Juoksu, allergia ja astma - onnistuuko?

Sain aiemmin kesällä mahdollisuuden kertoa Allergia- ja astmaliiton blogissa miten olen yhdistänyt juoksun allergian ja astman kanssa ja ajattelin jakaa ne ajatukset nyt myös täällä.

Juostessa voi myös välillä ihailla maisemia


Tällä hetkellä harrastan pääasiassa juoksua sekä maantiellä, että poluilla ja kesän päätavoite oli polkujuoksussa Nuts YlläsPallas juoksun 30 kilometrin lenkki tunturissa. Juoksuharrastuksen aloitin vuoden 2013 syksyllä pienimuotoisesti ja melkein heti aloittamisen jälkeen tuli pieni tauko keuhkokuumeen vuoksi. Keväällä 2014 aloin juosta enemmän, koska kesäkuussa oli edessä ensimmäinen puolimaratoni. Tässä vaiheessa minulla ei vielä ollut diagnosoitu rasitusastmaa, mutta siitepölyallergia on vaivannut toistakymmentä vuotta. 
Juoksussa kilpailen pääasiassa itseni kanssa, mutta osallistun mielelläni useaan juoksutapahtumaan joka kesä. Tänä vuonna kalenterissa oli kevään alkaessa toukokuun alusta syyskuulle saakka yhteensä 7 tapahtumaa. Treeneissä käyn Turussa Vauhtisammakon juoksukoulun riveissä 2-3 kertaa viikossa ja joskus yhden treenin tilalla on omatoiminen pidempi polkujuoksulenkki jossain päin Turun tai lähiseudun metsiä. 
Juoksun lisäksi pyöräilen paljon. Pyöräily alkoi pari vuotta sitten työmatkapyöräilyllä, jonka kautta tulee 24 kilometriä päivässä ja pari-kolme kertaa viikossa. Toki pyöräilymäärä työmatkojen osalta voi olla pienempi, jos on tiedossa kovia treenejä juoksussa tai juoksutapahtumia. 
Nyt ostin alkukesästä itselleni maantiepyörän, jolla on tarkoitus korvata osa peruskestävyystreeneistä ja olenkin ehtinyt pyöräillä sillä jo ihan mukavia lenkkejä 10 kilometristä melkein 70 km lenkkiin. 
Viime aikoina olen kiinnostunut myös triathlonista ja olenkin jo ilmoittautunut uimatekniikkakurssille, jotta saan vinkkejä vapaauintiin. Ehkä vuoden parin kuluttua voisi olla edessä ensimmäinen triathlon-kisa.

Näiden avulla myös juoksu onnistuu


Juoksutreeneissä tulee tehtyä paljon erilaista ja eri tehoista harjoitusta. Välillä joudun haastamaan itseäni kovemmin ja vien itseni aika äärirajoille. Ventoline seuraa aina treeneissä mukana ja joskus joudun sitäkin ottamaan avuksi. 
Sen olen huomannut, että kova pakkanen tai hellelämpö ovat pahimmat kelit. Pari kertaa olen joutunut keskeyttämään kisan, koska hengitys ei ole enää tasaantunut Ventolinesta huolimatta. Nämä kerrat ovat olleet juuri erittäin lämpimän keli tapahtumia. Yksi oli viime kesänä Paavo Nurmi Maratonilla, jossa yritin juosta ensimmäisen täyspitkän maratonini. Lämpötila kuitenkin heilui +30 asteessa ja 26 kilometrin jälkeen jouduin luovuttamaan. Sain toki selätettyä astman Tallinnan maratonilla viime syyskuussa ja pääsin maaliin saakka, vaikkakin Ventolinen avulla.

Rasitusastma diagnosoitiin keväällä 2016. Itselläni on epäilys, että oireita oli ollut jo kauemmin, mutta luulin niiden liittyvän siitepölyallergiaan ja jonkin aikaa epäilin saavani jonkinlaisia paniikkikohtauksia, kun hengitys alkaa menemään hankalaksi ja raskaaksi. Kuntoilun olen aloittanut salitreenillä noin 5-6 vuotta sitten ja juoksun siis reilu 3 vuotta sitten.  

Alkuun sain käyttööni Alvescoa ja Ventolinea, mutta oireita tuli silti jonkin verran. Syksyllä 2016 Alvesco vaihtui Bufomixiin, jota otan aamuin illoin yhden henkäyksen. Flunssassa ja nyt siitepölyaikaan olen välillä joutunut ottamaan tupla-annokset. Kevään flunssakierteen jälkeen olen huomannut, että en ole lainkaan tarvinnut Ventolinea treeneissä, mutta viimeisimmällä puolimaratonilla jouduin siihen turvautumaan. Sykkeet olivat erittäin korkealla ja lämpötila hellelukemissa. Samoin lähes koko heinä-elokuun olen tänä vuonna joutunut lenkeillä turvautumaan lääkitykseen, jos lenkki on vähänkin pidempikestoinen.
Omasta mielestäni astmani on ihan hyvässä tasapainossa nyt, mutta toki voi vielä helpottaa, kun kunto taas kohenee sairastelujen jälkeen.
Koviin treeneihin tai kisoihin en pahemmin valmistaudu astmaa ajatellen. Tietysti siitepölyaikaan on annos muutenkin suurempi, kuin syksyllä ja talvella. 
Hellekeli ja kova pakkanen hankaloittavat liikkumista ja tuovat herkemmin rasitusastmaoireita, mutta olen silti yrittänyt päästä treeneihin ja juoksemaan kelistä huolimatta. 



Kehitys on ottanut pienen askeleen taaksepäin diagnoosin jälkeen. Aiemmin jaksoin myös vähän pidemmän aikaa juosta korkeammilla sykkeillä ja tuntuu myös siltä, että sykkeet kohoavat helpommin kuin aiemmin. Uskon silti, että treenaamalla saa vahvistettua keuhkoja ja kehitys alkaa taas, kun lääkitys on ihan kohdillaan. 
Itse en koe, että astmaa ja kuntoilua ei voisi yhdistää. Pitää vain ottaa huomioon, että keuhkot eivät toimi yhtä hyvin kuin aiemmin. Olen enemmänkin sitä mieltä, että liikunta ja kuntoilu auttavat keuhkoja vahvistumaan. Pitää vain muistaa lääkitä tarpeen mukaan. Kuntoilua on niin paljon eri lajien kautta, että voi valita sen, mistä itse pitää. Pyöräily, uinti, juoksu, ripeät kävelylenkit, hiihto, mitä vaan mieleen tulee. 

Muille astmaatikoille haluan sanoa, että älkää luovuttako, vaikka tuntuu raskaalta ja meinaa usko mennä omaan tekemiseen. Pienikin liikunta on hyväksi ja askel askeleelta eteneminen vie eteenpäin. Välillä pitää ottaa iisimmin, kun kroppa sitä vaatii, mutta siitä pääsee taas jatkamaan. Olkaa armollisia itsellenne. Itse juoksin ensimmäisen maratonini puoli vuotta rasitusastman diagnosoinnin jälkeen ja vajaa kolme vuotta juoksuharrastuksen aloittamisesta. Mikään ei ole mahdotonta, kun vaan uskoo itseensä :)



Kommentit

Suositut tekstit