PNM Trail 2017

Polkujuoksu on kyllä vienyt täysin mukanaan. Ja tottakai taas nälkä kasvaa syödessä.
Ensimmäinen polkujuoksukisa oli keväällä ja matkana tuolloin 12 km. Seuraava oli heinäkuussa ja matkana 30 km. Eilen oli kolmas, PNM Trail, matka kahden edellisen välistä, 23 km joka loppujen lopuksi olikin venytetty melkein 25 kilsaan.



Tummat pilvet peitti taivaan, kun aamulla istuimme aamupalapöytään. Mies pääsi juuri sanomasta, että ei siellä pitäisi sataa, ainakaan sadetutkan mukaan, kun pisarat alkoivat tippua ja sade yltyi melkein kaatosateeksi. Onneksi sitä kesti vain hetken.
Matkaan lähdettiin hyvissä ajoin, napattiin mukaan matkan varrelta yksi juoksija, jolle oli luvattu kyyti kisapaikalle. Sinne kun ei julkisilla olisi päässytkään. Pilvet seurasivat taivaanrannassa mukana, mutta kyllä se aurinkokin välillä pilkisteli.

Välillä se aurinkokin pilkisteli


Matka Nousiaisten Valpperiin meni nopeammin kuin oltiin ajateltu ja oltiinkin paikalla aikaisin. Mies pääsi rauhassa vähän hölkkäilemään ennen omaa lähtöään, joka oli puoli tuntia ennen omaa lähtöäni. Lähettelin miehen ja muutaman muun tutun matkaan omalle 38 kilsan lenkilleen ja kävin viemässä takin autolle ennen omaa starttiani.

38km ryhmä valmistautuu lähtöön


Lähtöpaikalta bongasin muutamat tutut kasvot taas ja sain mukaan Vauhtisammakoista tutun juoksukaverin, jonka kanssa juostiin melkein 20 kilsaa. Oli todella kiva juosta samaa matkaa tutun kanssa, vaihtaa kuulumisia ja juoksufiiliksiä. Lopulta kuitenkin jouduin sanomaan kaverille, että voi jatkaa juoksua, mutta mun oli pakko vähän hidastaa. Tuossa vaiheessa alkoi hengitys vähän vaikeutua ja jouduin tukeutumaan astmalääkkeeseen. Loppumatka meni vuorotellen kävellen ja juosten.

Sellainen reitti tuli juostua


Reitti oli alun nousujen jälkeen aika tasaista ennen loppuosan mäkiä. Jonkin verran juostiin pitkospuilla ja välillä soratiellä. Itse pidän enemmän ihan perus poluista, mutta hyvin noistakin selvittiin :) Välillä oli sileää polkua ja välillä varvikkoa ja kivistä osuutta, joten silmä tarkkana sai mennä koko ajan. Poluilla kannattaakin pitää katse polulla eikä pahemmin kannata vilkuilla ympärilleen. Se yleensä kostautuu ennemmin tai myöhemmin ja löydät itsesi tutkimassa aluskasvistoa lähietäisyydeltä.
Yllätyin jonkin verran reitin haastavuudesta, sillä ollaan aiemminkin juostu tuolla suunnilla miehen kanssa, mutta ei olla näihin pahimpiin mäkiin ja polkuihin silti törmätty. Samoin sain yllättyä, kun luulin, että matkaa on jäljellä enää pari kilsaa, kun vastaan tuli kyltti, joka kertoi jäljellä olevan vielä 4 kilsaa. Se oli kyltti, joka vaikutti psyykkisesti juoksuun. Olin noin kilometri ennen sitä ottanut tuon astmalääkkeen ja kävellyt hetken. Ajattelin, että sen jälkeen voisi aloittaa loppukirin, mutta se jäi sitten ottamatta. Lisäksi maasto oli tuolla kohdin suhteellisen haastavaa. Oli erittäin pehmeää polkua, joka paikoitellen upotti hieman, oli kalliota, jolla liukas sammal liukui pois jalan alta. Pohkeet meinasivat vetää hapoille jokaisella nousuaskeleella, kun kipusin kalliota ylöspäin.
Lopulta kuulin kuulutuksista, että maalialue alkoi lähestyä ja ajattelin siinä vaiheessa uudestaan aloittaa loppukirin. Eipä taaskaan. Edessä oli ylämäkeä, alamäkeä ja taas ylämäkeä ja alamäkeä. Viimeisessä alamäessä annoin jalkojen rullata vapaasti, joka oli virhe, olisi pitänyt vähän varovaisemmin tulla. Muutama metri ennen maalia iski vasen pohje aivan jumiin. Kuin joku olisi kiristänyt sitä joka puolelta. En meinannut saada astuttua sen varaan ollenkaan. Onneksi jumi helpotti heti, kun pysähdyin ja sain pari kertaa hierottua pohjetta.

Näyttävä maaliintulo kireän pohkeen kanssa


Kaikki eivät toki päässeet yhtä pienillä vammoilla maaliin saakka. Vähän sen jälkeen, kun olin ottanut astmalääkkeen tuli selkä edellä vastaan mies, joka linkutti pahasti. Pysähdyin kohdalle ja kysyin pärjääkö hän. Sanoi pärjäävänsä. Kysyin tarvitseeko polveen ideaalisiteen ja hän mielellään otti sen vastaan. Maalialueella sain lopulta kuulla, että hän oli seuraavalta huoltopisteeltä saanut kyydin takaisin.
Vähän viimeisen huoltopisteen jälkeen näin edessäni jonkin matkan päässä juoksevan naisen. Yhtäkkiä kuuli kovan huudon ja kiroilun ja tajusin, että en näekään naista enää. Lisäsin vauhtia ja löysin hänet maasta makaamassa ja piteli polveaan. Trikoot oli polvesta rikki ja hän oli kaatunut pehmeässä hiekassa oleviin suurempiin kiviin ja iskenyt polvensa kiveen. Jäin vierelle varmistamaan, että hän pääsi ylös, kävelin hetken vierellä ja lopulta nainen jatkoi matkaa myös hölkäten. Pääsi pienemmällä vammalla kuin mitä pelkäsi. Itse jatkoin matkaa maalia kohti vuorotellen kävellen ja juosten. Maalialueella törmäsin samaan naiseen vielä, kun istuin syömässä ja sain kuulla, että ea-pisteellä polvi oli putsattu kunnolla hiekasta ja kivistä, teipattu perhosteipeillä ja suojattu lapulla.
Lisäksi saimme todeta, että ollaan oltu samassa työpaikassa aiemmin ja meillä on useita yhteisiä tuttuja :)

Sellainen juoksu


Omalta osaltani juoksu ei siis mennyt ihan nappiin, mutta olen silti ihan tyytyväinen. Tapahtuma oli hyvin järjestetty ja omasta mielestäni kaikki toimi niin kuin pitääkin. Oli taas kaikki toimitsijat arvokkaita, meistä pidettiin hyvää huolta matkan aikana ja sen jälkeen. Tämä tapahtuma järjestettiin eilen ensimmäistä kertaa ja toivottavasti myös ensi vuonna päästään juoksemaan PNM Trailille.


Kommentit

  1. Mukava oli lukea tuntemuksiasi reitillä, jossa itsekin olin.
    Mulla eka polkujuoksutapahtuma, mutta meni niin kivasti, ettei viimeiseksi jäänyt!
    Aivan samoja tunteita 4km kyltin kohdalla! Viimeisillä 22-25kilometreillä nousut oli pahoja. Olin yksin tässä kohtia ja annoin luvan itselleni kävellä mäissä. Meinas käydä köpelösti maalisuoralla kun en ollut katsonut taakseni, sieltä tuli iso porukka kovaa vauhtia, mutteivät ehtineet ohi😅 Sain hyvän kokemuksen, että taaksekin kannattaa vilkuilla, vaikkei tää niin ryppyotsaista olekaan😉

    Hieno juoksu sinulla kuitenkin, poluilla kait aina joku menee vähän pieleen. Mäkin kerran halailin mättäitä 😀

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva, kun kävit lukemassa 😊
      Sen voin sanoa, että kolme polkujuoksutapahtumaa juosseena olen huomannut ettei yksikään reitti ole verrattavissa toiseen. Olin jotenkin ajatellut, että tämä olisi mennyt heittämällä läpi tuon Ylläksen jälkeen. Ei pitäisi olettaa 😂😂
      Ja onnittelut ekasta polkujuoksusta 👍🏻😊

      Poista
  2. Käytiin tuota alkupätkää juoksemassa viime viikonloppuna ja olin myös yllättynyt mäkisyydestä. Hienosti sulla juoksu kuitenkin on sujunut Mäkisestä maastosta huolimatta.:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllähän se ihan ok meni, pikkuisen se loppumatka jäi kaivelemaan, kun joutui niin paljon kävelemään :) Nyt saa onneksi levätä hetken ennen seuraavaa juoksua.

      Poista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Fatbike eli läskipyörä on varma valinta maastoon kuin maastoon

Tärkeimmät saliliikkeet juoksijalle

Viikon treeninä vauhdikas puolimaraton