemmän mäkinen ja tasaisempi reitti vie huomattavasti vähemmän aikaa kuin Lapin tuntureilla juostut matkat.

Ensimmäinen kosketus polkujuoksuun

Ja vähän varovaisemmin talvella


Meillä on reilun viikon kuluttua edessä molempien ensimmäiset polkujuoksun lappujuoksut ja toinen on heinäkuussa Ylläksellä.
Koska polkujuoksussa kuljetaan pääsääntöisesti metsässä ja keskellä luontoa, on siinä myös omia sääntöjä jotka poikkeavat hieman maantiejuoksusta. Muutamia tärkeitä seikkoja on otettava huomioon ja muistettava, kun lähtee juoksemaan polkujuoksutapahtumassa.

Ensinnäkin polut on kapeita, toisin kuin maantiejuoksussa jossa on yleensä käytössä melkein kokonainen ajokaista. Polkujuoksussa on useimmiten myös huomattavasti pienempi osanottajakiintiö. Vaikka osanottajia on paljon pienempi määrä on juoksijat silti jaettu useampaan lähtöryhmään. Tämä siitä syystä, että päästäisi matkaan mahdollisimman sujuvasti ilman pahoja tönimisiä tai tungosta. Osa lähtee juoksemaan kisa-aikaa tosissaan ja osa on kuntoilupuolelta tullut kokeilemaan omia rajojaan ja olisihan se ikävää jos esimerkiksi itseni kaltaiset ensikertalaiset ja hieman hitaammin juoksevat olisi tien tukkeena nopeammille. Ja voisi siinä aika tungos tulla, jos 1000 juoksijaa lähtisi samaan aikaan kohti sitä kapeaa polkua.
Toivottavaa poluilla juostessa on myös, ettei juosta liian lähellä edessä menevää kaveria. Ei hengitetä niskaan. Edessä menevä kaveri voi hetkenä minä hyvänsä kompastua juurakoihin tai kiveen ja tällöin olet auttamatta selässä. Edellä juokseva voi myös hermostua niskaan hengittämisestä, koska kokee olevansa tiellä, keskittyminen herpaantuu ja kompastuminen on lähempänä. Muista siis turvaväli poluilla juostessa ;)
Jos taas kaveri on huomattavasti hitaampi ja haluat ohi, ilmoita sopivalta huutoetäisyydeltä, että olet lähdössä ohi ja kerro kummalta puolelta aiot ohittaa. Tällöin edessä juokseva osaa ennakoida ohituksesi ja antaa tietä eikä pelästy ohi kiitävää juoksukaveria. Muista myös kiittää kaveria, joka juuri antoi sinulle tietä.

Jos huomaat, että juuri ohittamasi juoksija näyttäisi olevan väsähtänyt tai muuten huonossa kunnossa, varmista että kaikki on ok ennen kuin jatkat matkaasi. Jos kaveri tarvitsee apua, jää auttamaan. Polkujuoksussa toista ei saa jättää oman onnensa nojaan vaan kuuluu jokaisen velvollisuuksiin jäädä auttamaan apua tarvitsevaa. Auttaminen on tärkeämpää kuin oma loppuaika.

Muista auttaa kaveria ;)


Sitten se omasta mielestäni yksi tärkeimmistä.
Koska nyt ei olla maantiellä jossa lakaisukone saisi puhdistettua jäljet niin muistetaan ne roskat. Jos polkujuoksussa on mukana urheilugeelejä tms niin katso, että hoidat omat roskasi roskikseen, ei luontoon! Pidemmillä maantiejuoksuilla on yleensä juomapisteiden ympärillä maassa sadoittain tyhjiä juomamukeja ja tyhjiä geelipakkauksia maassa. Yleensä toimitsijat hoitavat nämä roskikseen ja onkin ihan sallittua heittää ne maahan jos et pääse roskiksen läheltä juoksemaan. Muistan vielä miten kauhistelin tätä ensimmäisellä puolimaratonilla. Juoksin itse roskisten ohi väkisin :D
Metsässä ei kuitenkaan kukaan kulje poimimassa roskia juoksijoiden perässä, joten ne on ihan itse hoidettava sinne minne ne kuuluvat. Juomareput onkin suosittuja polkujuoksussa juuri sen takia, että tällöin ei noita juomamukeja edes tarvitse ja roskatkin saa repun taskuun. Itse ajattelin ottaa Bodomille oman Salomonin juoksuliivini, jossa on kaksi pehmeää puolen litran juomapulloa ja taskut sopivasti molemmin puolin kylkien kohdalla.

Sekä Bodom Trail, että kesän Nuts Ylläs juoksut juostaan molemmat kansallispuistoalueilla, joissa on erittäin tärkeää kunnioittaa luontoa ja kisoissa tulee toimia sen mukaisesti, jotta meillä on jatkossakin mahdollisuus juosta näissä maisemissa.


2 kommenttia:

  1. Ihan loistava postaus tähän paikkaan, kun itse juuri suunnittelen polkujen kokeilemista. Hyvät ohjeet aloittelijalle! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva kuulla, että oli hyödyllinen postaus. Suosittelen kyllä polkujuoksun testaamista, aivan mahtava tunne, kun pääsee juoksemaan metsän keskellä raikkaassa ilmassa!
      Alkuun et tarvitse polkujuoksukenkiä välttämättä, vaan aika hyvin pärjää jos on kunnolliset juoksukengät. Polkujuoksukengissä on vaan se hyvä puoli, että niissä on hieman vahvistettu kärki, niin ei ole varpaat heti sinisenä, kun kuitenkin ne ottaa osumaa kivistä ja kannoista :D
      Lisäksi polkukengissä on hyvä pito myös märällä kalliolla. Itse olen ihastunut Salomonin kenkiin, joista kirjoittelin pariinkin otteeseen jo huhtikuun aikana :)

      Ihanaa loppuviikkoa ja mukavia tulevia polkulenkkejä!

      Poista