Välipäivien polkujuoksua
Joulu vietettiin rauhallisissa tunnelmissa kotona ja rauhoitettiin tekemiset kokonaan. Ei pakko tehdä mitään muuta kuin syödä ja olla. Mutta aikansa kaikkea ja jo tapaninpäivänä käytiin salilla tekemässä treeni. Sama suunnitelma oli monella muullakin ja salilla oli ruuhkaa enemmän kuin kauppakeskuksen käytävillä seuraavana iltana.
Perjantaina kävin vetämässä muutamat saliohjaukset ja illalla vielä kevyellä lenkillä. Alkoikin jo kaivata lenkkejä ulkoilmassa, vaikka sää ei olekaan mikään ihanan talvinen.
Sunnuntaina lähdettiin lähes heti aamupalan jälkeen kohti Lietoa ja uusia juoksupolkuja. Jarkko oli joskus käynyt siellä päin mäkitreenissä, mutta itse en ollut käynyt kuin Parmaharjun parkkipaikalla kääntymässä joitain vuosia sitten.
Heti alkuun päästiin testaamaan ylämäkijuoksua tai no, lämmiteltiin kävellen. Tuolla Parmaharjun alueella kulkee luontopolku, jota mekin lähdettiin seurailemaan. Ensin noin 7 km lenkki ja sen jälkeen vielä 5 km lenkkiä, joka oli osittain samaa tuon ensimmäisen kanssa.
Luultiin, että polut olisi olleet todella kuraiset ja märät, mutta aika hyvin ne oli kuivuneet jo parin viime viikon sateiden jäljiltä. Liukasta tosin oli kallioilla ja osittain myös hiekkatie-osuuksilla.
Polut olivat sopivan helppokulkuisia, mutta paikoin löytyi myös haastetta. Oli kalliota, kiveä, juurakoita ja kosteikkoja. Jopa pienen puron pieni putouskin bongattiin. Vielä vähän lunta tuohon maisemaan niin olisi vieläkin kauniimpaa.
Pari tuntia ja lähes 13 km tuli taivallettua tällä kertaa. Ja koska tarkoitus oli pitää lenkki kevyenä, pidettiin myös kuvaustaukoja ja käveltiin samalla, kun tankattiin hieman energiaa.
Kyllä vaan metsässä on rauhallista ja kaunista!
Perjantaina kävin vetämässä muutamat saliohjaukset ja illalla vielä kevyellä lenkillä. Alkoikin jo kaivata lenkkejä ulkoilmassa, vaikka sää ei olekaan mikään ihanan talvinen.
Sunnuntaina lähdettiin lähes heti aamupalan jälkeen kohti Lietoa ja uusia juoksupolkuja. Jarkko oli joskus käynyt siellä päin mäkitreenissä, mutta itse en ollut käynyt kuin Parmaharjun parkkipaikalla kääntymässä joitain vuosia sitten.
Heti alkuun päästiin testaamaan ylämäkijuoksua tai no, lämmiteltiin kävellen. Tuolla Parmaharjun alueella kulkee luontopolku, jota mekin lähdettiin seurailemaan. Ensin noin 7 km lenkki ja sen jälkeen vielä 5 km lenkkiä, joka oli osittain samaa tuon ensimmäisen kanssa.
Luultiin, että polut olisi olleet todella kuraiset ja märät, mutta aika hyvin ne oli kuivuneet jo parin viime viikon sateiden jäljiltä. Liukasta tosin oli kallioilla ja osittain myös hiekkatie-osuuksilla.
Polut olivat sopivan helppokulkuisia, mutta paikoin löytyi myös haastetta. Oli kalliota, kiveä, juurakoita ja kosteikkoja. Jopa pienen puron pieni putouskin bongattiin. Vielä vähän lunta tuohon maisemaan niin olisi vieläkin kauniimpaa.
Pari tuntia ja lähes 13 km tuli taivallettua tällä kertaa. Ja koska tarkoitus oli pitää lenkki kevyenä, pidettiin myös kuvaustaukoja ja käveltiin samalla, kun tankattiin hieman energiaa.
Kyllä vaan metsässä on rauhallista ja kaunista!
⬥IG⬥
⬥Facebook⬥
Kommentit
Lähetä kommentti