#TBT Matkailu avartaa - Italia

Verona - Firenze - Modena/Maranello

Yleensä kirjoitan blogissa liikkumisesta, ravinnosta ja kaikesta sen ympärillä, mutta ajattelin näin kesän kolkuttaessa ovella kertoa vähän meidän ulkomaan reissuista myös. Kesällä kun vietetään kesälomaa ja yleensä viimeistään näihin aikoihin mietitään ja varaillaan lomamatkoja, niin haluan jakaa omia kokemuksia.
Aloitan meidän ensimmäisestä yhteisestä ulkomaanreissusta maaliskuussa 2010, joka suuntautui Pohjois-Italiaan.

Matkaan lähdettiin Helsinki-Vantaalta ja ensimmäinen välilasku oli Munchenissa, josta jatkettiin Veronaan. Munchenin kentällä päästiin linja-autokyydillä terminaalista koneelle ja koneessa istuessamme naureskeltiin propellikonetta, joka seisoi kentän laidalla, että tuolla olisikin mielenkiintoista päästä lentämään. Mutta hymy hyytyi hetken kuluttua, kun bussi tosiaan kaarsi kyseisen 60 paikkaisen pikkukoneen viereen.
Katseltiin kanssamatkustajia, joista suurin osa oli työmatkalaisia jotka ilmeisesti kulkivat tätä väliä harva se päivä. He eivät olleet yhtään hämmästyneitä, vaan näytti olevan ihan arkea tuollainen kone. No, kerrankos sitä matkustetaan tämänkin kokoisella koneella, kai sekin ilmassa pysyy.
Itse lentomatka oli lopulta todella mieleenpainuva ja aika upea kokemus. Kone lensi sen verran matalalla, että nähtiin pieniä vuoristokyliä ihan läheltä ja viimeistään siinä vaiheessa, kun kone lensi Alppien välissä Gardajärven yllä, en saanut sanaakaan sanottua ihailultani. Pienen miinuksen kokemukseen toi nainen, joka oli erittäin ilmeisesti lentopelkoinen. Hän käveli pitkin koneen käytäviä ja syöksyili ikkunasta toiseen ja välillä melkein muiden syliin,  samalla kovaan ääneen jotain italiaksi selittäen ja täristen.

Verona


Lentomatkasta selvittiin hyvin ja päästiin lopulta laskeutumaan Veronaan. Hotelli löytyi taksin avulla helposti ja hotellikin oli ihan ok.
Pari ensimmäistä päivää kierreltiin Veronaa ristiin rastiin kävellen, tutustuttiin nähtävyyksiin ja nautittiin kevään lämmöstä. Vaikka oli maaliskuun alku, oli lämpötilat välillä lähes 20 asteessa, pääasiassa noin 15 asteen tietämillä.
Veronan ehkä tunnetuin nähtävyys on pikkukujalta löytyvä Romeosta ja Juliasta tuttu Julian parveke. Pienellä sisäpihalla pieni parveke. Muutenkin Veronan vanhan kaupungin alue, jossa lähes kaikki nähtävä sijaitsee, on aika pieni. Sen kävelee läpi ja ympäri päivässä. Kuitenkin italialaiskaupungin tunnelmasta voi nauttia päiviä, varsinkin kun keli on kohdillaan.

Arena, Verona

Julian parveke, Verona


Veronasta otettiin paikallisjunan kyyti Bolognan kautta Firenzeen. Maisemat junamatkan varrella oli todella kauniita. Onneksi valittiin hitaammin kulkeva paikallisjuna, niin ehdittiin näkemään enemmän. Itse junamatkustuksen kanssa oli toki pieniä mutkia matkassa. Tai oikeastaan pieniä säätöjä tuli eteen. Veronasta kun lähdettiin matkaan, saimme liput tiskiltä ja nainen kertoi, että juna lähtee kahden minuutin kuluttua. Kertoi myös laiturin, mutta kun tultiin laiturille, kertoi paikallinen mies, että Bolognan juna lähtee vastakkaiselta puolelta. Ei muuta kuin juoksuksi jotta ehditään mukaan. Onneksi asema on pieni ja tuohon laiturinvaihtoon meni ehkä puoli minuuttia ja ehdittiin junaan melkein hyvissä ajoin.
Bolognassa vaihdettiin junaa ja juna lähti kohti Firenzeä.
Firenze on todella kaunis kaupunki, mutta huomaa, että se on turistikaupunki. Pari päivää kierreltiin kaupunkia ihastellen rakennuksia ja tietysti Ponte Vecchiota, maailman ehkä yhtä kuvatuimpaa siltaa. Ja olihan se hieman erilainen silta pienine rakennuksineen. Firenzessä mieheni söi ehkä elämänsä parhaan pihvin. Itse taas muistan vieläkin pienessä ravintolassa aivan Cattedrale di Santa Maria del Fioren vieressä syömäni pasta-annoksen, täydellinen.

Santa Maria del Fiore, Firenze

Ponte Vecchio, Firenze


Ja koska Italiassa ollaan ja vielä tässä osassa maata, oli seuraavaksi etapiksi valikoitunut Modena. Miksi Modena? No koska sieltä pääsi noin puolen tunnin bussikyydillä Maranelloon, punaisten autojen kotikylään.
Kun lähdimme junalla Firenzestä kohti Modenaa, kerrottiin meille rautatieasemalla, että ostamamme liput tulee myös leimata ennen junaan nousua. Ai jaa? Oltiin siis matkustettu Veronasta Firenzeen yhden pysähdyksen kautta leimaamatta lippuja.. Onneksi lipuntarkastajaa ei näkynyt noilla etapeilla :D En tiedä olisiko turisti-selitys mennyt läpi vai olisiko tullut sakot.
Modenassa saatiin huomata, että italialaisten kadun nimissä ja katujen kulkusuunnissa ei ole mitään logiikkaa. Koska juna-asemalta oli vain kivenheitto, vajaa kilometri hotellille, ajattelimme kävellä kauniissa kevätsäässä. Hotelli sijaitsi kadulla nimeltä Via Emilia Est. Ihan keskustassa heti asemalta tullessa tuli vastaan katu Via Emilia. Ajattelimme, että tuo Est on joku lisä, jota ei vaan näkynyt niissä harvoissa katukylteissä jotka näimme. Aloimme talon numeroiden perusteella suunnistamaan. Ok, tuohon suuntaan ne näyttävät kasvavan. Lähdettiin kävelemään. Reilun puolen tunnin kävelyn jälkeen alettiin miettiä, että miksei oikeaa numeroa tule vastaan. Numerot loppuivat kesken ja kadun nimikin muuttui. Astuttiin paikalliseen kahvilaan ja kysyttiin apua. Myyjä katsoi meitä hieman hämillään ja kysyi ensimmäiseksi, oletteko kävellen. Joo ollaan.. No, saatte kävellä noin 45 minuuttia toiseen suuntaan takaisin... Selitti myös kadun nimien logiikan. Keskustassa katu oli nimeltään Via Emilia, siitä yhteen suuntaan lähti Via Emilia Est ja toiseen suuntaan Via Emilia Ovest. Ja mehän oltiin lähdetty Ovest-suuntaan vaikka piti lähteä aivan päinvastaiseen suuntaan.
Ei muuta kuin kävelemään takaisin päin. Hieman alkumatkasta vielä nauratti, mutta kun päästiin takaisin keskustaan jossa katu oli Via Emilia, alkoi kaatosade. Enää ei naurattanut.
Lopulta löydettiin hotelli ja siellä katsottiin meitä hieman pitkään. Kaksi uitettua rottaa rinkat selässä kävelee viiden tähden hotellin aulaan ja kertoo, että heillä on huonevaraus kahdeksi yöksi. Viiden tähden hotelli siksi, että kaikki muut kaupungin hotellit oli juuri noilta öiltä täyteen buukattu jonkun lääkärikonferenssin takia. Onneksi varattiin huone jo kotimaassa ettei jääty taivasalle kaatosateessa :D
Saatiin huone lopulta ja päästiin vaihtamaan vaatteet. Ajatuksena oli ollut kierrellä Modenaa illan aikana ja istua johonkin syömään rauhassa, mutta kaatosade ei hellittänyt, joten päädyttiin hotellin vieressä olevaan pizzeriaan syömään nopeasti ja palattiin hotellille.
Seuraavana aamuna hypättiin bussin kyytiin ja ajettiin Maranelloon. Pienen pieni kylä keskellä Italian maaseutua. Bussin kyydistä pois hypättyämme tiedettiin kuitenkin, että oikeassa paikassa ollaan, koska moottorin jylinä kuului sen verran hyvin. Ja oltiin me ohitettu pari sataa metriä ennen pysäkkiä myös ne kuuluisat tehtaanportit. Saavuttiin Maranelloon sopivasti lounasaikaan ja vastaan tuon parinsadan metrin matkalla tuli useampi moottoreita murisuttava punainen Ferrari. Jostain sivusta kuului tehtaan testiradan äänet. Joku ihan selvästi oli päässyt testaamaan Ferraria rata-ajossa.
Koska taas alkoi sataa vettä, onneksi vain tihkuen, päätettiin mennä suoraan museon puolelle. Ja pakko myöntää, että kyllä kannatti matkustaa Modenaan ja Maranelloon pariksi päiväksi tuon käynnin takia. Suomalaisena sai olla ylpeä, kun seisoi Kimin vuoden 2007 mestaruusauton vieressä. Ja olihan siellä paljon muutakin nähtävää kuin formula-autot. Lottovoittoa odotellessa ;)

Ne kuuluisat tehtaanportit, Maranello


Se mestaruusauto vuodelta 2007, Maranello

Keltainen auto, Maranello

Maranellon ja Modenan vierailun jälkeen matkattiin vielä pariksi päiväksi takaisin Veronaan, josta oli lento takaisin kotiin.
Tällä matkalla siis mentiin ensimmäistä kertaa koko reissu omatoimisesti ja opittiin paljon. Ainakin se muistetaan tästä lähtien, että junaliput tulee leimata ennen kuin nousee junaan ja tarkista aina kadun nimet kahteen kertaan, kysy paikallisilta ennen kuin lähdet määrätietoisesti tarpomaan eteenpäin :D

Tällä reissulla ihastuttiin italialaiseen kulttuuriin, elämäntyyliin ja tietysti ruokaan niin paljon, että ollaan käyty jo toinenkin Italian reissu ja syksyllä on edessä kolmas. Tämä tuleva reissu sisältää myös näitä punaisia autoja, mutta toivon mukaan ne ovat silloin liikkeellä :)

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Fatbike eli läskipyörä on varma valinta maastoon kuin maastoon

Tärkeimmät saliliikkeet juoksijalle

Viikon treeninä vauhdikas puolimaraton