Bodom Trail aloitti kauden
Nyt se on virallisesti aloitettu, tämän vuoden juoksutapahtumien osallistuminen.
Bodom Trail starttasi myös tämän vuoden Buff Trail Tourin tuttuun tapaan ja tälläkään kertaa Bodom Trail ei pettänyt.
Meille Bodom Trail on kevään odotetuin tapahtuma, sillä siellä näkee aika hyvin mihin suuntaan talven treenit on vieneet. Vaikka ei mistään kärkisijoista kisaillakaan niin silti on kiva nähdä omaa kehitystä. Samalla se on ensimmäinen paikka missä näkee kaikkia polkujuoksututtuja, joihin on saanut tutustua vuosien varrella. On henkilöitä jotka on jo aiemmin nähnyt jossain tapahtumassa, mutta on myös heitä, jotka on ainoastaan somesta tuttuja. Nyt saa näillekin henkilöille "kasvot" ihan oikeasti. Oli kiva tavata ja vaihtaa muutama sana :)
Meidän Bodom Trail alkoi perjantaina illalla klo 22 startanneesta Bodom Nightista, jossa lähdettiin pimenevään iltaan otsalamppujen valossa. Kuten aiempinakin vuosina olimme nyt varanneet yöpymiset Helsingin keskustasta ja päästiin kisapaikalle tapahtumajärjestäjän bussikuljetuksella.
Paikan päällä Pirttimäessä näkyi jo heti tuttua porukkaa Salomonin teltalla. Oli muita ambassadoreja sekä Amer Sportsin porukkaa. Vaihdettiin kuulumiset, napattiin testikengät jalkaan ja alettiin pikkuhiljaa valmistautua lähtöön.
Omalta osaltani olin ollut kahden vaiheilla koko startin suhteen, koska vielä viikkoa aiemmin olin flunssan kourissa kurkkukivun ja tukkoisen nenän kanssa. Muuten olo oli jo ihan hyvä, mutta yskää oli jonkin verran ja toki nenä oli tukossa, mutta osin myös siitepölyn takia. Päätin lähteä tunnustelemaan miltä juoksu tuntuisi, aina voi keventää vauhtia.
Jättäydyin alkumatkasta suosiolla porukan keskivaiheille ja yritin välttää liian kovan startin. Parin kilsan kohdalla huomasin juoksevani noin minuutin kovempaa keskivauhtia kuin olin ajatellut. Kevensin hieman vauhtia ja aloin suosiolla kävellä isoimmat ylämäet. Jalka nousi ihan mukavasti ja reitti oli huomattavasti kuivempi kuin vuosi sitten, jolloin upposin polvia myöden mutaan ja suohon. Nyt lähes kaikki hiemankin kosteammat kohdat pystyi juoksemaan läpi tai kiertämään reunoja pitkin kuitenkaan joutumatta kovin paljon sivulle reitistä.
Jälleen sai huomata, miten tuo pimeässä juokseminen saa silmät ja korvat toimimaan huomattavasti skarpimmin. Kuulee lähes kaikki pienetkin äänet ja näkee polulla melkein kaikki juuret ja kivet. Tietysti, kun letkassa mennään tulee aika paljon seurattua edessä menevän askelta, mutta välillä juoksin yksinkin niin sai olla silmä tarkkana.
Pari kilometriä ennen maalia jouduin hidastamaan vauhtia, koska alamäissä ja joka kerran ponnistaessa puunrungon tai isomman kiven yli iski pohjelihas kramppiin. Liian vähän nestettä tai liian huono alkulämmittely ilmeisesti laukaisi krampin. Toki voi olla, että tuo viikon takainen flunssakin vielä muistutti itsestään. Mutta joka askeleella, kun joutui vähänkin ponnistamaan enemmän, se iski lihakseen. Kevensin näissä kohdissa enemmän kuin olin alkumatkasta tehnyt. Vasta noin kilsa ennen maalia aloin juosta taas kovemmalla vauhdilla ja sain ihan kivan spurtin viimeisille sadoille metreille.
Maaliin tullessa olin 3 minuuttia viime vuoden aikaa edellä, kun puolivälissä olin ollut 10 minuuttia viime vuotta edellä. Olen kuitenkin tyytyväinen juoksuun ottaen huomioon olosuhteet.
Hotellille päästiin puolen yön jälkeen ja nukkumaan vasta yhden jälkeen. Jalat eli omaa elämäänsä koko yön ja yskä muistutti itsestään. Huonosti nukutun yön jälkeen aamulla herätessä keuhkoissa tuntui sen verran raskaalta, että tein päätöksen olla starttaamatta lauantain kisaan. Ei auttanut astmalääkkeet tai muukaan tuohon oloon ja yskä palasi samanlaisena, kuin oli ollut alkuviikostakin.
Olin kuitenkin maksanut bussikyydistä kisapaikalle ja koska Jarkko oli menossa juoksemaan päätin lähteä paikan päälle. Lämpimästi vaatteita päälle ja hyvällä fiiliksellä matkaan muita kannustamaan. Joskus on vaan järkevämpi ottaa iisisti, kuitenkin kolmen viikon kuluttua edessä on Karhunkierros.
-T-
En sen enempää lähde avaamaan itse tapahtumaa kuin että yökisa ja myös päiväkisa oli molemmat jälleen kerran todella hyvin järjestetty ja reitti ei myöskään pettänyt. Yökisa on sellainen joka jokaisen on itse koettava joskus.
Eniten harmaita hiuksia ennen kisaa aiheutti kenkien valinta, koska oli luvattu ennätyskuivaa keliä. Tähän ongelmaan onneksi löytyi ratkaisu helposti, kun käytiin ennen kisaa Salomonin teltalla ja sieltä meille löytyi testiin Salomon S-Lab Speed 2-kengät. Kenkä toimi todella hyvin ja istui huvin sukkamaisuutensa takia. Kenkään pystyi luottamaan myös pimeillä poluilla ja alamäet tultiin jarruttelematta. Itse kisa meni kutakuinkin nappiin, juoksin liian kovaa siihen nähden, että lauantaina pystyisi vetämään kovaa ja liian hiljaa siihen nähden, että olisin päässyt alle tuntiin. Ainoat ongelmat liittyi verensokereihin, ennen starttia alle 12 ja nuoli alaspäin. Söin banaanin jotta ne pysyisivät hyvällä tasolla, mutta maaliin tullessa ne jo taas hipoivat pilviä.
Lauantaina oli hieman väsymystä ja oli hankaluuksia saada kone käyntiin. Lämmittelyt jäi aivan liian vähäiselle ja ekat kolme kilsaa meni aika unessa. Samoilla paikkeilla tuli onneksi pieni herätys, kun kävin sentin päästä katsomassa sitä Bodomin polkua, onko se todella niin kuivaa, kuin oli kerrottu. Kyllä se oli. Hyvin herätti nopea maastoutuminen niin henkisesti kuin fyysisestikin.
Tästä eteenpäin 16-17 kilsaan mentiinkin tasaista tallausta. Välillä ohittelin muita ja välillä muut ohitti minut. Jaloissa tosiaan huomasi, että oli perjantain kisa alla. Noin 17 km kohdalla tuli todella pahoja kramppeja sisäreisiin. En osaa sanoa oliko rasituksesta vai siitä, että koko päivän oli verensokerit ylhäällä eikä tullut tankattua muuta kuin nesteitä. Krampit kesti noin pari kilsaa, ylä- ja alamäet oli raskaita, mutta tasaisella helpotti hieman ja pystyi taas vetämään seuraavat mäet jonkinlaisilla juoksua muistuttavilla liikkeillä.
Yhteenvetona voin sanoa, että tyytyväinen olin jälleen kerran ja Bodomin reittiin pystyi luottamaan. Kyllä ne muta- ja suokohdat sieltä jälleen löytyivät vaikka kuivuudesta oli puhuttu.
Parannusta viime vuoteen tuli tuplalla 36 minuuttia. Perjantain kymppi meni aikaan 1:03:xx ja lauantai 21 km 2:27:xx. Aikoihin olen tyytyväinen ja vielä jäi reserviin vauhtia.
-J-
Kiitos Bodom Trail jälleen kerran hienoista järjestelyistä ja kiitos Salomon Suomi, että mahdollistitte osallistumisen tapahtumaan.
Bodom Trail starttasi myös tämän vuoden Buff Trail Tourin tuttuun tapaan ja tälläkään kertaa Bodom Trail ei pettänyt.
Meille Bodom Trail on kevään odotetuin tapahtuma, sillä siellä näkee aika hyvin mihin suuntaan talven treenit on vieneet. Vaikka ei mistään kärkisijoista kisaillakaan niin silti on kiva nähdä omaa kehitystä. Samalla se on ensimmäinen paikka missä näkee kaikkia polkujuoksututtuja, joihin on saanut tutustua vuosien varrella. On henkilöitä jotka on jo aiemmin nähnyt jossain tapahtumassa, mutta on myös heitä, jotka on ainoastaan somesta tuttuja. Nyt saa näillekin henkilöille "kasvot" ihan oikeasti. Oli kiva tavata ja vaihtaa muutama sana :)
 |
| Bodom Trail (kuva onevision.fi) |
Meidän Bodom Trail alkoi perjantaina illalla klo 22 startanneesta Bodom Nightista, jossa lähdettiin pimenevään iltaan otsalamppujen valossa. Kuten aiempinakin vuosina olimme nyt varanneet yöpymiset Helsingin keskustasta ja päästiin kisapaikalle tapahtumajärjestäjän bussikuljetuksella.
Paikan päällä Pirttimäessä näkyi jo heti tuttua porukkaa Salomonin teltalla. Oli muita ambassadoreja sekä Amer Sportsin porukkaa. Vaihdettiin kuulumiset, napattiin testikengät jalkaan ja alettiin pikkuhiljaa valmistautua lähtöön.
Omalta osaltani olin ollut kahden vaiheilla koko startin suhteen, koska vielä viikkoa aiemmin olin flunssan kourissa kurkkukivun ja tukkoisen nenän kanssa. Muuten olo oli jo ihan hyvä, mutta yskää oli jonkin verran ja toki nenä oli tukossa, mutta osin myös siitepölyn takia. Päätin lähteä tunnustelemaan miltä juoksu tuntuisi, aina voi keventää vauhtia.
Jättäydyin alkumatkasta suosiolla porukan keskivaiheille ja yritin välttää liian kovan startin. Parin kilsan kohdalla huomasin juoksevani noin minuutin kovempaa keskivauhtia kuin olin ajatellut. Kevensin hieman vauhtia ja aloin suosiolla kävellä isoimmat ylämäet. Jalka nousi ihan mukavasti ja reitti oli huomattavasti kuivempi kuin vuosi sitten, jolloin upposin polvia myöden mutaan ja suohon. Nyt lähes kaikki hiemankin kosteammat kohdat pystyi juoksemaan läpi tai kiertämään reunoja pitkin kuitenkaan joutumatta kovin paljon sivulle reitistä.
Jälleen sai huomata, miten tuo pimeässä juokseminen saa silmät ja korvat toimimaan huomattavasti skarpimmin. Kuulee lähes kaikki pienetkin äänet ja näkee polulla melkein kaikki juuret ja kivet. Tietysti, kun letkassa mennään tulee aika paljon seurattua edessä menevän askelta, mutta välillä juoksin yksinkin niin sai olla silmä tarkkana.
 |
| Bodom Night (kuva onevision.fi) |
Pari kilometriä ennen maalia jouduin hidastamaan vauhtia, koska alamäissä ja joka kerran ponnistaessa puunrungon tai isomman kiven yli iski pohjelihas kramppiin. Liian vähän nestettä tai liian huono alkulämmittely ilmeisesti laukaisi krampin. Toki voi olla, että tuo viikon takainen flunssakin vielä muistutti itsestään. Mutta joka askeleella, kun joutui vähänkin ponnistamaan enemmän, se iski lihakseen. Kevensin näissä kohdissa enemmän kuin olin alkumatkasta tehnyt. Vasta noin kilsa ennen maalia aloin juosta taas kovemmalla vauhdilla ja sain ihan kivan spurtin viimeisille sadoille metreille.
Maaliin tullessa olin 3 minuuttia viime vuoden aikaa edellä, kun puolivälissä olin ollut 10 minuuttia viime vuotta edellä. Olen kuitenkin tyytyväinen juoksuun ottaen huomioon olosuhteet.
Hotellille päästiin puolen yön jälkeen ja nukkumaan vasta yhden jälkeen. Jalat eli omaa elämäänsä koko yön ja yskä muistutti itsestään. Huonosti nukutun yön jälkeen aamulla herätessä keuhkoissa tuntui sen verran raskaalta, että tein päätöksen olla starttaamatta lauantain kisaan. Ei auttanut astmalääkkeet tai muukaan tuohon oloon ja yskä palasi samanlaisena, kuin oli ollut alkuviikostakin.
Olin kuitenkin maksanut bussikyydistä kisapaikalle ja koska Jarkko oli menossa juoksemaan päätin lähteä paikan päälle. Lämpimästi vaatteita päälle ja hyvällä fiiliksellä matkaan muita kannustamaan. Joskus on vaan järkevämpi ottaa iisisti, kuitenkin kolmen viikon kuluttua edessä on Karhunkierros.
-T-
En sen enempää lähde avaamaan itse tapahtumaa kuin että yökisa ja myös päiväkisa oli molemmat jälleen kerran todella hyvin järjestetty ja reitti ei myöskään pettänyt. Yökisa on sellainen joka jokaisen on itse koettava joskus.
Eniten harmaita hiuksia ennen kisaa aiheutti kenkien valinta, koska oli luvattu ennätyskuivaa keliä. Tähän ongelmaan onneksi löytyi ratkaisu helposti, kun käytiin ennen kisaa Salomonin teltalla ja sieltä meille löytyi testiin Salomon S-Lab Speed 2-kengät. Kenkä toimi todella hyvin ja istui huvin sukkamaisuutensa takia. Kenkään pystyi luottamaan myös pimeillä poluilla ja alamäet tultiin jarruttelematta. Itse kisa meni kutakuinkin nappiin, juoksin liian kovaa siihen nähden, että lauantaina pystyisi vetämään kovaa ja liian hiljaa siihen nähden, että olisin päässyt alle tuntiin. Ainoat ongelmat liittyi verensokereihin, ennen starttia alle 12 ja nuoli alaspäin. Söin banaanin jotta ne pysyisivät hyvällä tasolla, mutta maaliin tullessa ne jo taas hipoivat pilviä.
 |
| Bodom Night (kuva onevision.fi) |
Lauantaina oli hieman väsymystä ja oli hankaluuksia saada kone käyntiin. Lämmittelyt jäi aivan liian vähäiselle ja ekat kolme kilsaa meni aika unessa. Samoilla paikkeilla tuli onneksi pieni herätys, kun kävin sentin päästä katsomassa sitä Bodomin polkua, onko se todella niin kuivaa, kuin oli kerrottu. Kyllä se oli. Hyvin herätti nopea maastoutuminen niin henkisesti kuin fyysisestikin.
Tästä eteenpäin 16-17 kilsaan mentiinkin tasaista tallausta. Välillä ohittelin muita ja välillä muut ohitti minut. Jaloissa tosiaan huomasi, että oli perjantain kisa alla. Noin 17 km kohdalla tuli todella pahoja kramppeja sisäreisiin. En osaa sanoa oliko rasituksesta vai siitä, että koko päivän oli verensokerit ylhäällä eikä tullut tankattua muuta kuin nesteitä. Krampit kesti noin pari kilsaa, ylä- ja alamäet oli raskaita, mutta tasaisella helpotti hieman ja pystyi taas vetämään seuraavat mäet jonkinlaisilla juoksua muistuttavilla liikkeillä.
Yhteenvetona voin sanoa, että tyytyväinen olin jälleen kerran ja Bodomin reittiin pystyi luottamaan. Kyllä ne muta- ja suokohdat sieltä jälleen löytyivät vaikka kuivuudesta oli puhuttu.
Parannusta viime vuoteen tuli tuplalla 36 minuuttia. Perjantain kymppi meni aikaan 1:03:xx ja lauantai 21 km 2:27:xx. Aikoihin olen tyytyväinen ja vielä jäi reserviin vauhtia.
-J-
Kiitos Bodom Trail jälleen kerran hienoista järjestelyistä ja kiitos Salomon Suomi, että mahdollistitte osallistumisen tapahtumaan.
⇩⇩⇩⇩
Kommentit
Lähetä kommentti