Hyötyliikuntaa lomalla

Varmaan kaikilla kohta tulee ulos korvista kirjoitukset lomasta joka oli ja meni, mutta tämä liittyy myös liikuntaan osittain. 

Oltiin jo ennen lomaa miehen kanssa katseltu valmiiksi muutamia kohteita joita haluttiin lomalla nähdä ja mitä haluttiin tehdä.
Ennen lomaa olin ollut reilun kuukauden kuntoilematta sen keuhkokuumeen vuoksi joka hyökkäsi kimppuuni marraskuun alkupuolella. Tästä syystä en ottanut vastaan serkkuni ehdotusta lähteä salille aamuisin. 
Lomalla tuli liikuttua ihan kävellen aika paljon ja kun lämpöä oli se +27-+36 astetta melkein jatkuvasti, oli jopa kävelykin mun mielestä ihan tarpeeksi kuntoilua. 

Joulun aatonaattona lähdettiin mieheni kanssa Perthistä Hillary'sin satamasta aamulla puoli kahdeksalta lautalla kohti Rottnest Islandia, joka on noin 18 kilometriä Perthin rantaviivasta. Mukaan saatiin lainaksi serkkuni ja hänen miehensä polkupyörät, ettei tarvinnut maksaa pyörävuokria paikan päällä. 
Molemmille reput selkään ja menoksi.

Maisemissa ei valittamista






Ylämäkiä riitti





















Pakko sanoa, että oli todellakin hintansa arvoinen reissu. Saatiin toki lauttaliput halvemmalla kuin normaalihinta olisi ollut, sillä serkkuni mies oli saanut sähköpostiin paikallisen Group On tarjouksen, jolla liput saatiin lunastettua muistaakseni 58 AUD hintan/hlö. Mutta oltiin valmiita ennen tuota maksamaan ihan normaali hintakin.

Matka lautalla kesti noin 40 minuuttia eikä aaltojakaan ollut ihan hirveästi.
Lähdimme heti saarelle päästyämme pyöräilemään ensimmäistä vastaan tullutta tietä pitkin. Kartta onneksi saatiin napattua mukaan jostain, olisikohan ollut lauttarannasta. 



Saarella on pieniä järviä, lampia, jotain vesistöjä joissa on mineraaleja ja vesi näytti vaaleanpunaiselta ja rannassa näkyi kuivaa suolaa. 

Lisäksi maasto ei ollut lainkaan niin tasaista kuin olin ajatellut. Pyöräillessä meinasi välillä tulla hiki kun oli ylämäkiä vähän väliä, mutta onneksi myös vastapainoksi alamäkiä. 





Saaren luonto on äärimmäisen kaunista. On hiekkarantaisia lahdenpoukamia, kallioista jyrkännettä merelle, pensaita, puita, pari majakkaa ja vaikka mitä.
Saaren vesistöihin on uponnut myös useita laivoja, joiden hylkyjen paikat on mainittuina kartoissa ja joihin ihmiset sukeltelevat.



Vakioasukkaina saarella on käärmeitä, erittäin myrkyllisiäkin sellaisia, joista yhden sorttista nähtiin keskellä tietä luikertelemassa pakoon kaikkia pyöräilijöitä.


Toinen vakioasukas on quokka, minikengurun ja rotan sekoituksen näköinen pikkuotus. Aivan hellyttäviä, kun ne tulivat ihan viereen, kun pysäytimme pyörät varjoon juomataukoa ja aurinkorasvan lisäystä varten. Hyvä etteivät mieheni reppuun menneet. Joo, tuolloin tajusin, että eiväthän ne muuten tulisi, mutta turistit on opettaneet ne kerjäämään ruokaa. Sitä ne sieltä repusta halusivat.



Koko päivä kierreltiin saarta ja mentiin välillä edestakaisinkin. Uimassakin käytiin kerran. Vesi oli ensin aika viileän tuntuista, mutta lahdenpoukama jossa pulahdettiin veteen osoittautuikin ihan hyväksi uimapaikaksi loppujenlopuksi. Ei se vesi niin kylmää ollutkaan. 
Takaisin saarelta mantereelle lähdettiin illalla viimeisen, ylimääräisen lauttavuoron mukana klo 19.30. Ylimääräinen vuoro oli laitettu liikenteeseen, koska saarelle oli ollut niin paljon halukkaita lähtijöitä juuri tuona päivänä.
Seuraava lauttavuoro olisi ollut vasta joulupyhien jälkeen ja sinne jäikin aika paljon ihmisiä joulua viettämään. Vaikutti siltä, että siellä on paikallisilla loma-asuntoja, vähän niinkuin mökkejä.

Tuon päivän aikana pyöräiltiin yhteensä noin 50 kilometriä ja lämmintä oli noin +30 astetta. Vettä kului jokunen litra molemmilla. 
Siinä sitä hyötyliikuntaa, jota voisin harrastaa vaikka joka viikonloppu kun ilmat ja ympäristö olisi samanlaiset. Ei paljon täällä Suomen talvessa houkuta samanlainen matka..

Nyt vaan salitreeniä ja juoksulenkkejä kun sää sen sallii eikä ole liukasta.
Keväällä sitten pyöräkauppaan ja uusi harrastus kuvioihin!


Kommentit

Suositut tekstit