Heleä Training

Uusi vuosi pärähti jo käyntiin ja katse voidaankin kohdistaa alkaneen vuoden suunnitelmiin ja tavoitteisiin. Myös tämä vuosi tulee olemaan juoksua ja lisää juoksua. Hieman maltillisemmin lähdetään liikkeelle kuin viime vuonna, jolloin kalenteri täyttyi jo alkuvuodesta usealla juoksutapahtumalla. Tämä vuosi on omalta kohdaltani pitkien matkojen vuosi, sillä tavoitteena on juosta ensimmäinen ultramatka poluilla sekä elämäni toinen täyspitkä maratoni. Berliini odottaa syyskuussa Mutta ensin Karhunkierrokselle Kuusamoon Alkuvuonna panostetaan treeneissä kestävyyteen ja treenataan kevyempivauhtisia pidempiä matkoja sekä varmaankin hieman mäkiä. Pitäisi vielä malttaa juosta tarpeeksi hitaasti niin, että sykkeetkin pysyisivät alhaalla. Onneksi saan hyvää opastusta Vauhtisammakon polkujuoksukurssilta sekä ultrajuoksukoulusta. Viime vuonna sain kasaan 1000 juoksukilometriä ja tarkoituksena olisi ottaa siihen maltillinen nousu tämän vuoden aikana ja saada täyteen 1200 kilsaa ...

Mitä sitä muutakaan tekisi perjantai-iltana työpäivän päätteeksi, kuin vaihtaisi lenkkarit jalkaan ja lähtisi juoksemaan? Mies soitti, kun oli koiran kanssa lenkillä, että mene sitten varovasti, tien pinnat on hieman liukkaat. Nastakenkiä en kuitenkaan valinnut tällä kertaa jalkaan vaan lähdin varovaisin askelin kohti Naantalia. Miehelle sanoin, että joko juoksen puolet jäljellä olevasta vajaasta 15 kilsasta tai sitten jos juoksu kulkee niin hoidan koko pätkän pois alta. Jouluna oli luntakin :) Joulukuun alkupuolella tajusin siis, että mulla oli vajaa 75 kilsaa juostavana, jotta saisin täyteen 1000 juoksukilometriä tälle vuodelle. Sehän oli pakko saada juostua jos terveenä saa pysyä. Ja nyt tarkoitan ilman flunssaa, sillä pakkohan se on hieman mieleltään sairas olla, kun vapaaehtoisesti juoksee tuollaisiakin määriä. Se ei ole vielä ihan hirveän suuri määrä koville juoksijoille, mutta itselleni kyllä. Kuten jo edellisessä postauksessa mainitsin, on vastoinkäymisiäkin vuoden...

Luin viikolla Kilometritehtailija-blogin Annin ajatuksia siitä mikä häntä inspiroi ja jäin itsekin miettimään asiaa. Huomasin kuitenkin miettiväni enemmän sitä, mikä motivoi liikkumaan. Nämä maisemat motivoivat kiipeämään Ylläksen huipulle Suurin motivaattori on terveys , joka ei ole kaikille itsestäänselvyys ja välttämättä ei saa pysyä terveenä vaikka liikkuisikin. Omalta osaltani kuitenkin aloin alunperin liikkua, kun huomasin, että lihakset alkoivat heikkenemään ja paino putosi liian alas. Tarkoituksena oli saada salitreenillä lihaksia kuntoon ja sen myötä vähän lisää painoa. Onnistuin tavoitteessani, mutta samalla ruokahalukin kasvoi huomattavasti ja lopulta huomasin syöväni rekkamiehen annoksia, joita en todellakaan tarvinnut. Uusi pyörä motivoi lähtemään pyörälenkille Toinen motivaattori on endorfiinit . Se, kun tiedät millainen fiilis hyvän treenin jälkeen on. Ei ole väliä onko kyseessä salitreeni, juoksu vai pyöräily, kunhan syke nousee ja tiedät antaneesi kai...

Kaikilla meillä on unelmia joskus. Ja unelmia on hyvä olla. Joskus ne toteutuvat, joskus ne jäävät unelmiksi. Osa unelmista on helpompi toteuttaa kuin toiset. Jotkut unelmat vaativat enemmän toteutuakseen ja jotkut saavuttaa helpommin. Itse olen unelmoinut eri asioista monia kertoja. Joskus nuorempana olisin halunnut olla hieman pidempi. Joskus taas haaveilin arkkitehdin tai sisustusarkkitehdin urasta ja piirtelin pohjapiirustuksia joihin lisäilin sisustuksia. Otaniemeen en kuitenkaan koskaan pyrkinyt opiskelemaan. En kokenut olevani tarpeeksi luova. Lottovoitosta tulee haaveiltua useinkin, niinkuin varmaan moni muukin suomalainen haaveilee lauantai-iltaisin, miksei myös perjantai-iltaisinkin. Joskus olen miettinyt myös, että mikä on se unelmatyöpaikka tai unelmatyö. Olen tähän mennessä ehtinyt kokeilemaan erilaisia töitä, kuten jäätelömyyjä, kaupan kassa, siivooja, kahvilatyöntekijä, suurtalouskokki joka on myös koulutukseni. Maanviljelystäkin on tullut harrastettua, pääasiassa...

Kävin alkuviikosta salilla ja huomasin, että taas on ruuhkaa. Tammikuu, uusi vuosi ja uudet tuulet. Lupauksia on tehty ja elämäntavat menneet remonttiin. Eikä siinä mitään pahaa, päinvastoin. Tulen aina iloiseksi, kun kuulen jonkun aloittaneen liikuntaharrastuksen. Ja vielä iloisemmaksi tulen, kun kuulen, että kyseessä ei ole hetken mielijohde vaan harkinnan tulos ja tavoitteitakin on asetettu. Muistan miten itse lähdin innolla treenaamaan muutama vuosi sitten. Tavoitteet olisi pitänyt saavuttaa nyt heti ja mielellään myös mahdollisimman helposti. Jostain syystä arkailin painomäärien kanssa. En uskaltanut lisätä painomääriä ja ajattelin, että mitä jos en jaksakaan tehdä täyttä sarjaa painojeni kanssa. Pitäisi jättää sarja kesken tai mikä vielä pahempaa, vähentää painoja muiden nähden. Mähän oisin luuseri. Onneksi jossain vaiheessa tuo puoliso tuli katsomaan mitä mä siellä salilla touhuan ja komensi heti lisäämään painoa. En kuulemma kehity jos teen jatkuvasti samoilla painoilla ja sam...

Juoksuharrastuksen alkumetreillä sain synttärilahjaksi Suunto Ambit2 S White urheilukellon, jossa on sisäänrakennettu sykemittari (vyössä), gps ja Suunto Apps. Siitä lähtien olen saanut lähes kaikista juoksu- ja pyörälenkeistä dataa talteen Suunnon Movescountiin. Aiemmin olen mielenkiinnosta käynyt välillä katsomassa viikon treenien matkat ja syketasot. Nyt jälleen kerran flunssassa, tällä kertaa kurkkukivun ja kuumeen kanssa, sohvalla maatessa aloin käymään läpi treenimääriä aikojen alusta tähän päivään. Aika mielenkiintoista tietoa... Kyllä huomaa milloin on sairasteltu ja milloin päästy juoksemaan kunnolla. Esimerkiksi lokakuussa tänä vuonna juoksua on ollut alle 10 km koko kuukauden aikana, kun taas toukokuussa kilsoja oli kertynyt juoksemalla 126. Tämän vuoden ylivoimaisesti tärkein ja ikimuistettavin juoksu oli syyskuun puolivälissä Tallinnassa juoksemani maratoni. Ensimmäinen maratoni heinäkuussa jäi kesken helteen ja astmakohtauksen vuoksi noin 26 km kohdalla. Vähän sen jä...

Nyt, kun syksy on pimeimmillään ja talvi tekee tuloaan, on hyvä hetki kohdistaa katse ensi kevääseen. Eikö vaan? :D Omalla kohdallani se tietysti tarkoittaa pääasiassa ensi vuoden juoksukalenterin täyttämistä ja suunnittelua, sekä kunnon kohottamista. Jos kaikki menee niin kuin olen ajatellut, alkaa lappujuoksut Aurajoen yöjuoksun kympiltä. Siihen perään on hyvä saada puolikas, joten seuraavana kohteena on joko viikko yöjuoksun jälkeen juostava Masku maraton tai kaksi viikkoa yöjuoksusta juostava Helsinki City Run. Jotenkin vaakakuppi alkaa kallistua tuon HCR:n puolelle. Ensi vuodeksi siellä on kuulemma luvassa uusittu reitti ja paljon puhuttu 16 km:n kohdan nousu on poissa reitiltä. Näiden jälkeen palataan tutuille juoksureiteille Forssan Suvi-iltaan joko kympille tai puolikkaalle ja Paavo Nurmi Maratonin kympille tai puolikkaalle. Kesän juoksut jäävät varmaankin näihin kahteen ja seuraava juostaan vasta syksymmällä. Lontoon Maratonin arpaonni ei osunut kohdalle, mutta vielä ...