Miten jouduin liikunnan pariin?

Muutamia vuosia sitten makasin iltaisin sohvalla. Olo oli koko ajan väsynyt ja ehkä vähän tylsistynyt. Päivät kului töissä ja illat sitten vain olin kotona. Olin ennen tehnyt paljon ruumiillista työtä, mutta vaihdettuani alaa myyntipuolelle, istuin 8 tuntia päivästä näyttöpäätteen edessä ja se alkoi pikkuhiljaa tehdä työnsä. Lihakset hiipuivat, ryhti huononi ja tosiaan, mielen vireystaso laski.



Sohvan pohjalta liikkeelle


Oli pakko tehdä asialle jotain! Mies kävi salilla pari-kolme kertaa viikossa ja olin miettinyt pitäisikö minunkin. En vain uskaltanut lähteä sinne, sillä en ollut koskaan aiemmin tehnyt salitreeniä enkä tiennyt mistä aloittaa. En myöskään halunnut vaivata miestä tällä asialla. Onneksi työkaveri sai houkuteltua mukaan liikkumaan ja kävinkin ensimmäisen vuoden erilaisilla ohjatuilla tunneilla. Aloitin zumbasta, mutta se ei ollut yhtään mun laji, jatkettiin ns pallojumppaan, jossa apuvälineenä oli iso jumppapallo. Siitä jatkoin kahvakuulatunneille ja spinningiin. Kävin testaamassa Kinesis-laitteilla tehtävää lihaskuntotreeniä ja siihen tykästyin. Pikkuhiljaa alkoi kunto löytyä ja lihaksetkin alkoivat palaamaan pikkuhiljaa.
Jossain vaiheessa, kun kaikki ohjatut tunnit joilla tykkäsin käydä siirtyivät sellaiseen aikaan etten päässyt mukaan enää, tein päätöksen siirtyä kuntosalin puolelle. Otin jäsenyyden johon tuli kaupanpäällisenä ohjaajan tekemä saliohjelma. Pelkäsin tehdä yksin, koska en ollut varma teinkö kaiken oikein, en uskaltanut lisätä painomääriä, koska pelkäsin etten jaksakaan. Tein kaiken mukavuusalueella ja välttelin joutumasta epämukavuusalueelle. Kuulemma yleistä.
Lopulta aloin tekemään miehen kanssa yhdessä samoja liikkeitä ja sarjoja, mutta huomattavasti pienemmillä painoilla. Treeni alkoi kulkea, kun oli joku, joka katsoi miten tein treenin, joku joka käski lisätä painomääriä heti, kun sarja meni läpi vanhalla kuormalla.


Mielenhäiriönä juoksu


Neljä ja puoli vuotta sitten suuressa mielenhäiriössä alkoi myös juoksuharrastus. Suuri suu ja ajattelemattomuus sai minut haastamaan miehen puolimaratonille seuraavana kesänä. Omatoimisesti treenattiin pari kuukautta ennen kuin sairastuin keuhkokuumeeseen ja jouduin kolmen kuukauden liikuntakieltoon. Sitten tuli talvi ja liukkaat kelit, eihän kukaan tervejärkinen nyt talvella juokse?? Vai juokseeko? No, nykyään juoksen minäkin, mutten silloin :D
Maaliskuussa alkoi juoksutreenit uudestaan kohti kesäkuun puolikasta. Toukokuun lopulla liityttiin mukaan Vauhtisammakon juoksukouluun, vaikkakin silloin oli myöhäistä tehdä mitään kesän puolikasta ajatellen. Siihen oli aikaa vajaa 3 viikkoa.
Puolikas tuli ja se läpäistiin. Olin asettanut itselleni tavoitteen päästä maaliin ja mielellään alle 2 ja puolen tunnin ajassa. Se toteutui, aikaa meni 2:23 ja risat. Olin tyytyväinen!
Alunperin meillä oli ajatuksena juosta yksi puolikas ja lopettaa siihen, mutta miten kävikään... Samana syksynä juoksin myös Kaarinan Syysmaratonilla puolikkaan ja aika parani hieman. Tuon ensimmäisen vuoden jälkeen on tullut juostua toistakymmentä puolikasta, ajasta olen saanut nipistettyä noin puoli tuntia, pari maratonia, joista ensimmäinen päättyi keskeytykseen astman takia vähä alle 30 kilometrin kohdalla, on siirrytty myös polkujuoksun puolelle noin vuosi sitten ja tuolloin tähtäimessä oli testata millaisia polkukisat ovat Bodom Traililla ja keskikesälle oli kalenteriin lisätty Nuts YlläsPallaksella 30 kilsaa tunturipolkuja ja kuruja.
Tänä vuonna on edessä ensimmäinen ultramatka ja se poluilla, tarkemmin sanottuna Karhunkierroksella matkana noin 55 kilsaa. Se olisi jo kuukauden kuluttua ja nyt pitää vaan saada itsensä kuntoon koko talven flunssien jäljiltä. Kesälle on pari juoksua, joissa en menen lappu rinnassa vaan muiden apuna ja syksyllä asetutaan maratonin lähtöviivalle Berliinissä.


Harrastelijasta Personal Traineriksi


Liikunta on ihan selkeästi tullut mun elämään jäädäkseen, sillä olen innostunut siitä niin paljon, että haluan auttaa myös muita. Haluan olla tukena ja apuna, haluan tsempata ja innostaa. Tästä syystä aloin opiskella Personal Traineriksi Trainer4You:lla helmikuussa. Nyt on kädessä jo kuntosalivalmentajan lisenssi ja seuraavaksi lähijaksolla alkaa itse pt-osio. Tarkoituksena on tehdä pt-ohjauksia, mutta myös pienryhmäohjauksia ja mielellään sekä lihaskuntoa, että kehonhuoltoa. Ja koska juoksu on myös tullut mun elämään jäädäkseen, on suunnitelmissa panostaa juoksijoiden lihaskuntoon ja kehonhuoltoon. Toki myös muut, kuten alkajat ja elämäntapamuutosta haluavat ovat tärkeä asiakasryhmä, koska olen itse hiljattain ollut heidän asemassaan :)

Miten sinä olet aikoinaan joutunut liikunnan pariin, mikä on ollut sinulle se liikkeelle potkaiseva asia?

Olethan jo laittanut seurantaan myös some-tilini:
Facebook https://www.facebook.com/yksipaivaelamasta/
Instagram @tanjahelea ( https://www.instagram.com/tanjahelea/)



Kommentit

  1. Tällaiset liikuntahistoria-postaukset on tosi kivoja!

    Kirjoitin pari vuotta sitten omasta liikkumattomuushistoriastani sekä siitä, miten minusta tuli juoksija: http://taivaanrannanjuoksija.blogspot.fi/2016/02/miten-minusta-tuli-juoksija.html

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos :)
      Pitääkin käydä lukemassa sun juttu :)

      Poista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Fatbike eli läskipyörä on varma valinta maastoon kuin maastoon

Tärkeimmät saliliikkeet juoksijalle

Viikon treeninä vauhdikas puolimaraton