Heleä Training

Kävin alkuviikosta salilla ja huomasin, että taas on ruuhkaa. Tammikuu, uusi vuosi ja uudet tuulet. Lupauksia on tehty ja elämäntavat menneet remonttiin. Eikä siinä mitään pahaa, päinvastoin. Tulen aina iloiseksi, kun kuulen jonkun aloittaneen liikuntaharrastuksen. Ja vielä iloisemmaksi tulen, kun kuulen, että kyseessä ei ole hetken mielijohde vaan harkinnan tulos ja tavoitteitakin on asetettu. Muistan miten itse lähdin innolla treenaamaan muutama vuosi sitten. Tavoitteet olisi pitänyt saavuttaa nyt heti ja mielellään myös mahdollisimman helposti. Jostain syystä arkailin painomäärien kanssa. En uskaltanut lisätä painomääriä ja ajattelin, että mitä jos en jaksakaan tehdä täyttä sarjaa painojeni kanssa. Pitäisi jättää sarja kesken tai mikä vielä pahempaa, vähentää painoja muiden nähden. Mähän oisin luuseri. Onneksi jossain vaiheessa tuo puoliso tuli katsomaan mitä mä siellä salilla touhuan ja komensi heti lisäämään painoa. En kuulemma kehity jos teen jatkuvasti samoilla painoilla ja sam...

Pyöräilystä on nyt tullut osa mun arkipäivää työmatkapyöräilyn merkeissä. Ensimmäisen pyöräilyviikon aikana on tullut kilometrejä 100 ja näistä suurin osa työmatkoista.  Tänään käytiin miehen kanssa pyöräilemässä Naantalissa. Kierrettiin sinne suuntaan vähän pidempää reittiä ja takaisin lyhyempää, juoksulenkeiltäkin tuttua reittiä. Tänään kilometrejä tuli reilu 20, mutta koska kyseessä oli sunnuntaipyöräily parin pysähdyksen kera, meni siihen aikaa melkein 2 tuntia. Pysähdyttiin Naantalin vanhan kaupungin rannassa vähäksi aikaa aurinkoa ihailemaan.  Muumimaailman sillalla Tällä viikon pyöräilykokemuksella voin sanoa, että työmatkapyöräily on todella hyvä tapa saada hyötyliikuntaa. Vähän niinkuin huomaamatta tulee kuntoiltua sykkeet pk-alueella. Vielä kun ilmat tuosta hieman lämpenee, niin ei tarvitse edes kiskoa kauheaa määrää vaatteita päälle.  Pyöräilyn lisäksi on tullut käytyä salillakin, vaikka eilen tuntui siltä, kuin ei olisi saanut mitään aikaiseksi. Kyl...

Vielä reilu 3 vuotta sitten olin nainen, joka ei ollut koskaan harrastanut minkäänlaista liikuntaa, muuta kuin satunnaisesti muutamia kertoja käynyt jossain ryhmäliikunnassa. Ne kerrat on hyvin laskettavissa kahden käden sormilla. Koululiikunnasta alkoi olemaan vuosia aivan liikaa ja kaupunkilaistuttuani 8 vuotta sitten, kaikki ylimääräinen liikkuminen jäi. Lisäksi toimistotyö ei yhtään edesauttanut laiskistumista ja nuukahtunutta oloa.  Siinä vaiheessa, kun kaikki mahdolliset flunssat tuli podettua ja huomasi, ettei jaksa puuskuttamatta kävellä kovinkaan pitkiä matkoja, oli pakko ottaa itseään niskasta kiinni. Tuo laiskistuminen oli myös aiheuttanut ruokahaluttomuuden ja söin todella väärin, ihan kaikin tavoin. Olen aina ollut todella pienikokoinen, 154 cm pitkä (pätkä) ja paino oli huidellut aina teini-iästä tuohon päivään saakka 42-45 kg:n välillä lukuunottamatta 3 raskausaikaa, jolloin painoa tuli hurjasti lisää. Viimeisen kohdalla lisäkiloja tuli reilusti yli 20, joka on aika...

Tuli tänään käytyä salilla polkemassa spinningpyörää taas. Vieläkään en ole uskaltautunut juoksemaan. Hyvin sillä pyörälläkin saa sykkeet kohoamaan ja hien pintaan. Ainakin, kun polkee puolitoista tuntia sykkeet 145 ja 160 välillä. Mies kävi sillä aikaa juoksemassa pitkin jokirantaa Turussa. Lähti salin nurkilta kohti keskustaa ja takaisin. Matkaa kuulemma kertyi noin 14 km. Kyllä mua harmittaa etten vielä pääse juoksemaan, mutta ehkä kohta. Aiemmin viikolla on käyty salilla ihan salitreeniäkin vetämässä.  Maanantaina oli ohjelmassa näitä: - takakyykky tangolla - maastaveto käsipainoilla suorin jaloin - bulgarialainen kyykky käsipainoilla - pystypunnerrus seisten  - leuanveto leveällä myötäotteella - etunojapunnerrus TRX-nauhoilla Keskiviikkon jalkatreeneissä tehtiin nämä: - maastavedot, 4x10 - jalkaprässi, 3x8 - polven ojennus laitteessa, 2x10 - polven koukistus laitteessa, 2x10 - hoover päkiöiden varassa, 30-45-60 sek - lantion nostot kyljellään, ...