Heleä Training

Ylämäki on ystävä. Näin meidän juoksukoulun ohjaajat ainakin väittää :) Siihen voisi vielä lisäksi siteerata yhtä juoksukoululaista "Ylämäen jälkeen tulee aina uusi ylämäki". Ystävänpäiväsuklaat Koska tiistaina oli ystävänpäivä ja juoksutreenipäivä niin tietysti teemana oli tuo ylämäki on ystävä. Heti treenin aluksi päästiin kuitenkin ystävystymään ja tekemään lähempää tuttavuutta juoksukavereiden kanssa, kun meidät jaettiin muutamaan joukkueeseen, joissa jokaisessa oli vähintään 6 juoksijaa. Päästiin myös halaamaan juoksukavereita, vaikkei kuitenkaan niin läheisissä merkeissä kuin yleensä ystävänpäivänä. Ensimmäinen juoksuetappi nimittäin juostiin reppuselkäjuoksuna. Koko joukkueen oli pysyttävä kasassa ja koko ajan yhden oli oltava jonkun reppuselässä. Kantaja ja kannettava vaihtui, kun edellinen alkoi väsymään. Itse sain olla aika paljon reppuselässä jostain ihmeen syystä. Oli kyllä mullakin kaveri repparissa välillä :) Jäinen alusta toi kuitenkin pieniä haasteit...

Reilu viikko sitten kerroin, että olin ilmoittautunut kevään ekalle puolikkaalle HCR:lle. Keskiviikkona laitoin ilmoittautumisen mun ensimmäiseen polkujuoksutapahtumaan, Bodom Trailille. Viime vuonna toki jo olen ilmoittautunut toiseenkin polkujuoksutapahtumaan, Ylläksellä heinäkuun puolivälissä juostavaan Nuts2017 kisaan. Polkujuoksussa olen täysin keltanokka. Ekat polkulenkit juoksin viime vuonna loppukesästä, alkusyksystä ja nyt olen muutamia kertoja käynyt juoksemassa vähän pidempiä, tai no mulle pitkiä polkulenkkejä. Vauhti ei ole kova, mutta jostain se on aloitettava. Talvinen Kuuvannokka, Ruissalo Viikonloppukin lähti hyvin käyntiin Ruissalon polkuja kierrellessä. Mukaan sain tällä kertaa samassa työpaikassa olevan juoksukaverin. Vauhti oli leppoisaa ja matka taittui kuin huomaamatta.  Koskaan en varmaan totu noihin Ruissalon maisemiin. Miten niin lähellä keskustaa voikin olla paikka, jossa tuntee olevansa luonnon keskellä. Hiljaisuus, metsän tuoksut ja kallioise...

Tänään on lauantai. Sain nukkua hieman pidempää kuin arkiaamuina ja tulikin nukuttua melkein 8 tunnin yöunet. Aamulla olo oli levännyt ja jotenkin on niin kiva viikonloppuisin saada heräillä rauhassa. Päivän suunnitelmissa meillä on polkujuoksua. Ei mikään kovin pitkä lenkki, sellainen sopiva muutama kilometriä. Mennään katsomaan onko polut pahasti jäisiä. Onneksi on nastakengät juoksua varten, niin voi luottaa pitävyyteen vähän paremmin, kuin perus juoksukenkien kanssa. Vaikka ei ne viime viikonloppunakaan niin hyvin mua pystyssä pitäneet. Paitsi, että en kaatunut liukkauden takia vaan kompastuin maassa makaavaan oksaan :D Mies juoksi edellä, nosti kantapäällään oksan ilmaan ja mun tossun kärki nappasi kiinni sen alle ja siinä olin mahallani nauramassa. Sääressä muistona mustelma, samoin vasemmassa käsivarressa. Jospa tänään katsoisin tarkemmin mihin astun enkä ole ihan miehen kontissa kiinni :D Tein meille tänään aamupalaksi nopean proteiinipannarin. Oli ihan maistuvaa, kuivah...

Nyt voin kyllä hyvällä omalla tunnolla sanoa, että treenit on alkaneet kunnolla. Katse on nyt kohti kevättä ja noita kaikkia tavoitteita joita oon itselleni asettanut. Välillä vähän kauhulla ajattelen tulevaa kevättä, kesää ja syksyä. Viikko sitten lauantaina kävin ostamassa pyörään nastarenkaat ja nyt onkin jo tullut poljettua työmatkat parina päivänä. Hieman totuttelua se vaatii vielä, koska onhan nastoilla lumessa tai jäällä polkeminen huomattavasti raskaampaa kuin sulalla tiellä kesäkelillä ja -renkailla. Kyllähän se takarengas meinasi pari kertaa osua johonkin uraan ja pyörä hieman heitteli. Onneksi on kuitenkin hieman tasapainoakin, niin en ainakaan vielä ole kaatunut. (Kop kop, puuta pitää koputtaa) Joulutauon jälkeen alkoi myös juoksukoulun treenit ja torstaina päästiinkin jo porukalla juoksemaan ympäri Kupittaan puistoa. Kivaa oli, vaikkakin rankkaa :D Kolmen eri tasoryhmän kanssa oltiin liikkeellä ja meitä oli todella iso porukka, kun testattiin mikä tasoryhmä on kene...

Kyllähän te sen jo tiedätte, mutta kerronpa kuitenkin :) Mä käyn juoksukoulussa. Olen käynyt siellä jo toukokuusta 2014 lähtien ja aion jatkossakin käydä. Se on sellainen koulu, mistä ei varmaankaan valmistuta koskaan. Kehitytään kyllä ja opitaan uutta, mutta ei, ei meistä valmiita tule koskaan. Törmään usein kysymykseen, että miksi lähdin mukaan juoksukouluun tai miksi juoksukoulussa ylipäätään käydään. Juoksua ja lihastreeniä juoksukoulussa Omalta osaltani lähdin mukaan, koska pääsin miehen työpaikan kautta osallistumaan Vauhtisammakon juoksukoulun muutaman juoksukerran opastukseen ja olihan mulla edessä haaste nousta nollatasolta puolimaratonikuntoon muutaman kuukauden aikana. Hieman kyllä itsekin mietin alkuun, että onkohan siitä mitään hyötyä, kaikkihan juosta osaa ainakin jollain tasolla. Tuli ensimmäinen ohjauskerta ja meidän juoksua kuvattiin. Saatiin myös palautetta tuon videopätkän perusteella. Luulin osaavani juosta. Tai osasin sen minkä luulin olevan oleellisint...

Kävin alkuviikosta salilla ja huomasin, että taas on ruuhkaa. Tammikuu, uusi vuosi ja uudet tuulet. Lupauksia on tehty ja elämäntavat menneet remonttiin. Eikä siinä mitään pahaa, päinvastoin. Tulen aina iloiseksi, kun kuulen jonkun aloittaneen liikuntaharrastuksen. Ja vielä iloisemmaksi tulen, kun kuulen, että kyseessä ei ole hetken mielijohde vaan harkinnan tulos ja tavoitteitakin on asetettu. Muistan miten itse lähdin innolla treenaamaan muutama vuosi sitten. Tavoitteet olisi pitänyt saavuttaa nyt heti ja mielellään myös mahdollisimman helposti. Jostain syystä arkailin painomäärien kanssa. En uskaltanut lisätä painomääriä ja ajattelin, että mitä jos en jaksakaan tehdä täyttä sarjaa painojeni kanssa. Pitäisi jättää sarja kesken tai mikä vielä pahempaa, vähentää painoja muiden nähden. Mähän oisin luuseri. Onneksi jossain vaiheessa tuo puoliso tuli katsomaan mitä mä siellä salilla touhuan ja komensi heti lisäämään painoa. En kuulemma kehity jos teen jatkuvasti samoilla painoilla ja sam...

Pari päivää ja saadaan juhlistaa uuden vuoden 2017 saapumista. Uudelle vuosiluvulle olisi muutama toive, mutta jos ensin laitettaisi tämä kuluva vuosi pakettiin. Mikä on jäänyt päällimmäisenä mieleen ja mikä on ollut pettymyksistä suurin? Elämäni pisimmällä lenkillä Tallinnan maratonilla ja vielä hymyssä suin Vajaa vuosi sitten tammikuussa asetin joitakin tavoitteita itselleni, kuten puolimaratonin juoksu alle kahteen tuntiin, ensimmäisen 10 km kisan juokseminen ja ekan maratonin juokseminen. Alkuvuodesta tavoitteet oli asetettu siten, että kymppi olisi ensin ja tapahtumana Aurajoen Yöjuoksu. Flunssan takia tuo juoksu jäi väliin ja mies osallistui mun puolesta. Puolimaratoni oli tarkoitus juosta Forssan Suvi-illassa ja maratoni Budapestissa. Olin myös tammikuussa osallistunut Paavo Nurmi maratonin arvontaan ja julkisesti luvannut juosta ekan maratonini siellä mikäli arpaonni osuisi kohdalle. Ja niinhän siinä kävi, että onni potkaisi ja suunnitelmat meni uusiksi. Koska Forssan S...

Näin jouluähkyn aikaan on hyvä miettiä ruokavalioita ja omia valintoja. Voin käsi sydämellä sanoa, että olen syönyt vaikka ja mitä herkkuja nyt jouluna. En ole laskenut kaloreita, hiilareita tai mitään muitakaan ravintoarvoja. Olen mässäillyt suklaata, pipareita ja joulutorttuja. Tarjolla on ollut kakkua, laatikoita, kinkkua, kalaa ja vaikka mitä. Myös viiniä on ruuan kanssa hörpitty. Ei kovin terveellistä vai mitä? Mutta pitääkö sen aina ollakaan? Pääasiassa syön terveellisesti ja kuitenkin ihan normaalisti. En ole mitään ihmediettejä kokeillut, mutta tiettyjä ruoka-aineita käyttänyt vähemmän. Parin vuoden ajan ollaan syöty vähemmän viljatuotteita kuten vaaleaa leipää, pastaa ja perunoita. Tilalle on tullut kasvikset ja punainen liha on pääasiassa korvattu vaalealla lihalla. Kana-parsasalaatti Maitotuotteita olen vähentänyt paristakin syystä. Mulla on lievä laktoosi-intoleranssi. Siedän pieniä määriä tavallista maitoa, mutta liika laktoosi aiheuttaa ilmavaivoja ja vatsan turv...