Berliinin maratonilta terveisiä

Maailmanennätyshän siellä laitettiin uusiksi kuten oli hieman ennustettukin. Itse olin noin 10 km kohdalla, kun voittaja saapui maaliin ajassa 2:01:39 ja tieto tästä saatiin reitin varrellekin. Katsoja oli käynyt tekemässä pahvisen plakaatin, johon oli kirjoittanut New WR 2:01:39 Eliud Kipchoge ja juoksi radan vartta hihkuen.

Omalta osaltani oli kyseessä toinen maratoni, edellisestä aikaa on jo pari vuotta. Tuolloin taistelin astmakohtausten kanssa maaliin, nyt onneksi astma alkaa olla hoitotasapainossa, eikä se aiheuttanut mitään ongelmia.
Me saavuttiin Berliiniin jo torstaina puolen päivän jälkeen ja lähdettiin melkein heti kohti kisaexpoa, joka sijaitsi vanhalla Tempelhofin lentokentällä. Tuolloin paikalla ei vielä ollut pahaa ruuhkaa, vaan expoa pääsi kiertelemään ihan mukavasti. Käytiin hakemassa molempien kisapaketit ja tottakai shoppailtiinkin. Pari-kolme tuntia siellä pääsi vierähtämään ennen kuin lähdettiin metrolla takaisin hotellille. Kamat huoneeseen ja syömään. Perjantai ja lauantai kierreltiin kaupungilla ja käytiin katsomassa yksi futismatsikin. Näistä lisää vähän myöhemmin, nyt itse kisapäivään.

Kisanumerot haettu


Aamulla oli herätys ajoissa ja hotellin aamupalalla näkyi useita juoksijoita ja hotellikin oli ottanut meidät huomioon laittamalla laatikollisen banaaneja esille. Siitä sai jokainen napata mukaansa matkaevästä. Hotellilta käveltiin noin vartti kisapaikalle sään ollessa vielä siihen aikaan raikas, mutta aurinkoinen. Tuntui kuin kaikkien liikkeellä olleiden askeleet olisivat olleet kohti samaa määränpäätä, eikä ihme. sillä meitä juoksijoita oli 44389 ja siihen kun laskee mukaan vielä kaikki perheenjäsenet ja muut kannustajat, oli väkimäärä aika huima.
Meidän oli molempien tarkoitus juosta tuolla, mutta toisin kävi ja Jarkko ei päässyt starttaamaan ollenkaan, lue alempaa hänen fiilikset.

Berlin Marathon Wall of fame


Berliinin maratonilla juoksijat starttaavat useassa eri erässä ja itse olin viimeisessä lähtöryhmässä jossa lähtivät kaikki jotka juoksivat ensimmäistä maratoniaan tai aiemmat ajat olivat yli 4:15:00. Alustavan aikataulun mukaan startti piti olla 9:45, mutta jostain syystä meidän ryhmä starttasi vasta 50 minuuttia ensimmäisen ryhmän jälkeen klo 10:05. Silti kannatti ajoissa olla paikalla, sillä pelkästään vessajonoissa meni helposti puoli tuntia.
Omaan lähtökarsinaan siirryin myös ajoissa, jotta en jäisi aivan hännille startissa ja pääsin pikkuhiljaa hivuttautumaan lähemmäs alkupäätä. Jokaisen lähtöryhmän lähtiessä tunnelma nousi ja meillä teetettiin kaikenlaisia kevätjuhlaliikkeitä.

Ensimmäinen ryhmä lähti matkaan


Viimein päästiin lähtemään liikkeelle ja tunnelma oli mahtava. Ensimmäiset pari kilometriä meni tunnustellessa sopivaa vauhtia ja puikkelehtien muiden ohi. Ja kyllä, jo ekan kilometrin jälkeen jotkut laittoivat kävelyksi tai hyppivät pusikossa.
Kannustus reitin varrella oli todella mahtavaa ja ihmisiä oli kerääntynyt lippujen ja plakaattien kanssa  katujen varsille. Oli livemusiikkia ja vaikka mitä.

Ja lopulta pääsi viimeinenkin ryhmä matkaan


Omalta osaltani juoksu kulki kevyesti ja askel rullasi hyvin. Jo alkumatkasta ajattelin, että nyt tulee hyvä juoksu. Ja olisikin tullut, mutta kun piti juosta vessassa kolme kertaa ekan 30 km aikana. Olin aamulla juonut maltillisesti, mutta silti kaikki nesteet tuli läpi heti. Ekan vessapysähdyksen tein 10 km kohdalla, toisen noin 25 km ja viimeisen noin 30 km kohdalla. Jo ekan stopin jälkeen otin hieman suolaa, sillä sen pitäisi auttaa imeytymisessä. Ja pakkohan sitä oli jotain juodakin ettei tule nestehukkaa. Vasta 30 km jälkeen tuntui siltä, että nyt voi juosta rauhassa ilman että rakko täyttyy heti. Kuitenkin olin jo tuhlannut aikaa noin 5 minuuttia per pysähdys. Harmittihan se ja laitoinkin Jarkolle viestin, että 30 km täynnä ja kolme vessapysähdystä, kaikki neste tulee läpi. Vastaukseksi sain, että "Taistele, voiton puolella. Suolaa vaan ja eteenpäin" Loppuosa viestistä meni Suunnon näytöllä ohi ja onneksi en sitä nähnyt ennen kuin maalissa. Se meni näin: "Ostin sulle perkele jo paidankin" :D Kyseessä oli siis kisan Finisher-paita, jota ei ostettu exposta eikä tilattu ennakkoon, koska uskottiin siinä olevan karman vaikutus.
Sitä kuuluisaa seinää ei tällä kertaa tullut lainkaan ja jotenkin tuntui, että olisi ehkä vielä vähän voinut puskea vauhtia, mutta niin paljon tuli juoksijoita selkä edellä vastaan koko ajan mitä lähemmäksi maalia tultiin, että en uskaltanut. Vasta, kun 40 km kyltti tuli kohdalle lähdin kiristämään vauhtia. Mitä lähemmäs maalia päästiin sitä suuremmaksi yltyi kannustuksen äänet. Kadun varret oli tupaten täynnä ja kaikki kannustivat. Viimeiset käännökset ennen viimeistä suoraa, viimeinen suora, muutama sata metriä ennen kuin alitettiin Branderburg Tor. Kylmät väreet meni läpi koko kropan, fiilikset meni laidasta laitaan, itketti ja nauratti vuorotellen. Näin Suunnon näytöltä viestin, että mun piti juosta oikeaa laitaa maaliin. Otin juoksulinjan kohti oikeaa reunaa, maalisuora oli edessä ja etsin katseella oikeasta reunasta tuttuja kasvoja. Siellä ne näkyi, vielä viimeiset puristukset, kädet ilmaan ja läpy Jarkolle. Sata metriä vielä maaliviivalle, se oli siinä!


Jes! Melkein maalissa!




Hengästytti, itketti, nauratti ja vaikka mitä. Sain mitalin kaulaani ja lähdin virran mukana kävelemään kohti finisher-aluetta. Kaivoin esiin puhelimen ja laitoin Jarkolle viestin "mulla on kauhee nälkä!" :D Onneksi sain käteeni pussukan, jossa oli ensiapua nälkään ja vielä alkoholittoman oluen.



Juoksun jälkeen oli todella outo fiilis, vähän kuin tyhjä olo. En ensin osannut iloita maratonin juoksemisesta, koska se ei mennyt ihan putkeen, mutta koska ne sitten menee niin kuin on suunnitellut? Ja olihan mulla kieltämättä hieman pettynyt fiilis Jarkonkin puolesta, koska molemmat oltiin tätä odotettu yhtä paljon.
Illalla toki jo ruokaillessa alkoi se onnistumisen fiilis löytyä ja seuraavaa kisaa melkein jo mietittiin.

Maanantaina aamulla heräsin itsekin kurkkukipuun ja kotimatka oli raskas, koska hengitys ei meinannut kulkea kunnolla. Kurkkukivun lisäksi nenä veti aivan tukkoon eikä meinannut pystyä puhumaan ollenkaan. Nyt vaan lepäillään kunnes ollaan taas terveitä.

-T-

Minun juoksuni jäi tällä erää lyhyeksi. Lauantaina alkoi pientä karheutta tuntumaan kurkussa ja kisa-aamuna mietin koko ajan mitä tekisi. Puin vielä juoksukamppeet päälle kun lähdetiin kohti aluetta mutta aika pian siinä matkalla huomasin että ei ole järkevää lähteä matkaan.
Paskamainen päätös mutta ehdottomasti ainut oikea tuohon kohtaan, tuleehan noita kisoja uusia ja joku kerta tulen vielä ottamaan revanssin Berliinistä! 
Tulipahan nähtyä Berliinin maraton katsojan roolista ja pitää todeta että huikea oli meno kannustajilla. Nyt levätään ja parannellaan itseä ja sitten uutta matoa koukkuun.

-J-

                                                                       Seuraa myös


⇩⇩⇩⇩
IG
Facebook
                                                  ⬥ https://www.personaltrainerturku.net

Kommentit

  1. Hienoa Tanja! Ootsä kyllä melkosen kova! Ja Jarkko: varmasti oikea päätös. Joskaan ei aina niin helppo. Lepäilkää nyt ja sitten vaan uusia haasteita kohden. Suosittelen teille Höga Kusten Trailia! Upeat maisemat, ja v-mainen rata. Ja ihan sikakivaa! Höga Kusten olut on sitä paitsi hyvää! :) /Katja

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Katja :) Oli se mahtava tapahtuma juosta, kannatti lähteä.
      Uudet haasteet asetetaan kyllä ensi vuotta varten, mutta saa nähdä mitä ne on ;) Vähän jo jotain on harkinnassa.

      Poista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Fatbike eli läskipyörä on varma valinta maastoon kuin maastoon

Tärkeimmät saliliikkeet juoksijalle

Viikon treeninä vauhdikas puolimaraton