Nimensä veroinen Ruisrääkki

Eilen se sitten oli edessä. Mun elämän toinen puolimaratoni. Pitkin viikkoa mietin tuota tulevaa juoksua ja mietin kannattaako lähteä, koska pientä kurkkukipua oli ollut jo toista viikkoa. Päätin kuitenkin startata niin kauan, kun kuumetta tai pahempaa flunssaa ei ole.


Nesteytykset juoksua varten kuntoon


Aiemmin olin kuullut varoitteluja reitin mäkisyydestä ja rankkuudesta. Ei kuulemma kannata lähteä tuonne juoksemaan parantaakseen aikaa. Ajattelin, että omalla kohdallani se ei välttämättä ole niin vaikeaa parantaa aikaa, koska kesäkuussa, kun juoksin, niin kyseessä oli ensimmäinen puolimaratoni koskaan. Ja tuolloin juoksuja oli takana vasta todella vähän, pari kuukautta. Nyt oli jo kuitenkin puoli vuotta juoksuhistoriaa.
Mutta miten kävikään... Liian suuren palan taisin haukata tällä kertaa. 
Lähdin 2.10 aikaa tavoitelleen sammakko-jäniksen perään. Sammakko-jänis siksi, että nuo jänikset olivat Vauhtisammakon tyyppejä :)
Olen kyllä aiemmin juossut Ruissalossa monia kertoja, mutten koskaan tuolla puolella ns päätietä. Olen siis juossut helpommalla puolella. 
Ensimmäiset 5-6 km oli yhtä nousua. Välillä oli pieniä alamäkiä, mutta ylämäkiä oli ihan varmasti enemmän :) 
Noin 3 km kohdalla oli sitten kunnollinen ylämäki, jonka keskellä jouduin jopa sitomaan kengännauhat. Tuossa vaiheessa olin juossut alle 6 minuutin kilometrivauhtia koko alkumatkan. Ylämäessäkään ei vauhti mennyt pahemmin yli 6 minuutin. Sykkeet hyppäsi jo melkein 180 asti tuossa vaiheessa. En kuitenkaan hidastanut tahtia, koska ajattelin, että kyllä ne sitten alamäessä ja tasaisella tasoittuu. No joo, tulihan se alamäki, mutta lyhyt sellainen ja tasaisen jälkeen oli taas edessä ylämäkeä. Sykkeet ei siis laskenut kuin 172. Ei hyvä.. 
Oli pakko vähän hiljentää vauhtia. Mutta kun tuollaisessa tilanteessa ollaan, niin eihän sitä heti alkumatkasta voi kävelyksi laittaa, vai voiko? En ainakaan minä.
5 km kohdalla oli pakko kävellä ensimmäisen kerran, kun sykkeet vaan ei laskenut vaan hakkasivat yli 180. Kävellen sain ne laskemaan 160 paikkeille ja lähdin taas juoksemaan, hitaammin kuin alussa, mutta parin sadan metrin jälkeen ne oli taas yli 180. Nyt alkoi jo uskokin mennä ja hermoja alkoi kiristää, kun olisi pitänyt niin hiljaa mennä. Kävelin sen aikaa, että seuraava jänis tuli kohdalle. Jäniksellä oli tavoitteena aika 2.20, eli suunnilleen se minkä itse juoksin ekalla puolikkaalla. Tämän jäniksen perään lähdinkin ja ajattelin, että saan vauhdin myötä sykkeen tasaantumaan. Mutta ei.. 8 km kohdalla kun sykkeet vaan hakkasivat yli 180 koko ajan ja päässä alkoi pyöriä, tein päätöksen, joka harmitti ja kiukutti, mutta kuitenkin taisi olla ainoa oikea päätös sillä hetkellä.
Lopetin juoksun siihen. Eli mun nimen kohdalla tulosluettelossa lukee DNF, did not finish. Tai kyllähän mä kisan päätin, mutten kuitenkaan juossut koko matkaa. Niin paljon kiukutti, että vaikka olisin saanut kyydin tuolta takaisin lähtöalueelle niin päätin kävellä. Kävelyä takaisin tuli noin 4 km. 
Sykkeiden lisäksi tuo mun murheenkryyni, vasen pakara oli jumissa. Sen 3 km kohdalla olleen ylämäen jälkeen pakara alkoi kiukutella ja alamäissä juostessa se sattui aika hyvin jo. 
Näin jälkeenpäin, vuorokausi keskeytyksen jälkeen on pahin pettymys ja kiukku jo laskeutuneet ja katse on kohti tulevaa. Totesin sen, että tuo Ruissalo ei ole mun kaveri, joten teen jostain toisesta paikasta mun kaverin :)
Tänään aamulla päätin, että jos mitään suurempia takaiskuja ei tule, niin menen lokakuun lopulla juoksemaan Kaarina Maratonille tuo puolikkaan. 


Ennen starttia vielä hymyiltiin


Mun kohdalta ei juoksu siis sujunut ollenkaan niinkuin piti. Mies onneksi pääsi maaliin saakka ja paransi omaan kesäkuista aikaansa huimasti. Kesäkuussa aika oli 2.17 ja nyt 2.09! Ja siihen kun laskee vielä sen, että diabeetikolla oli jostain ihmeen syystä laskenut sokeriarvot alle 3 juuri ennen lähtöä, tankkauksella nostettu starttiin mennessä ja taas kesken matkan mitattuna arvot oli 3 paikkeilla ja taas tankattiin, niin tuo aika oli todella hyvä. Pelkkään sokereiden mittaamiseen ja tankkaukseen meni kesken matkan 2-3 minuuttia aikaa. Jalat rullasivat vaikka oltiin melkein hyporajoilla. 
Kyllähän tuo mieskin myönsi, että oli aika rankka reitti. Nuo alun mäet tuli hänellekin ihan yllätyksenä ja oli kuulemma ollut sellainen tunne kesken matkan jossain vaiheessa, että olenkohan mä jaksanut koko matkan, kun alun lähdin niin lujaa. Mies tiesi minkä jäniksen vauhtiin lähdin.

Tapahtumana Ruisrääkki oli muuten hieno. Järjestelyt toimivat hienosti ja moni juoksija teki ennätyksiä tuolla. Onnittelut kaikille hienosta juoksusta!
Ja tsemppiä kaikille kohtalotovereille jotka eivät syystä tai toisesta päässeet juoksemaan maaliin asti.

Ensi kerralla lähden juoksemaan omaa juoksua ja pidän itse huolen omasta ajasta ja nopeudesta. Jänikset hoitivat kyllä osuutensa todella hyvin, mutta itse haukkasin vaan liian suuren palan. 
8 km kohdalla kun pysäytin sykemittarin, niin aikaa oli kulunut 53 minuuttia ja siihen mahtuu mukaan kävelyäkin usea minuutti. Aika haipakkaa olin mennyt oma kunto huomioon ottaen. Kympin tuolla vauhdilla olisikin voinut juosta, mutta ei puolikasta vielä tässä vaiheessa. Ei ainakaan tuollaisessa maastossa. 


Hyvä ruoka, parempi mieli 
Ja herkkuja, vielä parempi mieli :)




















Illalla sitten otettiin rennosti, käytiin saunassa ja syötiin hyvin ja lasillisen punaviiniäkin join. 

Ensi viikolla alkaakin taas Vauhtisammakolla syyskauden juoksutreenit, joten sinne mukaan vaan parempaa kestävyyttä ja vauhtia hakemaan :)
Salillakin aloitetaan uudet treenit ja 5/3/1 jää taakse tältä erää.
Ja mulla on viimeinen kesälomaviikko ensi viikolla. Saa nähdä mitä sitä keksii tekemistä. 

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Fatbike eli läskipyörä on varma valinta maastoon kuin maastoon

Tärkeimmät saliliikkeet juoksijalle

Viikon treeninä vauhdikas puolimaraton