Kuivin jaloin poluilla

Jalat kastuu ja varpaat palelee. Syksy sateineen tuo tullessaan juoksuun tai ainakin polkujuoksuun lisähaasteita.
Lauantain polkujuoksulenkillä kierreltiin Karevankierron lenkkiä ja saatiin huomata, että tämän syksyn sateet olivat kastelleet lenkkipolut kunnolla. Taisin miehelle mainita kesken lenkin, että nämä polut ei koskaan aiemmin ole olleet niin märkänä kuin nyt oli.
Tuo Karevan kierto on muutenkin etelän maastoja ajatellen suhteellisen tekninen. Reilun 12 kilsan lenkiltä löytyy juurakoita, kalliota, kivikkoa, suota, pitkospuita, perus polkua ja hiekkatietä. Meidän lähtöpaikastamme ja reittisuunnasta katsoen on loppumatkasta myös kiipeäminen Kullaanvuorelle, jonka näkötornista näkee pitkälle Turun puolelle saakka.

Lauantaina satoi vettä kaatamalla jo alkumatkasta eikä voitu välttyä jalkojen kastumiselta vaikka kuinka yritettiin ensin vältellä pahimpia lätäköitä. Puolivälissä jo juostiin suoraan niiden läpi.
Silti varpaat eivät palelleet eivätkä tuntuneet märiltä.



Polkujuoksuharrastuksen ja juoksumatkojen pidentymisen myötä olemme alkaneet panostaa juoksuvarusteisiin ja huomanneet sen, että istuvuuden lisäksi niiden tulee olla käytännöllisiä ja meidän tulee voida juosta kelissä kuin kelissä.
Keväällä hankittiin kuoritakit, koska olimme lähdössä Ylläkselle juoksemaan heinäkuussa ja kelistä tunturissa ei kesälläkään tiedä. Takit tuli tarpeeseen, sillä lähtölaukausta odotellessa starttialueen yli pyyhkäisi kunnon. ukkosmyrsky tuulineen ja sateineen ja tuo sade myös saatteli meidät matkaan, kun kiipesimme pitkin Ylläksen rinnettä ylös.

Nyt syksyllä ilmoittauduimme toukokuun lopulla järjestettävälle Nuts Karhunkierrokselle, josta tulee myös ensimmäinen ultramatka minulle. Karhunkierros juostaan Kuusamon maisemissa ja koskaan ei tiedä edes kuukautta etukäteen millaisessa kelissä siellä juostaan. Tänä vuonna siellä oli lunta runsaasti kisan aikana, kun taas edellisenä vuonna juostiin lyhythihaisessa paidassa ja shortseissa kaunissa kevätsäässä. Se mikä siellä on lähes varmaa on, että polut ovat kosteita ja reitti on rankka. Aikaa tuon 55 kilometrin matkalle voi kulua jopa 10 tuntia, joten kunto tulee olla hyvä. Tästä syystä pitääkin päästä treenaamaan läpi talven. Talvijuoksussa tosin on vaarana kylmettää jalat, kun juoksee hangessa tai loskassa.
Koska haluan minimoida kaikki palelemiset ja kävinkin ostamassa itselleni sukat, jotka pitävät jalat lämpiminä ja kuivina. Vähän epäilin niiden toimivuutta ensin ja mietin myös, että miltä ne tuntuvat juostessa. Lauantaina sain niitä sitten testata ja jalat olivat vielä kotiin tullessa lämpimät ja kuivat.



Mitkä sukat ne sitten ovat? 
Ne on Sealskinzit. Yksi parhaista hankinnoista, kun puhutaan polkujuoksuvarusteista. Hieman pelkäsin, että mahtuuko ne mun polkujuoksukenkiin, kun kuitenkin ovat hieman paksummat kuin normaalit juoksusukat, mutta pelko oli turha, hyvin mahtuivat Hokan Speedgoateihin eikä hangannut yhtään.
Niitä pääseekin testaamaan talven aikana poluilla useaan kertaan, koska Vauhtisammakko järjestää uuden polkujuoksukurssin ja ensimmäinen treenikerta on jo ensi lauantaina. Ja kyllähän nuo sukat ihan kaikissa treeneissä on hyvät, kun loskakelit alkaa :)


Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Fatbike eli läskipyörä on varma valinta maastoon kuin maastoon

Tärkeimmät saliliikkeet juoksijalle

Viikon treeninä vauhdikas puolimaraton