Heleä Training

Kotona flunssan kourissa maatessa on kiva saada hyviä uutisia. Ensi syksynä juostaan Berliinissä! Kerroin aiemmin, että ilmoitin itseni ja mieheni Berliinin maratonin arvontaan. Arvontaan ilmoittautuminen päättyi jo viikkoja sitten ja tänään alkoi tulla ilmoituksia hyväksytyille. Jo aamupäivästä lähtien sai lukea somessa ketkä pääsevät ja ketkä eivät. Itse jännitin koko päivän ja olin jo melkein luopunut toivosta, koska viime vuonna meille tuli sekä Lontoon maratonilta, että Berliinistä hylkäävä vastaus. Ilmoitin meidät joukkueena eli joko molemmat pääsevät tai ei kumpikaan. Samoin tein viime vuonna.  Mies oli juuri tullut töistä ja itse makasin sohvalla, kun mies hihkaisi, että "jaha me lähdetään ens syksynä Berliiniin"! Oli pakko avata omakin sähköposti ja siellä se oli, myöntävä vastaus. Ensin valtasi kauhu, sehän tarkoittaa sitä, että ens syksynä juoksen maratonin... Edellinen ei mennyt lainkaan putkeen Tallinnassa vuosi sitten. No, ainakin pitäisi tulla oma e...

Viikko 47 alkaa olla lopuillaan ja samoin myös marraskuu ja kohta koko tämä vuosi. Meille tuli jo vähän jouluakin kotiin Paljon on taas menneeseen vuoteen mahtunut tapahtumia, on onnistumisia ja pettymyksiä, mutta niin kai pitääkin olla. Eihän sekään kiva olisi jos kaikki onnistuisi täydellisesti. Kompastusten kautta sitä myös oppii arvostamaan niitä onnistumisia eri tavalla. Tällä viikolla olen viimein taas päässyt liikkumaan vähän edellisviikon kuumeilun jälkeen. Alkuviikko meni kehoa huoltaessa venytellen, rullaten ja hieronnassa käyden. Torstaina uskalsin lähteä kokeilemaan omaa kevyttä lenkkiä ja se menikin yllättävän mukavasti. Olin päättänyt mennä lyhyen ja kevytvauhtisen lenkin ja onnistuin pitämään jopa vauhdin sopivana. Sykkeet toki oli vielä korkealla, mutta niinhän ne aina :D Puolet matkasta meni todella kovassa vastatuulessa ja välillä sain puskea oikein kunnolla eteenpäin. Olin taktikoinut lenkin siten, että tuo vastatuuli oli alkumatkasta ja loppumatkasta myötä...

Sain aiemmin syksyllä mahdollisuuden päästä yhteistyön kautta testaamaan Sudio Swedenin    langattomia Regent-kuulokkeita ja kerroin niistä jo aiemmin täällä . Nuo langattomat kuulokkeet ovat toimineet todella hyvin treenatessa, ei niitä häiritseviä johtoja lainkaan ja puhelimen voi jättää pois taskusta tai Flipbeltistä. Jopa kuopus on sellaisia itselleen himoinnut niiden kauniin ulkonäön ja hyvän äänenlaadun takia. Nyt pääsin yhteistyön kautta testaamaan vielä heidän toista tuotettaan, langattomia Tre-nappikuulokkeita . Nämä pienemmät kuulokkeet mahtuvat hyvin mukaan käsilaukkuun, joten jos otan mukaan pienemmän käsilaukun, voin silti ottaa kuulokkeetkin mukaan. Samoin ne mahtuvat hyvin pyöräilykypärän alle ja viileiden kelien saavuttua juostessa pipon alle. Sudio Tre Sudio Tre Mikä näistä Tre-kuulokkeista sitten tekee niin loistavan valinnan? * istuvat varmasti * kestävät hikeä ja kosteutta * Bluetooth 4.1 * akunkesto jopa 9+ tuntia aktiivisena ...

Treenimotivaatio voi usein olla kadoksissa, mutta onneksi on keinoja miten saada se takaisin. Koska olemme kaikki yksilöitä ja erilaisia, on meillä varmaan kaikilla omat keinomme treenimotivaation palauttamiseen. Olen joskus aiemmin kertonut, että omalta osaltani toimii hyvin uudet treenivaatteet . Ehkä hieman materialistista, mutta toimii. Ja kyllähän hyvin istuvat treenivaatteet on mukavammat kuin roikkuvat verkkarit, ainakin mun mielestä. Samoin uutta motivaatiota treeniin saan uusista treeniohjelmista . Salilla ohjelmaa tulee vaihdettua muutaman kerran vuodessa. Ja se on hyvä muutenkin vaihtaa kuin vain motivaation takia, koska jos tekee liian kauan samoja liikeratoja ja sarjoja on vaarana, että lihakset laiskistuvat. Niillä on hyvä muisti ja voisi melkein sanoa, että ne tylsistyvät jos joutuvat tekemään samanlaista treeniä koko ajan. Mistä muusta sitten saan motivaatiota?  Viime aikoina, ehkä viimeisen vuoden ajan olen alkanut ahmimaan liikunta-aiheista kirjallisuutta...

Ravinto, tuo ihmisen polttoaine. Oikealla ravinnolla ja ruokarytmillä jaksat paremmin ja voit hyvin. Vitamiineista virtaa Liikunnan myötä olen viimeisen viiden vuoden aikana alkanut kiinnittää entistä enemmän huomiota siihen mitä syön ja milloin. Toki sallin itselleni myös herkuttelun. Arkena, kun on työpäivä edessä, on aamupala lähes poikkeuksetta samanlainen. Lounaan syön työpaikan ruokalassa ja pakko myöntää, että meitä hemmotellaan sen suhteen. Meillä on erittäin maittavat lounaat ja vaihtoehtoja on joka päivälle useita. Välipalana useimmiten töissä on smoothie, jonka teen aamulla samalla, kun aamupala valmistuu. Helppo, nopea ja terveellinen välipala, joka miehenkin on helppo ottaa mukaan töihin ja juoda vaikka autossa asiakaskäyntien välissä. Itse nautin tuon smoothien iltapäivällä, koska aamupalan syön noin klo 7 aikaan ja lounas on jo klo 11. Aamupäivällä syön usein kourallisen manteleita tai pähkinöitä. Jokin aika sitten ostin Ruohonjuuresta lakritsajauhetta ja maus...

Se tunne, kun itse makaat kotona sohvalla seuranasi kupillinen Finrexiniä ja Netflix, josta ei tunnu löytyvän mitään katsottavaa ja miehesi laittaa Instaan kuvan palmuista ja auringosta sekä saatesanaksi Sevilla... Rodoksen rannalla juoksemassa vuosi sitten Voisin sanoa olevani pikkuisen kade tuosta auringosta ja varmasti lämpöisemmästä kelistä kuin mikä meillä täällä kotona on. Kyllä meilläkin aurinko välillä pilkistelee pilvien raosta, mutta siitä saadaan nauttia enintään vartin ajan vuorokaudessa. Lisäksi saan nauttia siitä vain ikkunan läpi, koska olen ylläri ylläri taas ollut kuumeessa keskiviikko-iltapäivästä lähtien. Ainoastaan pakolliset koiran lenkitykset on tehtävä, mutta hyvää se raitis ilma tekee kuumeisellekin, kunhan muistaa pukea tarpeeksi. Kovin pitkiä lenkkejä ei kaveri saa, koska yksinkertaisesti ei vaan jaksa kävellä. Eilen illalla kuume vielä nousi ja yöllä heräilin muutaman kerran, kun hikisenä kääntyilin ja joka paikkaa särki. Nyt aamulla olo hieman parem...

Jalat kastuu ja varpaat palelee. Syksy sateineen tuo tullessaan juoksuun tai ainakin polkujuoksuun lisähaasteita. Lauantain polkujuoksulenkillä kierreltiin Karevankierron lenkkiä ja saatiin huomata, että tämän syksyn sateet olivat kastelleet lenkkipolut kunnolla. Taisin miehelle mainita kesken lenkin, että nämä polut ei koskaan aiemmin ole olleet niin märkänä kuin nyt oli. Tuo Karevan kierto on muutenkin etelän maastoja ajatellen suhteellisen tekninen. Reilun 12 kilsan lenkiltä löytyy juurakoita, kalliota, kivikkoa, suota, pitkospuita, perus polkua ja hiekkatietä. Meidän lähtöpaikastamme ja reittisuunnasta katsoen on loppumatkasta myös kiipeäminen Kullaanvuorelle, jonka näkötornista näkee pitkälle Turun puolelle saakka. Lauantaina satoi vettä kaatamalla jo alkumatkasta eikä voitu välttyä jalkojen kastumiselta vaikka kuinka yritettiin ensin vältellä pahimpia lätäköitä. Puolivälissä jo juostiin suoraan niiden läpi. Silti varpaat eivät palelleet eivätkä tuntuneet märiltä. Polku...

Migreeni, olkapääkipu, lihasvenähdykset, juoksijan polvea, tulehduksia, plantaari faskiittia. Mitä näitä nyt on. Kaikkia noita ei mulla itselläni ole ollut onneksi, mutta lähipiiristä löytyy nekin jotka omalta listalta puuttuvat. Suurin osa vaivaa useaa paljon liikkuvaa jossain vaiheessa elämää, migreeni kuitenkaan ei liity liikuntaan mitenkään vaan sen aiheuttavat muut tekijät. Itse kärsin viimeksi keskiviikkona migreenistä ja makasinkin sohvan pohjalla koko päivän, ylös pääsin vasta iltakuuden jälkeen. Heinä-elokuussa migreeni vieraili sen verran usein, että jouduin lopulta kääntymään lääkärin puoleen ja hakemaan lääkkeet sitä varten. Nyt on myös optikolla käyty ja uudet silmälasit on haettu. Toinen vaiva, joka itseäni ja treenejä on häirinnyt alkukesästä saakka on oikean olkapään kipuilu. Se alkoi pikkuhiljaa ja ensin ajattelinkin saavani sen kuntoon, kun en rasita sitä salilla liikaa vaan teen muita liikkeitä ja kevyillä painoilla. Reilu kuukausi sitten, oikeastaan kaksi, t...

Treeniviikko on ollut enemmänkin lepoviikko tämän viikon osalta. Maanantaina kävin hierojalla availemassa olkapään jumia, joten se ilta meni lepäillessä. Tiistaina oli tarkoitus mennä juoksutreeneihin, mutta olkapää särki sen verran paljon etten uskaltanut edes ajatella juoksevani. Samoin päätä jomotti koko päivän jo töissä. Toinen lepoilta. Ojan ylitystä lauantain lenkillä Keskiviikkona olin ajatellut meneväni salille tekemään kevyen jalkatreenin,  mutta jo aamuyöstä heräsin siihen, että päätä särki. Yritin jatkaa nukkumista, mutta eihän siitä mitään tullut ja kun oli herätyksen aika, oli jomotus yltynyt ja silmissä salamoi. Migreeni tuli taas käymään. Koko päivä meni sohvan pohjalla ja vasta noin kuuden aikaan illalla sain kammettua itseni liikkeelle. Oli pakko käydä koiran kanssa lyhyt kävely, että sai edes vähän raitista ilmaa. Viikkoon tuli näin myös kolmas lepopäivä. Torstaina päätä vielä jomotteli pikkuisen, mutta menin silti töistä suoraan joogaan ja uskaltaud...

Polkujuoksu, miten se eroaa jo kauan harrastetusta maastojuoksusta? Ehkä ensimmäisenä tulee mieleen ne polut. Polkujuoksussa juostaan nimensä mukaisesti luonnon poluilla ja vaellusreiteillä eli kovaksi tallotulla metsäpohjalla, maastojuoksu taas pääsääntöisesti tehdyllä alustalla, kuten pururadalla. Toinen joka tulee mieleen on matkojen pituudet ja korkeuserot. Reiteillä tulee vastaan luonnon omia esteitä, isoja ja pieniä. On kiviä, juurakoita, kantoja, vaikka mitä. Polkujuoksu on vähän kuin juoksun ja vaelluksen yhdistelmää. Vajosuon lenkki Tiellä juoksemiseen verrattuna polkujuoksu on huomattavasti raskaampaa. Epätasainen juoksualusta kehittää lihaksistoa ja tasapainoa ja treeneissä kannattaa muutenkin tehdä vähän lihaskuntoakin. Maasto poluilla on vaihtelevaa ja korkeuserot suuria, mietitään vaikka Karhunkierroksen reittiä, jolle itse olen keväällä lähdössä. Juokseminen on monipuolista ja vaatii kestävyyttä. Koska tasapainon on oltava kunnossa, on lihaskuntotreeni merkittäv...

60 kilometriä sain melkein kasaan menneen viikon treeneistä ja niistä suurimman osan lauantain ja sunnuntain aikana. Viikko alkoi maanantaina salitreenillä , joka painottui jalkatreeniin, koska olkapää edelleen vihoittelee. Urheiluteipit saivat sen särkemään ennestään ja ne vedettiin pois loppuviikosta, kun niistä jo päät irtoilivat. Kinesioteipit jäivät vielä, mutta nekin lähtivät sunnuntaina kokonaan. Olkapää on edelleen huonossa kunnossa ja ajatuksena on antaa hierojan tutkia sitä tänään työpäivän jälkeen. Tiistaina oli juoksua porukalla. Lähdettiin kohti Kaarinaa ryhmissä ja matka taittui kahdessa etapissa, jotka molemmat oli noin puolentoista kilometrin pituisia. Pieni palautushölkkä ja takaisin Turun suuntaan yhden noin 3 kilsan vedon kanssa, jossa jokainen pääsi juoksemaan omaa vauhtia. Rankkoja mutta kivoja treenejä nuo. Keskiviikko pyhitettiin levolle ja kehonhuollolle, joka sekin on tarpeen, kun treenaa paljon. Torstaina taas oli edessä tuplatreeni. Ensin meille p...

Onko mielessäsi pyörinyt ajatus juoksuharrastuksen aloittamisesta, mutta et vielä ole uskaltanut aloittaa? Mikä on esteenä? Usein kuulee sanottavan, että ei voi aloittaa juoksemista, kun ei jaksa juosta kuin vain lyhyen matkan. Tai ettei jaksa juosta kovaa. Nämä oli ajatuksia joita omassa päässänikin pyöri lähes 4 vuotta sitten. Ja nuo ajatukset oli kaiken lisäksi totta, en jaksanut juosta pitkää matkaa enkä kovaa. Mutta ei sillä ole väliä kuinka lujaa tai kuinka pitkälle juokset. Alussa jo 400 metriä oli hyvä saavutus, vielä kun olisi osannut hillitä vauhtia. Kun olisi pitänyt päästä kovaa heti alussa, eihän sitä hölkätä voi jos meinaa juosta. Lomareissullakin oli lenkkarit mukana Mies yritti jatkuvasti sanoa, että ota nyt iisisti ja ei tarvitse mennä niin kovaa. Pitää aloittaa rauhallisesti ja kiristää vauhtia pikkuhiljaa. Kärsimättömänä pystyin siihen ehkä alkulenkistä ja sitten mentiin taas liian lujaa. Ja sitten ihmettelin miksi en jaksa juosta pidempiä matkoja tai miks...