Kun juoksu ei kulje

Kevään juoksut lähestyvät uhkaavan nopeasti eikä Bodom Trailille ole enää kuin vajaa 3 kuukautta aikaa. Siitä kolmen viikon päässä on Karhunkierros ja eka ultramatka, kauhistuttaa..

Nyt vain jotenkin tuntuu siltä, ettei treenaamisesta tule mitään. Syksyllä ensimmäinen flunssa toi treenitauon, siitä muutaman viikon kuluttua oli edessä seuraava flunssa. Välillä pääsin takaisin treeneihin ja alkuvuodesta tuli uusi flunssa.
Nuo flunssat olisi muuten hyvin kestettävissä, mutta ne vetävät mun keuhkot aivan voimattomiksi. Juuri kun ehtii saamaan takaisin edes vähän kestävyyttä, tulee takapakkia. Varsinkin nyt talvella, kun pakkanen ja kylmä viima ovat mukana lähes kaikilla lenkeillä pitää vaan malttaa ottaa iisisti. Yritän juosta hengityssuojan kanssa. Laitan Buffin naaman eteen siten, että nenäkin peittyy, mutta se ei tahdo auttaa.
Välillä lenkit sujuu hyvin ja välillä joutuu kävelemään ison osan matkasta, kun hengitys salpaantuu. Joskus pystyn juoksemaan alle 5 min/km vauhteja ihan hyvin ja joskus taas 7:30 min/km on liian kova vauhti. Tämä turhauttaa.

Polkujuoksua Sappeen maisemissa


Viime sunnuntaina aamupäivällä jouduin keskeyttämään lenkin jo muutaman sadan metrin jälkeen ja lähdin salille juoksumatolle juoksemaan. Tänään aamulla lähdettiin kevyelle hölkälle, mutta silti yskitytti ja puuskutin kuin höyryveturi. Ja kun hengitys ei kulje kunnolla, menee myös jalat hapoille todella nopeasti. -10 astetta ja viima olivat tällä kertaa liikaa. Mies lohdutti, että pienikin lenkki on hyväksi ja treeni on aina treeniä. Totta sekin, mutta turhauttavaa.
Harmittaa, kun ei pääse treenaamaan niin kuin on suunnitellut ja mielessä alkaa jo pyöriä koko Karhunkierroksen peruminen omalta osalta ja paikan myyminen eteenpäin. Pelkään, että en jaksakaan sen vaativilla poluilla ja nousuissa. Mitä jos koko kevät menee treenien osalta samalla tavalla kuin on mennyt viimeiset pari-kolme kuukautta? En halua lähteä Kuusamoon kävelemään reittiä läpi. Siinä toki tulisi aikarajat vastaan myös.

Tällä viikolla ollaan talviloman vietossa ja ajatuksena on käydä juoksemassa joka päivä edes lyhyt lenkki. Sen lisäksi saan onneksi todella hyvää pk-treeniä koiran kanssa metsässä kävellessä. Maanantaina tarvottiin lumessa reilu 4 kilometriä ylä- ja alamäkiä. Ihailtiin maisemia ja nautittiin hiljaisuudesta. Myös koira tykkäsi, kun sai peuhata lumessa, vaikkakin laitettiin takki päälle ja tossut jalkaan.

Nyt pitäisi siis löytää hieman luottamusta siihen, että kyllä tämä tästä taas lähtee. Ja toivoa, että tämän talven flunssat olisi jo podettu eikä uusia tulisi. Ehkä myös joitakin lenkkejä joudun korvaamaan juoksumattotreenillä jos kylmät ilmat jatkuvat. Ja onneksi Vauhtisammakollakin on mahdollista hetkellisesti treenata vaikka kevyemmän ryhmän mukana. Tämäkin on yksi vaihtoehto jos keuhkot eivät meinaa kestää.

Ihan vielä en luovuta kevään juoksujen suhteen vaan annan niille vielä mahdollisuuden :)



Kommentit

  1. Kyllä se siitä lähtee! Omituinen talvi (ainakin Tampereen leveysasteilla) kun on ollut näinkin monta pakkaspäivää, tai jos pakkanen on ollut vähäisempi niin sitten on tarjolla lumimyräkän jälkeistä umpihankea. On saanut moneen kertaan miettiä, että onko tässä mitään järkeä, kannattaisiko hommata jokin muu harrastus. Kevättä odotellessa... :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Koskaan ei ole hyvä keli :D Kesällä on liian kuuma ja hellettä, paitsi että Suomessa ei ole. Hiihtoa ei kannata miettiä ainakaan Turun suunnalla, siellä kun ei ole talvisin pahemmin lunta. Paitsi tänä talvena ollut vähän aikaa. Merivesi on kesälläkin liian kylmää, joten uinti on myös pois laskuista. Pyöräilyäkään ei voi aloittaa tosissaan, koska kesäisin sataa vettä ja on kauhea vastatuuli. Salitreenistä kipeytyy lihakset.
      Ei vaan vitsit sikseen, vaikka on noissa hieman totuuttakin mukana :D
      Kyllä tämä taas tästä, jos vaikka lääkäri suostuisi testaamaan astmaan jotain toista lääkitystä :) Mukavia treenejä myös sinulle Henna!

      Poista

Lähetä kommentti

Suositut tekstit