HCR2017 tunnelmia

(Yhteistyössä HCR ja SUL)

Maalissa voi hymyillä



Helsinki City Run 2017 juostiin lauantaina ihanassa aurngonpaisteessa ja fiilis oli korkealla.
Kyseessä oli ensimmäinen puolimaratoni tälle keväälle ja kesälle, pari vielä edessä. Kuten kaikki blogia seuraavat ovat jo kevään mittaan saaneet kuulla, en ihan ongelmitta ole saanut treenata, vaan useat flunssat maaliskuun alun jälkeen on piinanneet ja haitanneet treenejä. Melkein puolitoista kuukautta meni todella minimitreenimäärillä ja viikko sitten Bodom Traililla pääsin ekaa kertaa kunnolla juoksemaan, lukuunottamatta pääsiäisviikonlopun polkulenkkejä.
Vauhtisammakon treeneissä olen käynyt todella harvakseltaan ja kunnolliset terävät treenit on jääneet pois.
Olin kuitenkin tammikuussa saanut kutsun Suomen Urheiluliitolta lähteä mukaan HCR:lle ja tartuin tarjoukseen. Kävin tammikuussa HCR:n pressitilaisuudessa Helsingissä ja sain hieman esimakua siitä mitä tuleman pitää ja oli silloin jo todella kiva tavata muutamia muita bloggareita.
Pitkin kevättä pelkäsin, etten pääsisi mukaan juoksemaan, mutta pääsin kuitenkin :)

Lauantaina aamulla hypättiin auton kyytiin miehen ja kuopuksen kanssa ja ohjattiin auton nokka kohti Helsinkiä ja kisapaikkaa. Otin mukaan matkajuomisiksi urheilujuomaa ja hörpin sen hermostuksissani liian nopeasti ja läpihän se tuli aivan liian nopeasti. Puolessa tunnissa meni koko litra... Ehkä mä vielä joskus opin :D
Auto saatiin parkkiin jäähallin parkkikselle ja otettiin mun juoksukamat mukaan ja suunnattiin kohti Töölön Kisahallia, joka toimi HCR:n tapahtumakeskuksena ja josta sain juoksunumeroni ja tapahtumapaidan. Alkuun meinasin jo hermoilla, kun mun juoksunumeroa ei löytynyt numeron mukaisesta paikasta, mutta lopulta se löytyi. Numero oli VIP-osastolla, koska olin kutsuvieras, jota en edes ajatellut siinä vaiheessa. Yllätyksekseni sain myös tietää, että saan käyttää VIP-tiloja varusteiden vaihtoon ennen ja jälkeen juoksun, joka oli kiva lisä valmistautumiseen.
Tapahtumakeskuksessa oli myös tuote-esittelyjä ja yhteistyökumppaneiden pisteitä. Suhteellisen nopeaan käveltiin pisteet läpi, koska en ollut ajatellut ostaa sieltä mitään.

Osallistujapaketti haettu 


Vähän eväiden syöntiä ja tankkausta katsomossa ja sitten vaatteiden vaihto pukuhuoneessa. Tunnelma pukkarissa oli aika vaisu ennen juoksua. Osa mietti juoksuvarusteita, osa taktiikkaa ja jotkut vain ottivat rennosti ja tankkasivat viime hetken energiat.
Lähdin hyvissä ajoin kohti starttialuetta, jotta ehdin lämmitellä ennen juoksua hieman. Pikkuisen aistin itsessäni hermostuneisuutta ja meinasi sitä uskonpuutekin jossain vaiheessa iskeä. Tiesin, että en ole saanut treenata kunnolla, joten ennätystä en tule saamaan. Kuitenkin jossain pikkuisen oli uskoa siihen, että hyvin se juoksu menee.

Olin neljännessä lähtöryhmässä ja kun ensimmäinen ryhmä lähti matkaan tasan kello 15 oli meidän starttiaika klo 15:30. Ohjatut alkulämmittelyt ja sen jälkeen ryhmittäytyminen lähtökarsinaan. Pientä liikettä ja paljon puheensorinaa. Lopulta se lähtölaukaus tuli. Mies ja kuopus olivat heti lähdön jälkeen jalkakäytävällä vielä toivottamassa hyvää matkaa. Alkumatkasta ensimmäiset 5 km meni aika pitkälti isossa porukassa, mitä nyt letka pikkuhiljaa piteni. Välillä ohitin itse jonkun ja välillä joku tuli ohi. Kuten pitkin koko matkan.

Vähän alkulämpöä

Kohta mennään

Tästä lähtee!!!


Ensimmäisen juomapisteen jälkeen lenkki siirtyi asfaltilta hiekalle ja ihan kauhea pölypilvi nousi juoksijoiden lenkkareista. Itselläni oli välillä melkein hankala hengittää ja jouduin jo tässä vaiheessa hieman hidastamaan vauhtia. Lopulta pölykin laskeutui, kun alusta muuttui hieman kovemmaksi, vaikkakin edelleen mentiin hiekalla. Nyt kuitenkin juomapisteen kohdalla ottamani energiageeli tai joku muu alkoi kiertämään mahassa. Vatsaa poltti ja oli melkein huono olo. Päätin kuitenkin jatkaa juoskua niin kauan, kun vain pystyn. Pitkin Hietaniemen rantabulevardia juostessa ihailin maisemia ja yritin pitää mielen pois itse juoksusta. Seurasaaren ja Meilahden ohi juostiin välillä mäkistäkin reittiä kohti Pikku-Huopalahtea josta matka jatkui Haagan kautta Maunulan suuntaan. Ja mäkiä tuli vastaan edelleen hieman yllättäen. Seuraavalla juomapisteellä noin 10 kilsan kohdalla jätin geelin otamatta, mutta otin pisteeltä kourallisen rusinoita ja mukillisen vettä. Rusinoita pureskelin pikkuisen kerrallaan ja kannoin niitä nyrkissäni varmaan seuraavat pari kilometriä. Vatsassa väänsi taas, tai edelleen. Päätin kuitenkin jatkaa.
Aurinko lämmitti todella kuumana tai sitten se vaan tuntui erittäin kuumalta muutaman todella kylmän kevätpäivän jälkeen. Kiitin itseäni siitä, että olin päättänyt lähteä samalla varustuksella, kuin edellisenä viikonloppuna Bodom Traililla. Lyhythihainen juoksupaita ja shortsipituiset kompressiotrikoot. En koskaan ole tykännyt juosta kovinkaan lämpimässä säässä, koska musta tuntuu, että läkähdyn heti. Pakko alkaa treenaamaan enemmän lämpiminä päivinä, jotta lämpökestävyys paranee.
Maunulasta reitti kääntyi takaisin kohti Helsingin keskustaa ja reitti meni pääasiassa metsän keskellä, jossa oli hieman viileämpää ja profiili alkoi myös muuttua alamäkivoittoiseksi. Olin kuitenkin niin puhki jo tässä vaiheessa, etten saanut lisävaihdetta kehiin ja olin kerran vilkaissut sykemittarista keskivauhdin ja keskisykkeet. Vauhti oli liian hidas ja sykkeet... No, nehän mulla on aina korkealla ainakin kisatilanteessa. Tiesin, että en pääse kovinkaan lähelle omaa ennätystä, joten päätin vain nauttia juoksusta ja tsempata muita juoksijoita. Muutamalle huikkasinkin tsempit, kun näytti siltä ettei askel enää nouse. Muistutin, että enää muutama kilometri jäljellä. Ihana huomata, miten se askel ainakin hetkellisesti keveni joillakin.
Ruskeasuolla oli viimeinen juomapiste ja siitä oli maaliin enää reilu pari kilometriä. Nyt iskin kovempaa vaihdetta päälle, ainakin luulin niin. Vauhti laski ensin juuri ja juuri alle 6 min/km, mutta viimeinen kilomteri menikin alle 5 min/km vauhtia parhaimmillaan 4,04 min/km.
Lopulta edessä näkyi Auroran kävelysilta, jonka päältä lähdettiin juoksemaan alamäkeä kohti Telia 5G stadionia ja maalia. Tiesin, että mä selvisin tästäkin tuskien taipaleelta maaliin.

Muutama metri vielä

Vielä vähän matkaa

Maalissa!!! 


Aika ei ollut hyvä, 8 minuuttia omasta ennätyksestä, mutta mä selvisin! Kello näytti aikaa 2:06:13. Epäilin itseäni ennen starttia, monta kertaa matkan varrella, mutta päätin, etten jätä kesken ennen kuin on pakko. Ei tarvinnut tukeutua Ventolineen tai mihinkään muuhunkaan kuin veteen, urheilujuomaan ja rusinoihin. Vatsaväänteet jatkui vielä maaliintulon jälkeen ja kotimatkallakin. Vasta pari-kolme tuntia juoksun jälkeen ne loppuivat. Nilkka, joka oli koko viikon ollut turvoksissa ei edelleenkään särkenyt ja turvotuskin oli laskenut kokonaan. Pieni mustelma muistutti kolahduksesta.

Kevään eka puolikas. Hyvinhän se meni, kun ottaa huomioon olosuhteet. Tästä on hyvä jatkaa kohti seuraavaa puolikasta, joka on 5 viikon kuluttua Forssassa. 2 viikkoa sen jälkeen Paavo Nurmi maratonilla puolikas ja siitä 2 viikon päästä kesän kohokohta, Nuts2017 Ylläksellä ja 30 km tunturijuoksua. Nyt pari päivää palauttelua kävely- ja pyöräilylenkeillä ja sitten taas kohti uutta nousua. Ruokavalio kohdilleen, lihaskuntotreeniä ja paljon kilometrejä, kehonhuoltoa ja lepoa. Kaikki ylimääräinen saa jäädä odottamaan myöhempää :)

Pakko vielä mainita, että tapahtuma oli järjestetty todella hyvin! Meitä juoksijoita oli lopulta ilmeisesti ilmoittautunut noin 10 000 ja meidät oli jaettu 10 eri lähtöryhmään, joka takasin sen ettei pahempia ruuhkia tullut missään vaiheessa reitillä tai juomapisteillä.
Palvelut toimivat todella hyvin, toimitsijat takasivat juoksurauhan risteysalueilla ja kaiken toimivuuden kisapaikalla, suuri kiitos heille kaikille! Myös kannustusjoukkoja oli matkan varrella, vaikkakin osa niistä oli todella pieniä tai hiljaisempia, mutta kaikkien kannustus oli tarpeen. Itselläni jäi parhaiten mieleen New Balancen kannustuspiste. Siinä vaiheessa alkoi voimat jo olla ihan loppu, mutta jotenkin vaan sain taas lisää puhtia.



Kaikin puolin onnistunut tapahtuma ja omalta osaltani nyt jälkikäteen ajateltuna ihan ok suoritus ja reittikin oli kiva kaikkine mäkineen ja kauniine maisemineen. Ehkä taas ensi vuonna uudestaan :)

Kommentit

  1. Hieno juoksu ja upea asenne! Ei pienet vatsanväänteet lannista :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos 😊 Tästä on hyvä jatkaa treenejä kohti seuraavia koitoksia 😊

      Poista
  2. Kiva rapsa, vaikka kaikki ei mennytkään niinku Stömsössä 😜 Näitä tunnelmia lukiessa tulee niin kova hinku HCR:lle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva kun tykkäsit :)
      Ei muuta kuin mukaan vaan ensi vuonna :D

      Poista
  3. Hieno juoksu varsinkin, kun valmistautuminen ei ihan optimaalisesti sujunut! Sitten vaan kohti uusia tapahtumia. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Jonna :) Vähän jäi hampaankoloon, mutta pitää olla itselle vähän armollinen. Ja tästä on suunta vain parempaan :)

      Poista
  4. Vaikka en sinua henkilökohtaisesti tunnekaan niin blogin seuraamisen kautta seurasin sinun juoksun etenemistä kotoa koneelta käsin, samalla kun mieheni ja muutama ystävä oli myös juoksemassa. Itse en sitten lopulta lähtenyt kun oli maaliskuussa keuhkokuume.
    Ehkä lähden sinne Forssaan Suvi-ilta juoksuun puolikkaalle :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kun kiva kuulla Minna! Ihana, kun joku itselle tuntematon on seurannut juoksua, lämmittää mieltä ja antaa puhtia treenihin :)
      Toivottavasti pääset pikkuhiljaa treenailemaan ja mukaan Forssaan juoksemaan! Itse sairastin keuhkokuumeen reilu kolme vuotta sitten talvella ja aika kauan meni ennen kuin olin taas juoksukunnossa.
      Tsemppiä!

      Poista

Lähetä kommentti

Suositut tekstit