tiistai 25. heinäkuuta 2017

Kuntokuuri

Jokunen päivä sitten kirjoittelin vähän ajatuksia naisen voimatreenistä ja tuolloin jäin miettimään omaa treeniäni tällä hetkellä.
Olen laiskistunut. En siis laiskoitellut, vaan laiskistunut siitä mitä olin pari vuotta sitten. Ja se myös näkyy. Pari vuotta sitten oli tiukka ruokavalio, pahemmin ei ylimääräisiä herkuteltu ja tein salilla myös tiukkaa treeniä. Juoksussa tuli myös isoja harppauksia samoihin aikoihin.
No toki se oli juoksuharrastuksen alkuaikoja ja kehitystä tuli nopeammin kuin nyt.

Mun heikkous, tämä jäätelö


Pikkuhiljaa tuosta tiukasta ruokavaliosta on päästy viime talven, kevään ja tämän kesän aikana lipsumaan. On ollut niin helppo tehdä nopeasti jotain vaan ruoaksi sali- tai juoksutreenin jälkeen. Samoin olen käynyt salilla tekemässä vain "kevyttä" treeniä, kun on vähän väsyttänyt tms. Juoksussa joudun toki kuuntelemaan keuhkoja tarkkaan, jotta vältyn pahimmilta astmakohtauksilta, mutta treenilllä ne keuhkotkin vahvistuvat.

Tuo lipsuminen on nyt näkyvissä vyötäröllä, ei pahasti, mutta kuitenkin. Myös lihakset on alkaneet hiipua käsivarsista hieman ja jaloistakin paras terävyys on poissa. Kestävyyttä on jaloissa, muttei voimaa.
Nyt onkin hyvä kesäloman päättymisen kunniaksi aloittaa samanlainen treeni kuin mitä tein aiemmin. Kurinalaisempi syöminen ja herkkujen pois jättäminen. Liian tiukaksi en kuitenkaan aio vetää linjaa, vaan kerran parissa viikossa meinaan herkutella. Pidetään ns mättöpäivä, jolloin herätetään aineenvaihdunta taas uuteen uskoon. Poikkeuksia suon itselleni vain erityistilaisuuksissa, tulevalla Italian reissulla aion kyllä syödä hyvää ruokaa.

Salilla tiukempi treeni tarkoittaa kunnon voimatreeniä, uskallusta nostaa painomääriä heti, kun vanhoilla painoilla sarja menee läpi. Lyhyitä sarjoja raskailla painoilla eikä luovuteta heti, kun tuntuu raskaalta. Silloin menee vielä pari toistoa ihan hyvin :D
Kohta alkaa myös Vauhtisammakon syyskauden treenit ja siellä päästään taas juoksemaan porukalla ja haastamaan itseään. Ja uskoisin, että myös siellä saadaan välillä vähän lihaskuntotreeniäkin tehdä.

Tällainen joogasammakko löytyi Tallinnassa letturavintola Kompressorin seinältä


Lisäksi ilmoittauduin syyskuun lopulla alkavalle voima+joogakurssille, joka järjestetään myös Vauhtisammakolla. Siellä on joka toinen treenikerta voimaharjoittelua ja joka toinen joogaa. Hyvä yhdistelmä juoksijalle lisätreeniksi. Molempia olen itse aiemminkin tehnyt ja todennut hyväksi.
Jotenkin tuo joogakin on jäänyt ja myös se näkyy. En vaan taivu enää yhtä hyvin kuin ennen ja valitettavasti sekin alkaa nopeasti näkymään liikeratojen pienenemisellä. Onneksi tämä kaikki on kiinni vain minusta itsestäni ja voin tehdä asialle jotain.

Nyt alkaa siis kunnonkohotusurakka. Tarkoituksena ei niinkään ole pudottaa painoa, vaan saada lihakset ja liikkuvuus kuntoon. Samalla oikeasta ruokavaliosta saa energiaa treeneihin.
Tulen jatkossakin kertomaan viikon treeneistä täällä, joten pysykää kuulolla :)

Onko muille käynyt samalla tavalla? Löytyykö muita kenen treenit on laiskistuneet ja ruokailun suhteen lipsuttu?


maanantai 24. heinäkuuta 2017

Paluu arkeen

Viikonloppu meni jo kotona Turussa kaiken lomalla reissailun jälkeen. Ihan kiva olla kotona taas välillä, mutta olisin kyllä voinut lomailla vähän aikaa vielä. Onneksi on vielä vähän lomaa edessä reilun kuukauden kuluttua.

Lapista kotiuduttiin jo viikko sitten ja melkein heti jatkettiin matkaa Suomenlahden toiselle puolelle pariksi päiväksi. Tällä kertaa ei reissussa treenattu ollenkaan, mutta silti tuli liikuttua.
Lapissa kiskaistiin 30 kilsan lenkki tunturissa ja jonkun verran kävelyä ympäri Ylläksen ja Äkäslompolon maisemia. Tallinnassa käveltiin ihan muina turisteina ja vähän shoppailtiinkin.
Askeleita kertyi viikon aikana ihan mukava määrä vaikkei käyty juoksemassa kuin kerran.

Viikon 29 askeleiden keskiarvot sekä lauantain ja sunnuntain askelmäärät


Kun reissusta päästiin kotiutumaan, alkoi myös treenit, vaikkakin pehmeällä laskulla.
Torstaina käytiin salilla aloittamassa uusi treeni ja perjantaina käytiin juoksemassa Ruissalon teitä. Se juoksu olisi voinut mennä paremminkin. Voimaton olo ja lopulta Ventolinen tarve aiheutti mulle lyhyemmän lenkin kuin mitä olin suunnitellut. Mies juoksi hieman pidemmälle.
Käännyin 6,5 kilsan jälkeen takaisin päin ja jatkoin juoksua siten, että juoksin 5 minuuttia ja kävelin 1 minuutin. Tällä tavoin jaksoin takaisin autolle ja sain lopulta kasaan 12 kilsaa. Siinä sitten venyttelin ja kävelin vähän aikaa miestä odotellessani niin jalatkin palautuivat.

Loman aikana olen myös uudestaan aloittanut joogan, joka jäi viime talvena jostain syystä ohjelmistosta kokonaan. Ja sen kyllä huomaa :D Jooga on tullut takaisin jäädäkseen ja syksymmällä edessä on vielä ohjattuakin joogaa. Siihen saakka toimii tv ja YouTube.





Lauantaina käytiin Aurajoen rannassa katsomassa mahtavia purjealuksia, kun Turkuun oli saapunut Tall Ships Race ja sunnuntaina istuin kuopuksen kanssa Ruissalon rannalla lähes koko päivän katsomassa, kun alukset lähtivät kotimatkalle. Oli ne hieno näky!




Kesäloma päättyi kauniissa auringonpaisteessa olosta nauttien ja tänään on edessä työpäivä taas.
Aamusalin kautta hakemaan virtaa ensimmäiseen viikkoon viidestä ennen seuraavan loman alkua. Silloin suunnataankin hieman kauemmaksi ja ehkä myös liikutaan vähän enemmän, kuin tällä lomalla.

Ihanaa kesäistä viikkoa kaikille!


torstai 20. heinäkuuta 2017

Nainen ja voimatreeni

Nainen, käytkö sinäkin salilla? Treenaatko myös sinä aina samoilla kevyillä painoilla ja teet samoja sarjoja kerrasta toiseen? Miten olisi painomäärien nostaminen ja voimatreeni?

Kyykkytreeni alkamassa

Koskaan ei saisi yleistää, mutta näin kuulemma usein on, että naiset mielellään tekevät pitkiä sarjoja kevyillä painoilla. Ainakin, jos harrastaa myös muuta liikuntaa kuin salitreeniä. Minulta on joskus myös kysytty, että eikö salilla kasvatetut lihakset vie pois tehoa juoksusta. Varmaan vie jonkin verran jos lihaksia kasvatetaan tarpeeksi isoiksi, mutta kyllä lihasten voimia tarvitaan ihan kaikessa.

Miten sitten minä treenaan salilla ja miksi?

Salitreenin aloitin jo ennen juoksuharrastuksen aloittamista ja uskoisin, että jos en olisi salilla käynyt aiemmin, en myöskään olisi päässyt alkuun juoksussa yhtä hyvin kuin mitä pääsin. Nollasta aloitin molemmat jokunen vuosi sitten, salitreenin noin 5 vuotta sitten ja juoksun reilu 3 vuotta sitten.

Hauistreeniä kolmisen vuotta sitten


Salille lähdin ensin siksi, että huomasin, miten iän myötä jaksaminen meni huonommaksi. Kyllä, vähän vajaa nelikymppisenäkin se voi jo tulla eteen. (olin siis silloin alle nelikymppinen, en enää) :D
Lihaskatoa alkaa ilmetä jo suhteellisen nuorena, jos ei mitenkään treenaa lihaksia.
En jaksanut pidempiä kävelylenkkejä enkä pyörälläkään pitkiä matkoja halunnut polkea. Koko ajan oli vähän nuutunut ja väsynyt olo, mikään ei huvittanut.
Työkaveri sai ensin puhuttua mukaan ohjatuille tunneille ainoastaan naisille tarkoitetulle salille. Siellä aloitettiin zumbasta, siirryttiin "pallojumppaan", jossa tehtiin lihaskuntoa jumppapallon avulla. Vähän aikaa tunneilla käytyäni siirryin kahvakuulaan ja spinningiin. Kahvakuulatunneilla valitsin aina pienimmät mahdolliset kuulat, että varmasti jaksan tehdä kaikki sarjat läpi. Samoin Body Pump tunneilla välttelin viimeiseen saakka painomäärien korotusta.
Jonkin aikaa kävin ohjatuilla tunneilla, mutta kesätauon aikana siirryin pikkuhiljaa salin puolelle treenaamaan. Mietin siirtymistä kauan.
Mitä jos en jaksakaan nostella painoja? Mitä jos näytän tyhmältä yrittäessäni? Mitä jos??
Ostin salijäsenyyden johon kuului yksi pt-tapaaminen. Näin jälkikäteen hymyilyttää, kun muistelen mitä vastasin Kirsille, kun hän kysyi mitä tavoitteita minulla on. "Vähän kiinteytystä, vatsalihasten vahvistamista (joka edelleen on vaiheessa), ei liikaa lihaksia." Sain ohjelman, jonka mukaan aloin tekemän treenejä. Mies oli mukana salilla lähes aina ja yritti saada lisäämään painoja. "En mä nyt noin paljoa jaksa nostaa." Koko ajan ajattelin, että muut katsoo miten teen liikkeet ja kuinka vähän painoja mulla on. Ihan turhaan.

Penkkipunnerusta


Vähitellen kuitenkin, kun huomasin, että ketään ei salilla kiinnosta mitä mä teen ja millaisilla painoilla, uskalsin nostaa painoja ja tehdä erilaisia sarjoja. Pääasiassa tein treenit edelleen laitteissa enkä vapailla painoilla ja tangoilla. Ehkä vuosi salikäyntien aloittamisesta uskalsin siirtyä vapaisiin painoihin ja uskalsin kokeilla kyykkyä, maastavetoa ja penkkipunnerrusta. Aluksi pelkän tangon kanssa, jotta opin sen miten tanko käyttäytyy ja miten saan tasapainon pidettyä.
Pikkuhiljaa sain myös huomata, ettei ne lihakset niin kovin nopeasti tule näkyviin eikä sitä itseään kovinkaan helposti saa pumpatun näköiseksi.

Maastavetoa

Juoksuharrastuksen aloitettuani olen saanut huomata, että salitreenistä on siinäkin lajissa hyötyä. Juostessa kuormitetaan aika rankasti jalkojen niveliä, lantion aluetta ja selkää. Jos näitä tukevat lihakset eivät ole kunnossa, tulee väkisinkin jossain vaiheessa liikarasitusta ja vammoja.
Reilu puoli vuotta juoksun aloittamisesta jouduin telakalle ensimmäistä kertaa. Vasemman lonkan limapussi tulehtui, trokanterin bursiitti oli siis kyseessä. Ensin pidin ihan omatoimisesti taukoa ja kävin hierojalla. Lonkka tuntui paremmalta, lähdin taas juoksemaan.
Kipeytyi uudestaan. Hieroja tutki sitä ja yritti saada selville mistä on kyse. Lopulta selvisi, että ei taida mennä ohi pelkällä hieronnalla ja ehdotti jalkafysiolla käyntiä. Varasin ajan ensin työterveyteen, josta sain tulehduskipulääkkeen, koska lonkka sattui niin paljon, että vasen jalka petti alta välillä jo kävellessä. Sain lähetteen fyssarille, joka tutki tilannetta. Selvisi syy.
Vaikka olen käynyt salilla, olen kohdistanut treenin vääriin lihasryhmiin. Tai sanotaanko etten ole tehnyt tarpeeksi monipuolista treeniä. Ja toiseksi, jaloissa on reilun sentin pituusero ja vasen on pidempi, jolloin se kuormittuu oikeaa enemmän.
Fyssari antoi ohjeen tehdä salitreeni siten, että maastavedot teen smithissä (häkissä) vuorojaloin eli toinen jalka ilmassa liikkeen aikana. Alkuun se tuotti vaikeuksia oikean puolen lihaksistolle, koska vasen on ollut niin paljon vahvempi. Lopulta aloin saamaan tasapainoa ja treeni alkoi kulkea. Pahemmilta rasitusvammoilta on vältytty.


Rinnallevedon alkeita opettelemassa Vauhtisammakolla







Miten sitten painomäärät? Voiko nainen tehdä voimatreeniä suurilla painoilla?

Kyllä voi! Ja kuuluukin. Jotta kehittyy ja lihakset pysyvät valppaina, pitää tehdä treeniä erilaisilla painomäärillä, eripituisina sarjoina ja toistoina. Lihakset ovat siitä hyviä oppilaita, että niillä on todella hyvä muisti ja jos tekee viikosta viikkoon, kuukaudesta toiseen samaa toistoa, samaa sarjaa samoilla painomäärillä, lopettaa lihas kehittymisen. Pitää olla vaihtelua, jotta saa aikaan kehitystä.
Itse aloitin todella alhaisista painomääristä ja tein pitkiä 3x10 toiston sarjoja.
Maastavedot tein alkuun pelkällä tangolla, koska pelkäsin, että satutan selkäni tai mikä pahinta, että en jaksakaan nostaa painomäärää jonka ladoin tangolle. Pikkuhiljaa mies sai yllytettyä lisäämään painomääriä. Huomasin, että kyllä sitä kehittyy, kun haastaa itseään.
Pari vuotta sitten kävin Vauhtisammakolla punttikurssilla ja viimeisellä treenikerralla Mikko onnistui yllyttämään ennätyksen kokeilua maastavedossa. Vähän aikaa mietin ja meinasin jo perääntyä, mutta onneksi päätin kokeilla. Sain nostettua oman ennätykseni 62,5 kilosta 70 kiloon! Tuo 70 kiloa on 20 kiloa yli oman painoni. Olin tyytyväinen.

Parhaimman tehon saat irti treenistä, kun teet vapailla painoilla tai kahvakuulalla. Yleensä laitteilla tehdyt treenit kohdistuvat yhteen lihakseen, kun taas vapailla painoilla tehtävät moninivelliikkeet kohdistavat ärsykkeet useaan eri lihasryhmään samanaikaisesti. Itse olen todennut parhaiksi moninivelliikkeiksi kyykyt, maastavedot, penkkipunnerruksen, tempauksen ja rinnallevedon. Niissä saa samalla kehitettyä tasapainoa.
Unohda pitkät 15-20 toiston sarjat. Jos jaksat tehdä noin pitkiä sarjoja, on sinulla ilmeisestikin liian pienet painot käytössä. Ota suuremmat painot ja lyhennä sarjoja. Ole rohkea, uskalla. Sinusta on siihen! Ja jos et jaksa tehdä sarjaa loppuun aivan viimeistä toistoa myöden, ei se haittaa. Se vain tarkoittaa sitä, että olet haastanut itsesi. Ja jos jaksat tehdä sarjan jokaisen toiston, nosta seuraavalla kerralla painomäärää.
Salilla treenatessa pitää olla haastetta. Sen ei kuulu olla helppoa, vaan viimeinen toisto kuuluu tehdä hampaat irvessä ja puoliväkisin. Voimatreenistä et kuitenkaan saa monta päivää kestävää lihaskipua, vaan voit jo seuraavana päivänä taas juosta.
Voimatreenin myötä saat lisää räjähtävyyttä ja tietysti voimaa. Keho kestää paremmin, kun luut, tukikudokset ja jänteet vahvistuvat.



Vahva ja voimakas nainen on myös kaunis. Voiman myötä myös ryhti paranee ja voit kulkea selkä suorana, ryhdikkäänä, vahvana!




sunnuntai 16. heinäkuuta 2017

Nuts YPH ja 30 kilsaa tunturia

Yllästunturi, Kesänkitunturin Pirunkuru, Kellostapuli ja Keskisen laki. Niitä tuli taivallettua perjantaina reilun 300 muun juoksijan kanssa.

Me lähdössä muutaman muun kanssa

 Kuten yleensä tunturissa voi sää muuttua hetkessä, näin myös tällä kertaa. Lähtölaukaus piti kuulua klo 16, mutta 5 minuuttia ennen lähtöä pyyhkäisi lähtöalueen ja Ylläksen huipun yli ukkosmyrsky, joka laittoi lähtöalueen uuteen järjestykseen. Lähtöä siirrettiin 20 minuuttia ja lopulta päästiin lähtemään pienessä tihkusateessa. Onneksi oli otettu mukaan ohuet kuoritakit, jotka pitivät vettä ja tuulta tarpeeksi hyvin. Juuri ennen starttia laitoin vielä hupun päähäni ja otin aurinkolasit pois pään päältä. Nuo lasit asettelin kiinni juoksuliivini yhteen silmukkaan, mutta jotenkin ne pääsivät putoamaan. Huomasin niiden puuttuvan noin parisataa metriä startin jälkeen ja tiesin, että en niitä enää näkisi. Harmi sinänsä, olin juuri löytänyt hyvät lasit juoksuun ja pyöräilyyn.
Ei muuta kuin katse eteenpäin, tai oikeammin sanottuna ylöspäin. Lähtöalue oli Hotelli Saagan alapuolella ja ensimmäinen etappi oli kivuta ylös Ylläksen huipulle. Yhteensä nousua tuli lähdössä reilun 3 kilsan pätkä, korkeutta reilu 400 metriä. Sumu oli paikoitellen niin paksu, ettei nähnyt kovinkaan kauas eteenpäin. Juuri kun luulit päässeesi huipulle oli kulman takana taas uusi nousu.
Onneksi ylämäen jälkeen tulee aina myös alamäki, ainakin yleensä. Ylläksen huipulta lähdettiin hölköttelemään pikkuhiljaa alamäkeen kohti Varkaankurua, siitä kaartaen Luontokeskus Kellokkaan suuntaan. Alamäessä oli pakko välillä hiljentää vauhtia, koska jalat oli vielä hapoilla ylämäen tunkkauksen jäljiltä.

Alas Ylläkseltä

Kellokkaan pihalla oli ensimmäinen huoltopiste, josta nappasin vähän banaania ja sipsiä kourallisen, söin ne ja lähdin jatkamaan. Tässä vaiheessa mentiin miehen kanssa samaa vauhtia edelleen. Oltiin sovittu kyllä aiemmin, että mennään molemmat omaa tahtia, mutta onneksi mies oli mukana ja käski välillä hidastaa vauhtia. En edelleenkään ole oppinut ottamaan alussa tarpeeksi iisisti, vaan vauhti kasvaa kun virtaa kerran on. Pitäisi jättää sitä energiaa myös loppumatkaa varten joskus...
Muutaman juoksijan letkassa lähdettiin Kellokkaalta kohti Kesänkiä, aluksi pitkin pitkospuita ihanan vihreän metsän keskellä purojen solistessa vieressä.
Kesänkitunturin juurella tiedettiin, että matkan seuraava haaste on edessä. Otettiin kuoritakit pois päältä ja lähdettiin kapuamaan ylös pitkin Pirunkurua. Alkumatkasta päästiin nousemaan pehmeää polkua pitkin, mutta ehkä noin puolivälissä nousua alusta muuttui täysin. Edessä oli kivilohkareita, joiden päällä piti taiteilla, kiivetä ylöspäin ja samalla tasapainoilla. Välillä mentiin melkein nelivetoa ja tuossa vaiheessa lämpötila alkoi jo aiemman sateen jäljiltä kohota, mutta ilman kosteusprosentti oli todella korkea. Hengitys vaikeutui hieman ja oli pakko vetää henkeä puolisen minuuttia. Odotin tiheämmän letkan menevän ohi ja hyppäsin jonon jatkeeksi. Sain pysähdyksestä tarpeeksi virtaa ja jaksoinkin hyvin ylös saakka. Mies oli jäänyt Kesängin huipulle odottelemaan ja jatkettiin taas matkaa yhdessä. Kävi kyllä mielessä, että olisin käskenyt jatkaa matkaa.

Melkein Pirunkurun huipulla

Kesängiltä päästiin laskettelemaan mukavaa pehmeää polkua pitkin alaspäin kohti Äkäslompoloa. Välillä pieniä nousuja, välillä tasaista tai laskuja. Huomasin, että voimat alkoivat vähän uupua, yritin tankata tasaisesti energiaa ja tässä vaiheessa onnistuinkin vielä syömään suolattuja cashewpähkinöitä, energiageeliä tai energia"karkkeja", Blokseja. Energiaa ei vaan meinannut olla tarpeeksi. Huomasin, että en enää jaksanut puhua miehelle ja kaikki pienetkin ylämäet piti kävellä.
Seuraavaan huoltopaikkaan oli matkaa noin pari kilsaa, kun käskin miehen mennä omaa vauhtiaan, kyllä mä täältä perässä tulen. En halunnut, että toinen joutuu juoksemaan koko matkaa mua perässä vetäen, ainakaan kun oli sovittu, että mennään molemmat omaa juoksua. Ja nyt voin hyvällä omalla tunnolla kävellä, kun siltä tuntuu. Silti juoksin koko ajan mahdollisimman paljon, mitä nyt maasto pakotti välillä menemään hiljempaa. Juuri ennen huoltopistettä oli kivan kosteaa suota, johon upposin välillä nilkkoja myöden. Vesi oli kylmää ja ainakin varpaiden verenkierto heräsi :D Nopeasti se kylmyys myös hävisi kun jatkoi matkaa juosten.
Huoltopiste oli taas samalla paikalla kuin tuo ensimmäinen ja pysähdyin ottamaan pari palaa suklaata sekä sipsejä. Samalla jouduin turvautumaan Ventolineen ensimmäistä kertaa tällä reissulla ja muutenkaan pitkään aikaan kesken juoksun. Kellokkaan pihalta jatkettiin takaisin pieni pätkä samaa reittiä, kuin tultiinkin alkumatkasta. Varkaankurun laavulta jatkettiin ylämäkeen kohti Kellostapulin ja Keskisen laen välistä kurua, jota lasketeltiin alaspäin pitkin pitkospuita. Sama paikka, josta tiistaisen vaelluksen ainoat lumikuvat saatiin napattua. Tuossa vaiheessa tiesin, että matkaa ei ole enää jäljellä kuin 5-6 kilometriä ja ajattelin, että kyllä mä täältä maaliin pääsen vaikka kävellen.

Kellostapulin ja Keskisen laen kuru

Kävellä en edelleenkään halunnut ja jatkoinkin juoksua aina kun maasto sen salli. Pahimmat ylämäet kävelin, kuten teki moni muukin. Yhden naisen kanssa keskustelin hetken ja tokaisin, että ei taida enää Kellostapulin jälkeen tulla pahemmin nousuja. Sain kuulla luulleeni väärin. Kellostapulilta on vielä nousuja ja vasta viimeinen kilometri on laskua... Jep jep..
No ei haittaa, sillä mennään sitten. Nainen jatkoi matkaa omaa vauhtiaan ja minä hieman hitaammin. Yritin taas syödä vähän välipalaa, jotta saisin energiaa. Sain väkisin nieltyä muutaman pähkinän ja yhden Bloksin. Yritin ottaa myös toisen Bloksin, mutta pelkkä ajatuskin sen nielemisestä sai voimaan pahoin. En vaan saanut nieltyä muuta kuin vettä ja urheilujuomaa. Siinä pähkinöitä pureskellessani kävelin mäkeä ylöspäin ja ohi tuli nuori nainen, joka sanoi olevansa kateellinen kaikille joilla oli lyhythihaiset paidat ja shortsit, koska oli itse lähtenyt liikkeelle pitkissä housuissa ja kuoritakilla. Hyvin silti jaksoi hänkin ja näin hänestä koko loppumatkan ajan vain selän.
Ennen viimeisen kilometrin laskua oli edessä pari pienempää nousua ja pari pientä laskua, joukossa pehmeää polkua ja kivikkoa. Lopulta, kun matkaa oli jäljellä puolitoista kilometriä näin pelkkää alamäkeä. Alkuun jarruttelin vähän, kun ajattelin etteivät jalat jaksa kantaa alamäessä, mutta sitten lisäsin vauhtia. Olin helpottunut, väsynyt, onnellinen, ihan kaikkea. Myös kiukkuinen itselleni siitä, että olin alkumatkasta mennyt liian lujaa, kun olisi pitänyt vielä säästellä voimia loppua varten.
Vähän kivisemmässä kohdassa pysähdyin, lähetin viestin miehelle, joka odotti maalialueella ja kerroin, että matkaa on jäljellä vain 700 metriä.
Kivikon jälkeen lähdin juoksemaan niin kovaa kuin jaksoin, otin kunnon loppukirin läpi viimeisen mutalammikon ja näin maalialueen.

Maalissa!!


Mä tein sen!!! Olin asettanut itselleni tavoitteen juosta tuo 30 kilsaa alle 6 tunnin ja onnistuin siinäkin kirkkaasti. Kello pysähtyi aikaan 4:49:43. Maalissa oli sekavat fiilikset. Olin pettynyt siihen, että jouduin kävelemään niin paljon ja etten ollut alkumatkasta ottanut tarpeeksi iisisti. Silti olin äärimmäisen iloinen siitä, että mä selätin Ylläksen huipun, Pirunkurun kivikot ja kaikki muut mäen nyppylät joita sillä matkalla eteen tuli.

Kiitos kaikille mukana juosseille, tuntemattomat joiden kanssa vaihdettiin muutama lause koko matkan aikana tai pari sanaa. Joidenkin kanssa tehtiin haitariliikettä osa matkasta, joku hihkaisi meidän ohi juostessa "katso, aurinkolasimies". Osan kanssa vain naurahdettiin edessä olevalle mäelle.  Tuolla matkalla taas huomasi, miten me kaikki juoksijat ollaan jollain oudolla tavalla outoja :D
Kiitos myös kaikille, jotka olitte matkan varrella kannustamassa ja erityisesti kaikille huoltojoukoissa olleille. Myös te teette näistä tapahtumista juuri niin mahtavia kuin ne ovat!

Tsemppiä tuleviin juoksuihin, moikataan kun törmätään! Seuraavana PNM Trails Turun suunnalla, lokakuussa miehen huoltojoukoissa Vaarojen Maratonille.

Kotimatkalla Kalajoella