Minustako ultrajuoksija?

Nälkä kasvaa syödessä ja sitä rataa.

Vuosi sitten ensimmäisen maratonin juostuani olin sitä mieltä, että en enää koskaan juokse maratonia, enintään puolimaratoneja. No se meni jo metsään tänä vuonna, kun tuli juostua 30 kilsaa Ylläksen poluilla. Maratonia en silti juossut, mutta ehkä ensi kesänä...

Paljon treeniä tarvitsen kyllä, että jaksan maratonin ilman mitään ylimääräisiä takaiskuja.
Ja kuin tilauksesta, järjestää Vauhtisammakko syksyn ja talven aikana Ultrajuoksukoulun, jossa pääsee vahvistamaan kestävyyttä ja saa varmasti hyvän pohjan ultrajuoksuun sekä maratoneille.
Lisäksi tuo Ultrajuoksukoulu päättyy maaliskuun lopulla juuri sopivasti ennen Kaarinassa 14.4. järjestettävää 6h ja 12h ultrajuoksukisaa. Pitäisikö...?? No niin, ei mennä asioiden edelle nyt. Käydään ensin koulu ja sitten vasta ilmoittaudutaan, eikö vaan?

Kotipoluilla jossain päin Kurjenrahkaa


Mitä ultrajuoksu sitten on?

Ultrajuoksuksi lasketaan kaikki juoksumatkat, jotka ylittävät maratonin eli 42,195 km matkan. Lyhyin virallinen matka on 30 mailia eli 48,280 km ja yleisimpiä matkoja ovat 50 mailia (80km), 100 km ja 100 mailia (160km)
Ultrajuoksuja on myös matkaperusteisien lisäksi aikaperusteisia matkoja, kuten 6h, 12h, 24h ja 48h. Näitä ultrakisoja juostaan paljon erilaisilla alustoilla maantieltä poluille ja jopa urheilukentillä. Se vaatii jo aikamoista itsensä psyykkaamista juosta vaikka 6 tuntia ympyrää urheilukentän radalla, puhumattakaan 24 tunnin kisasta radalla. Matkaan mahtuu varmasti tunteiden myllerrystä ja hampaiden kiristystä eikä varmaan itkultakaan vältytä, kun tekisi mieli keskeyttää, mutta kuitenkin haluaa jatkaa.

Ehkä tunnetuin ultrajuoksutapahtuma on Spartathlon, joka juostaan Ateenasta Spartaan ja matkaa kertyy 246 kilsaa. Kotimaisista tunnettuja ovat Kolilla juostava Vaarojen ultra 86 km ja Espoossa juostava Endurance 24h.

Mikä sitten saa lähtemään mukaan ultrajuoksuun? Ehkä se on se itsensä haastaminen ja voittaminen. Halu viedä itsensä äärirajoille ja katsoa miten onnistuu pitämään pään kasassa. Samalla pitää saada vakuutettua itsensä siitä, että ensimmäisissä ultrakisoissa sillä ei ole niinkään paljon väliä, mihin aikaan juokset jonkun ultramatkan tai kuinka pitkälle ehdit juosta aikaperusteisella ultralla, vaan sillä, että saat vietyä itsesi sen läpi.
Lyhyemmillä matkoilla olen jo juossut sen verran monta kertaa, että niillä onkin kiva saada rikottua omia ennätyksiä. Haastetta, haastetta ja haastetta... :D

Tällä hetkellä juoksen pitkiä matkoja melkein mielummin poluilla kuin maantiellä, joten yhtenä ultramatkan vaihtoehtona voisi olla ensi kevään Nuts Karhunkierroksen 53 km. Sinne ei kuitenkaan noin vain lähdetä, sillä halukkaita on paljon ja paikat saa arvonnan kautta. Toki maantiejuoksukaan ei ole täysin poissuljettu.

Miten muut, asetatteko tekin uusia haasteita itsellenne koko ajan?

Kommentit

  1. Kyllä vaan asetan. Minuakin kiinnostaa Vauhtisammakon ultrajuoksukoulu. Katsotaan jos päädytään sinne molemmat.:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä uskon, että sieltä saisi hyvän pohjan pitkille matkoille :)

      Poista

Lähetä kommentti

Suositut tekstit