Juoksu - mitä se minulle tarkoittaa

Juoksu tuli mukaan mun elämään puolivahingossa vitsin takia. Siitä läpällä heitetystä haasteesta tulee loppukesästä, vai oliko se alkusyksyä, kuluneeksi jo 4 vuotta. Kaivoin kaapista varmaan 10 vuotta vanhat lenkkarit, jotka oli jostain marketista ostetut. Ekalla lenkillä mentiin pääsääntöisesti kävelyvauhtia ja juoksua vajaan 3 kilsan matkasta oli ehkä 200 metriä. Kunto oli todella pohjalla enkä jaksanut yhtään.



Kuukauden ehkä hölköttelin vanhoilla tossuilla, kunnes päätin, että jos tätä meinaa jatkaa niin pitää saada uudet juoksukengät. Menin urheiluliikkeeseen katsomaan valikoimaa. Mitään sen enempää juoksusta tai sen varusteista tietämättä, valitsin omasta mielestäni kivan näköiset juoksukengät. Myyjää ei näkynyt lähistöllä, enkä jaksanut jäädä odottamaan, joten ostin ne joista ulkonäön perusteella tykkäsin.
Se taisi olla virhe.. Muutaman lenkin jälkeen alkoi penikat vaivata ja juoksu tuntui tukalalta. Aloin jo epäillä itseäni ja mietin olisiko turha jatkaa juoksua. En mä kuitenkaan sitä puolimaratonia jaksa juosta reilun puolen vuoden kuluttua. Juoksu meni tauolle.
Muutaman viikon kuluttua kaivoin juoksukengät taas kaapista ja uusi yritys. Nyt jaksoin juosta yhtämittaa ehkä kilometrin. Sykkeet huiteli varmaan jossain taivaissa. En osaa sanoa, koska mittaria ei ollut vielä tuolloin. Kuitenkin oli taas kiva juosta ja into löytyi uudestaan.
Tuli marraskuun alku. Sairastuin keuhkokuumeeseen. Lääkäri määräsi pakkolepoon. Ei juoksua pariin kuukauteen ainakaan eikä mitään muutakaan keuhkoja rasittavaa. Se oli siinä se treeni.
Tammikuun lopulla kävin juoksemassa pari kertaa, mutta liukkaalla kelillä juoksu ei luonnistunut ollenkaan. Heitin hanskat tiskiin. Sairastuin flunssaan helmikuun alussa. Kierre seurasi maaliskuun alkuun.
Maaliskuun puolivälissä päätin, että nyt alkaa treeni uudestaan, koska olin jo ilmoittautunut ensimmäiselle puolimaratonille, joka olisi jo kesäkuun puolivälissä. Kävin muutamilla lenkeillä ja huomasin, että kivaahan se oli ja kuntokin kasvoi. Kävin miehen kanssa juoksemassa ja nyt kävelin vain pienen murto-osan lenkeistä.
Huhtikuussa pääsin mukaan Vauhtisammakon muutaman kerran tekniikkakurssille, josta jatkettiin toukokuun lopulla Vauhtisammakon kesäkaudelle. Puolimaratoni tuli ja tavoite oli päästä maaliin ja mielellään alle 2:30:00. Pääsin maaliin juosten ja ajassa 2:23:xx olin enemmän kuin tyytyväinen.

Vetotreeniä lähikentällä


Sillä tiellä ollaan edelleen ja nälkä kasvaa syödessä. Vauhtisammakon treeneissä käydään molemmat edelleen ja kisoja on kalenterissa joka vuodeksi enemmän kuin tarpeeksi. Tuon ekan puolikkaan jälkeen on tullut juostua useampi puolikas, yksi maratoni ja yksi polkujuoksukisa. Tavoitteena on ehkä ensi kesänä juosta joko ensimmäinen polkumaratoni, ultramatka tai ehkä lyhyt triathlon sprintti. Triathlonin toteutuminen riippuu enemmänkin siitä, miten nopeasti opin vapaauinnin tekniikan. Tekniikkakurssi on edessä heinäkuussa, mutta vain lyhyenä 5 päivän kurssina. Jos yhtään tykkään siitä niin jatkan syksyllä pidemmällä kurssilla.
Ainoa hidaste joka tällä matkalla on tullut vastaan, on vuosi sitten diagnosoitu rasitusastma, jonka kanssa olen kamppaillut viimeisen vuoden. Periksi en aio antaa, vaan jatkan juoksua, koska se myös vahvistaa keuhkoja. Nyt lääkitys vaikuttaisi olevan aika hyvällä mallilla ja nuo tämän kevään flunssakierteet on takana päin. Vielä kun siitepölyaika päättyy on vielä parempi.

Ekalla maratonilla 


Miksi sitten juoksu vei mukanaan näin pahasti ja miten siitä tuli mulle enemmän kuin harrastus, siitä tuli elämäntapa.
Ensinnäkin huomasin, että kunto parani nopeasti ja olin energisempi. Kunnon juoksutreenin jälkeiset endorfiinit valtasivat.
Toiseksi, mikä sen kivempaa kuin juosta porukassa. Saa höpistä niitä näitä samalla, kun kunto kasvaa. Paitsi että aina ei vaan jaksa höpistä, kun mennään niin kovaa :D Yksin juostessa saa purkaa ajatuksia ja vaikka suunnitella tulevia juoksuja tai muita treenejä. Yhteislenkeillä ja juoksukoulun treeneissä tulee kuitenkin otettua itsestään irti enemmän. Yksin juostessa tulee kiusaus lyhentää lenkkiä tai hidastaa vauhtia paljon helpommin kuin jos menee isommalla porukalla. Ainakin mä saan itsestäni niin paljon enemmän irti yhteistreeneissä.

Juoksu on myös helppo harrastus, sillä juoksemaan pääsee suoraan omalta kotiovelta tai vaikka työpaikalta. Ajankäytöllisesti tehokas liikuntamuoto. Perheissä joissa lapset harrastavat jotain ja vanhemmat kuskaavat heitä harrastuksiin, jää usein vanhempien harrastukset vähemmälle. Juoksemaan on helppo lähteä myös urheiluhallin parkkipaikalta, lenkkarit vaan mukaan ja menoksi. Riittää, kun varusteena on hengittävät vaatteet ja hyvät juoksukengät.
Juoksemaan voi lähteä melkein kaikissa keliolosuhteissa ja kaikkina kellonaikoina. Vieraaseen kaupunkiinkin on mukava tutustua lenkkeillen. Itse aiemmassa työpaikassani kävin välillä toisessa kaupungissa parin päivän reissulla ja tuolloin oli lenkkarit aina mukana.

Nyt kun juoksua on jo huomattavasti enemmän takana ja kilometrejä on kerätty tuhansia, on siitä tullut itselleni arjessa mukana kulkeva tapa.


Kommentit

Suositut tekstit