Koulutus etenee
Muistan, kuinka vuosi sitten jossain vaiheessa varovasti avasin täällä yhtä haavettani ja kuinka se silloin tuntui jotenkin niin kaukaiselta. Kerroin, että haluaisin todella paljon kouluttautua vielä nyt yli nelikymppisenä uudelleen ja vielä liikunnan parissa.
Tuli syksy ja Black Friday. Sähköpostiin kolahti viesti Trainer4You:lta, jossa luvattiin heidän PT-putkensa ensimmäisen osion, Kehittävän harjoittelun perusteet, koulutus erittäin edulliseen hintaan. Nappasin kiinni tarjoukseen ja ajattelin, että hemmetti sentään, kyllä mä käyn katsomassa millaiset fiilikset se herättää minussa. Jos ei yhtään tunnu omalta niin jätetään opiskelu siihen. (Jos ihan totta puhutaan niin en hetkeäkään epäillyt ettenkö haluaisi jatkaa koulutusta eteenpäin.)
Helmikuun lopulla sitten istuin muiden yhtä vihreiden kanssa Turussa kuntokeskuksen yhdessä neukkarissa innoissani ja odotin sitä kaikkea tietoa mitä saisin kurssilta.
Viikonlopun jälkeen olin niin innoissani kaikesta, olin oppinut jotain uutta, mutta sain huomata, että osasinkin jo yllättävän paljon asioita. Muistan, kuinka makasin kotona kuumeessa, kun Trainer4You:lta soitettiin minulle ja kysyttiin miten viikonloppu oli sujunut ja olenko kiinnostunut jatkamaan eteenpäin koulutusputkessa. Olisin heti halunnut vastata myöntävästi, mutta tiesin, että aikataulullisesti voisi tulla haasteita, koska kesäloman matkat oli jo varattu ja yksi kevään koulutusviikonlopuista osui samaan ajankohtaan vanhemman tyttären valmistujaisten kanssa. Mainitsin nämä soittajalle, joka samantien lupasi selvittää miten voisin helposti käydä korvaavat koulutukset Espoossa. Pyysin harkinta-aikaa pari päivää.
Luulen, että kuume nousi entisestään, kun mietin ja pähkäilin asian kanssa. Kerroin miehelleni puhelusta ja hän jätti pallon minulle, pyysi kuitenkin harkitsemaan tarkkaan päätöstä, haluanko ihan oikeasti tehdä sitä työtä ja riittääkö aika työhön, opiskeluun ja ohjauksiin.
Päätöksen tein aika nopeasti ja voin myöntää, että se päätöksen teki sydän, ei pää. Pää oli ihan pyörällä koko asiasta. Ajattelin, että ei tämä voi olla totta, että ihan oikeasti voisin nyt opiskella alaa, josta on niin tärkeä minulle. Teki mieli hyppiä riemusta, kun olin lähettänyt ilmoittautumisen eteenpäin, mutta olin liian väsynyt siihen. Makasin sohvalla ja hihkuin innosta.
Siitä matka jatkui ensin Kuntosalivalmentajaksi kahden viikonlopun koulutuksilla ja niistä toinen oli se, jonka jouduin vaihtamaan Turusta Espooseen ja mulle jäi kaksi viikkoa aikaa treenata kaikkea sitä, mihin muilla oli aikaa 4 viikkoa. Samaan viikonloppuun kuului Kuntosalivalmentajan näyttökoe, josta panikoin ensin ihan hirveesti juuri sen takia, että en ollut ehtinyt montakaan kertaa käymään salilla miettimässä liikkeiden ohjausta. No, lopulta näyttökoe meni hyvin ja pääsin läpi.
Näyttökokeen jälkeen piti vielä tehdä kirjallinen koe ja vasta sen läpäisyn jälkeen sai sähköpostiin lisenssitodistuksen, joka todistaa, että nyt sitä sitten ollaan lisensoitu Kuntosalivalmentaja. Aivan mahtava fiilis!
Tämän jälkeen alkoi pisin noista koulutusrupeamista. Toukokuussa aloitettiin Personal Trainer-koulutus ja asiaa tuli yhden viikonlopun aikana todella paljon ja siellä tulikin sitten jo paljon enemmän uutta asiaa. Tuli luustosta, nivelistä ja lihaksista, niiden tehtävistä ja liikesuunnista.
Mutta edelleenkin olen sitä mieltä, että oikea päätös on tullut tehtyä ja jatkuvasti haluaa oppia lisää. Välillä palaan vanhoihin aiemmin opittuihin asioihin ja mietin uudestaan miksi joku tehdään niinkuin se tehdään.
Viikko sitten meillä oli jälleen koulutusviikonloppu. Käytiin läpi minulle aika tuttua aihetta, kestävyysliikuntaa. Opiskeltiin sykealueita, hapenottokyvyn laskentakaavoja, kuntotestauksia ja kaikkea kivaa. Oli kiva taas nähdä tuo meidän opiskeluporukka ja vaihtaa kuulumisia.
Meillä kaikilla pitäisi tässä vaiheessa olla jo ainakin yksi ohjausasiakas, jonka kanssa edetään koulutuksen aikataulussa. Asiakkuudesta tehdään raportti, joka on se joka esitellään näyttökokeessa ja joka määrittää osin sen läpäiseekö tämänkin kurssin. Lokakuussa meidän on tarkoitus valmistua ja sitten ollaan valmiita Personal Trainereita lisenssin puolesta, mutta uskoisin, että tuo on sellainen ala, josta ei koskaan tule ihan valmiiksi, vaan lisää voi oppia koko ajan, koska ihmiskeho ei toimi kaikilla täysin samalla tavoin ja hyvinvointi on niin laaja käsite.
Matka on siis edelleen kesken, mutta paljon on opittu ja koko ajan fiilis siitä, että tein oikean valinnan vain vahvistuu.
Tästä on taas hyvä jatkaa eteenpäin ja viettää heinäkuussa ansaittu loma!
Tuli syksy ja Black Friday. Sähköpostiin kolahti viesti Trainer4You:lta, jossa luvattiin heidän PT-putkensa ensimmäisen osion, Kehittävän harjoittelun perusteet, koulutus erittäin edulliseen hintaan. Nappasin kiinni tarjoukseen ja ajattelin, että hemmetti sentään, kyllä mä käyn katsomassa millaiset fiilikset se herättää minussa. Jos ei yhtään tunnu omalta niin jätetään opiskelu siihen. (Jos ihan totta puhutaan niin en hetkeäkään epäillyt ettenkö haluaisi jatkaa koulutusta eteenpäin.)
Helmikuun lopulla sitten istuin muiden yhtä vihreiden kanssa Turussa kuntokeskuksen yhdessä neukkarissa innoissani ja odotin sitä kaikkea tietoa mitä saisin kurssilta.
Viikonlopun jälkeen olin niin innoissani kaikesta, olin oppinut jotain uutta, mutta sain huomata, että osasinkin jo yllättävän paljon asioita. Muistan, kuinka makasin kotona kuumeessa, kun Trainer4You:lta soitettiin minulle ja kysyttiin miten viikonloppu oli sujunut ja olenko kiinnostunut jatkamaan eteenpäin koulutusputkessa. Olisin heti halunnut vastata myöntävästi, mutta tiesin, että aikataulullisesti voisi tulla haasteita, koska kesäloman matkat oli jo varattu ja yksi kevään koulutusviikonlopuista osui samaan ajankohtaan vanhemman tyttären valmistujaisten kanssa. Mainitsin nämä soittajalle, joka samantien lupasi selvittää miten voisin helposti käydä korvaavat koulutukset Espoossa. Pyysin harkinta-aikaa pari päivää.
Luulen, että kuume nousi entisestään, kun mietin ja pähkäilin asian kanssa. Kerroin miehelleni puhelusta ja hän jätti pallon minulle, pyysi kuitenkin harkitsemaan tarkkaan päätöstä, haluanko ihan oikeasti tehdä sitä työtä ja riittääkö aika työhön, opiskeluun ja ohjauksiin.
Päätöksen tein aika nopeasti ja voin myöntää, että se päätöksen teki sydän, ei pää. Pää oli ihan pyörällä koko asiasta. Ajattelin, että ei tämä voi olla totta, että ihan oikeasti voisin nyt opiskella alaa, josta on niin tärkeä minulle. Teki mieli hyppiä riemusta, kun olin lähettänyt ilmoittautumisen eteenpäin, mutta olin liian väsynyt siihen. Makasin sohvalla ja hihkuin innosta.
Siitä matka jatkui ensin Kuntosalivalmentajaksi kahden viikonlopun koulutuksilla ja niistä toinen oli se, jonka jouduin vaihtamaan Turusta Espooseen ja mulle jäi kaksi viikkoa aikaa treenata kaikkea sitä, mihin muilla oli aikaa 4 viikkoa. Samaan viikonloppuun kuului Kuntosalivalmentajan näyttökoe, josta panikoin ensin ihan hirveesti juuri sen takia, että en ollut ehtinyt montakaan kertaa käymään salilla miettimässä liikkeiden ohjausta. No, lopulta näyttökoe meni hyvin ja pääsin läpi.
Näyttökokeen jälkeen piti vielä tehdä kirjallinen koe ja vasta sen läpäisyn jälkeen sai sähköpostiin lisenssitodistuksen, joka todistaa, että nyt sitä sitten ollaan lisensoitu Kuntosalivalmentaja. Aivan mahtava fiilis!
Tämän jälkeen alkoi pisin noista koulutusrupeamista. Toukokuussa aloitettiin Personal Trainer-koulutus ja asiaa tuli yhden viikonlopun aikana todella paljon ja siellä tulikin sitten jo paljon enemmän uutta asiaa. Tuli luustosta, nivelistä ja lihaksista, niiden tehtävistä ja liikesuunnista.
Mutta edelleenkin olen sitä mieltä, että oikea päätös on tullut tehtyä ja jatkuvasti haluaa oppia lisää. Välillä palaan vanhoihin aiemmin opittuihin asioihin ja mietin uudestaan miksi joku tehdään niinkuin se tehdään.
Viikko sitten meillä oli jälleen koulutusviikonloppu. Käytiin läpi minulle aika tuttua aihetta, kestävyysliikuntaa. Opiskeltiin sykealueita, hapenottokyvyn laskentakaavoja, kuntotestauksia ja kaikkea kivaa. Oli kiva taas nähdä tuo meidän opiskeluporukka ja vaihtaa kuulumisia.
Meillä kaikilla pitäisi tässä vaiheessa olla jo ainakin yksi ohjausasiakas, jonka kanssa edetään koulutuksen aikataulussa. Asiakkuudesta tehdään raportti, joka on se joka esitellään näyttökokeessa ja joka määrittää osin sen läpäiseekö tämänkin kurssin. Lokakuussa meidän on tarkoitus valmistua ja sitten ollaan valmiita Personal Trainereita lisenssin puolesta, mutta uskoisin, että tuo on sellainen ala, josta ei koskaan tule ihan valmiiksi, vaan lisää voi oppia koko ajan, koska ihmiskeho ei toimi kaikilla täysin samalla tavoin ja hyvinvointi on niin laaja käsite.
Matka on siis edelleen kesken, mutta paljon on opittu ja koko ajan fiilis siitä, että tein oikean valinnan vain vahvistuu.
Tästä on taas hyvä jatkaa eteenpäin ja viettää heinäkuussa ansaittu loma!
Kommentit
Lähetä kommentti