Treenihaaveita ja unelmia

On kyseessä sitten harrastus, kilpailu tai vaikka jokin muu oman elämän osa-alue, niin kaikilla on varmaan jossain vaiheessa elämää ollut haaveita ja unelmia.
On ajatellut "sitten joskus" tai "voi kun minäkin voisin". Miksi lykätä sitä eteenpäin sinne "joskus"? Tai miksi et sinäkin voisi? Toki riippuu haaveista ja unelmista, mutta suurin osa on toteutettavissa helpostikin.




Oma haaveeni nelisen vuotta sitten oli saada kunto paremmaksi ja pystyä juoksemaan puolimaratoni seuraavana kesänä. Jotta en pääsisi perääntymään tuosta suunnitelmasta kerroin siitä julkisesti. Niin työkavereille kuin perheellekin. Haastoin vielä miehen mukaan samaan tavoitteeseen. Ostin lenkkarit ja aloitin treenit. Alkuun enemmän kävelyä kuin juoksua, mutta pikkuhiljaa pääsin vaikeuksien kautta voittoon. Syksyllä sairastuin keuhkokuumeeseen ja treeneihin tuli pakkolepoa, sitten tuli liukkaat kelit enkä uskaltanut juosta. Keväällä aloitin uudestaan. Kesäkuu tuli ja puolimaratoni juostiin. Jossain vaiheessa oli sanottu miehen kanssa, että se jää kyllä siihen yhteen puolikkaaseen, mutta miten kävikään? Tässä vaiheessa niitä on juostuna jo kymmenkunta.
Tässäkin lajissa nälkä kasvoi syödessä ja kun puolikas oli juostu muutaman kerran oli aika pidentää matkaa. Alkoi treenaaminen maratonille. Mukaan tuli matkalla rasitusastma ja allergiaoireetkin on pahentuneet viimeisen parin vuoden aikana, mutta sitkeästä jatkoin treeniä. Astma on edelleen epätasapainossa, mutta takana on yksi helteen takia kesken jäänyt maratoni ja yksi maaliin saakka astmakohtausten kera juostu matka. Lisäksi tänä kesänä on tullut juostua Ylläksellä 30 km polkujuoksu. Nyt on myös polkujuoksu tullut treeneihin jäädäkseen. Ja voisin jo näin neljän vuoden jälkeen sanoa, että minusta on tullut juoksija :)

Vuosi-pari sitten aloin salaa haaveilla itseni haastamisesta uudestaan jossain vaiheessa. Mielessä kävi triathlon. Siitä saakka se on ollut haaveissa jollain asteella. Keväällä ostin maantiepyörän, jolla on muutama pidempi lenkki heitetty ja sen lisäksi työmatkoja. Treenikilometrejä pitää silti saada alle vielä paljon paljon enemmän.
Näiden kahden edellisen lajin lisäksi triathloniin kuuluu nimensäkin mukaan vielä kolmas laji. Se on se, jossa itselläni on eniten tekemistä, uinti. Osaan uida, olen osannut lapsesta asti, mutta vapaauintia en ole koskaan oppinut tai edes opetellut. Edellisessä postauksessa kuitenkin kerroin, että nyt sen treenaaminen on alkanut. Kävin vapaauintikurssilla ja sain opastusta hengitys- ja uintitekniikkaan. Silti se tuntuu vielä todella hankalalta. Tänään aamupäivällä kävin uimassa uimahallilla, mutta tuntui kuin en olisi oppinut keskiviikkona mitään. Se ehkä johtui siitä, että en heti päässyt vapaauintitekniikalla vetämään 25 metrin allasta päästä päähän vaan jouduin vaihtamaan rintauintiin kesken matkan. Mutta tuo keskiviikon treeni vedettiinkin 10 metrin altaassa. Koko ajan yritin kuitenkin muistella ohjeita ja hain tekniikkaa. Hengitys vaan on se pahin...


Eilen kävin miehen kanssa Turun keskustassa kannustamassa tuttuja, jotka osallistuivat Challenge Turku Triathlon tapahtumaan sprinttimatkalla. Itse seurasin menoa välillä innostuen ja välillä mut valtasi ihan kauhea pakokauhu. Ei musta koskaan ole tuohon...
Illalla kuitenkin hetken asiaa miettineenä tulin siihen lopputulokseen, että jos olen pystynyt puolimaratonin ja maratonin juoksemaan niin miksen pystyisi myös triathlonin sprinttimatkaan. Se vaatii vain paljon treeniä. Ja paljon oikeanlaista treeniä. Uinnin kanssa on paljon tekemistä, mutta eihän mulla ole kiire. Joko vuoden tai kahden kuluttua sitä voikin olla jo ihan ok uimari. En vielä aseta tuon unelman toteuttamiselle mitään ajankohtaa vaan katson miten uinti lähtee etenemään ja päätöksen teen aikaisintaan alkuvuodesta.

Ehkä vielä joskus minäkin juoksen tuon portin läpi

Kustannuksia näistä harrastuksistakin tulee, mutta mulla on juoksukengät, on maantiepyörä ja siihen varusteet, uimapuku ja lasit löytyy. Ainoastaan triathlonia varten tarvitsee vielä märkäpuvun, mutta niitäkin saa ostaa käytettynä. Ja jos kustannus menee omaan hyvinvointiin, ei se koskaan mene turhaan. En kuitenkaan koskaan tule kisaamaan kärkisijoista, jolloin varusteiden pitäisi olla parempitasoisia, joten mulle riittää ns harrastelijavarusteet.

Lukemisen arvoinen kirja


Muistakaa tekin pitää kiinni unelmistanne älkääkä vähtelkö kykyjänne.
You can do it!




Kommentit

Suositut tekstit