Työmatkapyöräilyn hyödyt

Nyt kun viimeisetkin lomien rippeet on ohi ja arki alkanut niin olisi helppo vaan aamusta lähteä töihin autolla tai bussilla. Mutta harvemmin niin teen vaan usein menen työmatkat pyörällä, kesät ja talvet ja melkein kelillä kuin kelillä. Pahimmilla sateilla jää toki väliin ja samoin talvella pahimmilla pakkasilla tai pääkallokeleillä. Töihin siis menen pyörällä mikäli se vain mitenkään on mahdollista.



Miksi sitten pyöräilen töihin enkä kulje bussilla tai autolla?


  • Omaa aikaa. Mikäs sen mukavampaa kuin hetki aikaa olla omissa ajatuksissa ja latautua työpäivään tai toiseen suuntaan mennessä päästää päivän höyryt pois mielestä. 
  • Hyötyliikunta. Vaikka liikun paljon ja osin tavoitteellisestikin niin kyllähän tuo noin 12 km per suunta myös tukee tuota
  • Päivä käynnistyy rennosti ja mielentila on parempi kuin jos kulkisin autolla
  • Reisilihakset pääsevät töihin. Tämä taas kuluttaa energiaa ja kaloreita sekä vilkastuttaa sydämen ja verenkiertoelimistön toimintaa
  • Koska meillä on käytössä vain yksi auto joka on useimmiten miehen käytössä työn takia joudun itse turvautumaan julkisiin tai pyörään. Ja jos suoraan työpäivän jälkeen olen menossa vetämään pt-ohjausta tai juoksuohjausta on pyörä hyvä keino päästä paikasta A paikkaan B sujuvasti ja nopeammin kuin julkisilla. 


Millaisella pyörällä sitten voi kulkea työmatkoja vuoden ympäri? 


Aiemmin omistin kaksi pyörää, Tunturin fitnesshybridin, joka vastasi käyttötarkoitukseltaan hybridiä, mutta omasi maantiepyörän keveyden. Tähän pyörään ostin myös nastarenkaat talvikelejä varten ja niillä pääsikin hyvin menemään läpi vuoden. Tosin aivan pahimmilla pääkallokeleillä en lähtenyt matkaa taittamaan.
Tunturin rinnalle ostin noin puolitoista vuotta sitten maantiepyörän, joka oli edullinen peruspyörä ja jolla pääsi tekemään nopeampaakin lenkkiä juoksun tueksi. Siinä sai ajoasennon paljon taloudellisemmaksi ja jaksoi vähä pidempiäkin lenkkejä kuin peruspyörällä.
Koska miehellä oli myös pari polkupyörää varastossa, fatbike ja maantiepyörä, alkoi varastotilaa olla liian vähän. Ensin mietin, että kummalla pyörällä kuljen mielummin ja enemmän. En pystynyt tekemään päätöstä, koska työmatkoihin huonommalla kelillä oli Tunturi parempi ja kesäkelillä maantiepyörä. 


KONA ROVE NRB DL


Lopulta päädyttiin miehen kanssa siihen, että myydään maantiepyörät ja Tunturi pois ja ostetaan tilalle kunnolliset cyclocrossit, joilla voi surutta polkea myös kurakelillä ja talvella, maantiellä ja soratiellä. 
Katselin itse netistä paljon erilaisia vaihtoehtoja, mutta koska aiempaa kokemusta cycloista ei ollut oli pakko lähteä käymään kivijalkaliikkeessä, joka on muutenkin paras tapa ostaa uusi polkupyörä. Työpäivän jälkeen kävelin sisälle liikkeeseen, jossa oli laaja valikoima erilaisia pyöriä ja tietämättä niistä mitään kiertelin aikani katsomassa. Tietysti olin pahimpaan mahdolliseen aikaan liikkeellä, pyöräilykelit oli juuri alkaneet ja moni muukin oli samalla asialla. Lopulta myyjä pääsi luokseni ja kysyi, että mihin tarkoitukseen pyörä tulee. Kerroin, että aika laajaan käyttöön, mutta mihinkään jyrkemmille tai hankalamaastoisille poluille en lähde. 
Samantien myyjä osasi suositella paria eri mallia. Oman hankaluutensa oikean pyörän löytämiseen toi pituuteni, tai lyhyyteni, miten sen nyt ilmaisee. Toinen malleista tuntui hieman hankalalta, ei meinannut löytyä sopivaa ajoasentoa. Mutta toinen taas tuntui heti hyvältä. Siinä oli jopa parempi ajoasento kuin maantiepyörässäni. Päätös oli siis aika helppo tehdä.

Päädyin ostamaan Kona Rove NRB DL:n, joka on esitteen mukaan sekoitus maantiepyörää, gravel-pyörää ja cycloa. Väritys pyörässä on huomattavasti hillitympi kuin mitä olin ajatellut, mutta tykästyin siihen silti.

Millainen pyörä se sitten oikein on? Tässä hieman dataa:


Runkokoot 46 cm-58 cm

Runko:
Kona 6061 Aluminum Butted 
Etuhaarukka:
Kona Full Carbon Flat mount CX Race Disc 
Kammet:
Shimano RS510 
Eturattaat:
34/50t 
Takapakka:
Shimano 105 11-32t 11spd 
Keskiö:
Shimano 68mm 
Vaihtajat ja vivut:
Shimano 105 / Ultegra 
Jarrut:
Shimano Hydraulic Flat Mount 
Jarrukahvat:
Shimano Hydraulic 
Ohjainlaakeristo:
FSA No. 57SC 
Ohjaustanko:
Kona Road 
Satula:
WTB Volt Comp 
Kiekot:
WTB Asym i23 TCS vanteet Formula 100x12mm / 142x12mm navoilla 
Renkaat:
WTB Horizon Road Plus TCS 650x47c 
Paino:
n.11 kg

Oma pyöräni on siis 2018 vuoden mallia ja runkokoko on 50. Sopii siis hyvin tällaiselle pienikokoisellekin pyöräilijälle. Muutamia pidempiäkin lenkkejä on tullut pyöräiltyä ja hyvin jaksoi pitää asennon ilman, että selkä olisi väsynyt.
Työmatkoilla tämä on toiminut hyvin vaikka matkalla on sekä asfalttia, että soratietä. Ja hyvänä vinkkinä kaikille vähänkin pidempiä matkoja pyöräileville; ostakaa lukkopolkimet ja pyöräilykengät! Ne tuovat niin paljon lisää pyöräilyyn ja pääset samaan vauhtiin huomattavasti kevyemmällä työllä.

-T-

                                                                       Seuraa myös
⇩⇩⇩⇩
IG
Facebook

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Fatbike eli läskipyörä on varma valinta maastoon kuin maastoon

Tärkeimmät saliliikkeet juoksijalle

Viikon treeninä vauhdikas puolimaraton